Osa V: Valmis. Oman hiusvärin kasvatusprojekti – harmaita häpeilemättä
Olen värjännyt hiukseni viimeksi 3.6.2023. Lähes kolmivuotinen projektini oman hiusvärin esiin taikomiseksi on tullut päätökseen. Jokainen haiven on nyt luomu, hyväksytty sellaisena, kuin se on syntynyt. Päällimäisenä tunteena on outo vallantunne. Uskallan liikkua ihmisten ilmoilla ilman koristeluja.
Miksi aloin kasvattamaan omaa väriä?
Projektini starttasi aikoinaan monestakin syystä.
- Huomasin, että hiukseni eivät enää oikein kestäneet värikäsittelyjä. Vihaan murenevia latvoja. Ne symboloivat itselleni laiskuutta ja epäterveellisyyttä. (Huom: Siis itselläni, EI muilla.)
- Nopeahkon hiustenkasvun omaavana juurikasvu oli läsnä jatkuvasti. Vihaan juurikasvua vähintäänkin yhtä paljon kuin murenevia latvoja. Se symboloi itselleni keinotekoisuutta, ja epätoivoisuutta. (Huom: Siis itselläni, EI muilla.)
- Harmaannun. Ärsytti, että miehiä kutsutaan hopeaketuiksi. Harmaantuneet, työikäiset naiset puolestaan koetaan valitettavan usein homssuisiksi. “Sekin on päästänyt itsensä ihan rupsahtamaan…“
- Koin tuhlaavani äärettömästi aikaa, koska “taistelin” jotakin voittamatonta vastaan. Toistin vain samaa toimintaa kuukaudesta toiseen. Tunsin itseni tyhmäksi.
- Koin jonkinmoista taistelunhalua yleistä kauneuskäsitystä kohtaan. Miksi maailmassa ylipäätänsä pitää olla miljardien arvoiset hiusmarkkinat? Mitä se kertoo meistä ihmiskunnan edustajina?
Miten kauan kasvatin omaa väriä?
Projektiin kului tarkalleen ottaen 2 vuotta ja 10 kuukautta. Olisin päässyt tavoitteeseen 2,5 vuodessa, mutta vitkuttelin puhdasta laiskuuttani kampaajan varaamisessa final cutin suhteen.
Hiukseni ovat pituudeltaan reippaasti hartialinjan alle, eli klassisesti ne kaiketi määriteltäisiin pitkiksi? Itse koen tukkani puolipitkäksi tällä hetkellä.
Aika kului todella nopeasti. Tosin, niinhän se tekee muutenkin nykypäivänä. Annoin kuolleiden proteiinieni vain elää omaa elämäänsä, ja kirjoitin silloin tällöin päivityksen blogiini. En mittaillut kasvua malttamattomana tms. Olin vain.
Lähtötilanne?
Lähtötilanteessa pyysin kampaajaa raidoittamaan hiukset, ja värjäämään pohjan mahdollisimman lähelle omaa sävyä. Tämä oli fiksua, koska en joutunut kärsimään kovinkaan näkyvästä kasvurajasta.
Toisaalta, selvän rajan puuttuessa transformaatio ei ollut niin näkyvä. Tästä syystä en ole onnistunut kuvaamaan blogiin kovin hyvin edistymistä. Lukijoiden mielenkiinnon kannalta olisi ollut herkullisempaa raportoida esimerkiksi kirkkaan punaisen kuontalon hiljaista kuoriutumista vaalean ruskeaksi.
Todennetut oman värin hyvät puolet
Olen säästänyt todella paljon aikaa ja rahaa, koska ylläpitotoimet puuttuvat.
Juurikasvu ei huuda puhdasta epätoivoa enää kirkkaissa valoissa. Sovituskopeissa ei enää tule (ainakaan hiusten vuoksi) sellaista “Oi kauheaa! Pakene!” -reaktiota.
Latvojen kunto on parantunut suhteessa lähtötilanteeseen. Luulen, että tämä vaikuttaa osin hiustenkasvun nopeuteen.
Meikittömänä olo on hieman helpompaa, etenkin nyt vanhempana, kun kontrastit (luonnolliset värit) alkavat hälventymään muutenkin.
Mikä on ollut haastavaa? (Tai on vieläkin osin…)
Olisi hypokraattista väittää kaiken olleen helppoa ja nyt täydellistä. Hiukseni huutavat ikälöitymistä. Tilanne on eskaloitunut kurittomien harmaiden hahtuvien suhteen.
Tavallaan ymmärrän mielikuvan homssuisuudesta harmaiden suhteen. Omat, itsepäiset harmaani eivät tottele yhtään mitään tai ketään. Ne vain sojottavat iloisesti sekaisin joka suuntaan.
Yritän ajatella tämän olevan luonnollista – jotain mihin nyky-yhteiskuntamme ei ehkä ole vielä täysin tottunut. Yleensä joko värjätään, tai sitten ollaan kokonaan harmaa. Välimalleja ei juuri tavata.
Mitkään kiharat tai kampaukset eivät oikein näytä enää hyviltä tukassani. Ensinnäkin, sitä on vaikeampi käsitellä. Toisekseen oma värini on sellainen pliisu maantienharmaa häivähdyksellä punertavaa, eikä se jotenkin vaan loista kiharoilla. Mitenkään.
Miten lähellä olen ollut luovuttamista?
Yllä mainituista turhamaisista epävarmuuksista johtuen olen muutamaan kertaan hypistellyt kaupan väripurkkeja. Ne ovat toistaiseksi jääneet ostamatta, kuin myös sallitut sävyttävät hoitoaineet.
Käytin sävyttävää hoitoainetta projektin alussa, koska minun piti häivyttää latvan lämpöisyyttä. Pitäisikin testata joku päivä, että miten ne toimivat kokonaan neitsyt-hiukseen?
Opin projektin aikana, että ideologiasta huolimatta olen inhimillinen. Tiedän monta kikkaa, jolla näyttäisin helposti paremmalta (=lähempänä normia ja totuttuja kauneusstandardeja.) Joudun välillä käymään sisäistä taistelua itseni kanssa, kun puntaroin ulkonäön ja ideologian välillä. Haluaisin hiljentää tämän äänen kokonaan, mutta en vain osaa. Ehkä olisi helpompaa, jos olisin luontaisesti siunattu leijonanharjalla, tai mielenkiintoisella sävyllä?
“Au naturel’ -jatkokehitys viehättää, mutta onko se oikeasti minun kaltaista varten?
Meikäläinen haaveilee niin pienestä ajankäytöstä ulkonäköön kuin mahdollista. Panostan mieluummin ytimen ja pohjan hoitoon, kuin ns. maskeeraukseen. Käytännössä haluan käydä edelleen kampaajalla saksimassa latvoja tai mahdollisesti tekemässä vahvistavia hoitoja. Kosmetologilla käynninkin lasken pohjan hoitoon panostamiseen.
En ylipäätänsäkään elämässä tykkää fiksata pintaa (tai liidellä siinä), olen pesunkestävä juurihoitaja. (Siitäkin huolimatta, että useimmat eivät arvosta juurihoitajia.)
Näytän luonnollisessa olomuodossani vähäveriseltä vamppyyriltä. Sellaiselta vanhanajan parantolan potilaalta. Vaikka idealistiminäni huutaa itseäni hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, niin turhamainen ydin keikaroi ja kekkaroi. Kait tämä on vain sitä inhimillisyyttä?
Usein ne YouTuben luonnollisuuden puolesta puhujat ovat heitä, joilla on hyvä genetiikka avittamassa: löytyy tasaista, kuulaan ja terveen väristä ihoa, valkoiset hampaat, pitkät ripset, paksun tuuheat hiukset, isot silmät, ruusunpunaiset posket ja huulet, sekä hyvä luusto. On vain puhdasta faktaa, että on huomattavasti helpompaa saarnata luonnollisuuden puolesta sellaisella lähtötilanteella.
Haaveilen enimmäkseen meikittömänä kulkemisesta. Toistaiseksi olen ilman meikkiä yleensä viikonloput, sekä loma-ajat. Töihin en ole kehdannut jalallani astua au naturel. En toki pakkeloi hillittömästi nytkään. Olen julkaissut blogissa useita meikittömiä otoksia, joten psykologisesti tämä ei välttämättä olisi niin iso askel.
Meikittömyys sopisi jotenkin hyvin samaan filosofiaan oman hiusvärin kanssa. Miltä kuulostaisi projektina “Oma naama” 😎?
Mitä seuraavaksi?
Hiusten suhteen pyörittelin/pyörittelen ajatusta vahvistamiseen keskittymisestä. Hiukseni ovat mystisesti ohentuneet lähes puoleen entisestään. En vain ole varma, että onko se vaivan arvoista. Olen kokeillut jo ne helpot, eli vitamiinit (biotiini ja B, D, Sinkki, Rauta, C, A ja E), sekä proteiinin lisääminen. Luultavasti siis vain annan olla.
Jatkan pohdintoja seuraavan pidemmän projektin suhteen.
Luulen, että minulle tekee hyvää lanseerata jokin oman värin kasvattamisen kaltainen, hyvin konkreettisesti todennettavissa oleva haaste? Vietän ihan tarpeeksi (lue liikaa) aikaa sisäisissä maailmoissa. Mikä tahansa fyysisen maailman juttu voisi toimia muistutuksena, että elän kuitenkin historiallisessa pituus, leveys, korkeus -maailmassa (ajalla höystettynä).
Lopuksi: Merkityksellisyyden puolesta
Olen välillä miettinyt, että mitä tapahtuisi, jos suhtautuisimme kriittisemmin olemassa oleviin rakenteisiin, joita pidämme itsestäänselvyyksinä? Ehkäpä esimerkiksi ulkonäköön liittyvät markkinavoimat vaikuttavat käyttäytymiseemme enemmän, kuin tiedostammekaan?
Lopulta tässä kaikessa ei ole kyse yksittäisestä hiusväristä tai meikistä, siitä miltä MINÄ näytän. Uskon syvästi, että tulemalla tietoisemmaksi siitä, mihin oikeasti keskitämme aikamme ja energiamme, voimme muuttaa isoja rakenteita, kulttuuria, ihan kaikkea.
Yhteiseen hyvään keskittyminen voi tehdä elämästämme huomattavasti kevyempää. On hienoa rakentaa yhdessä kestävämpää ja merkityksellisempää tulevaisuutta. Ainakin se on mielenkiitoisempaa, kun Unfiltered M:n hiustenväristä jaarittelu.
Perhosefektin tehokkuutta ei pidä koskaan aliarvioida. Tällaiset merkityksettömiltäkin tuntuvat pikku-projektit voivat saada aikaan ison vaikutuksen, jos riittävän moni on tekee samankaltaista suunnanmuutosta. Jos innostuit, niin tsekkaa ihmeessä koko tarina ja kaikki postaukset täältä:
