Nyt marraskuun pimeydessä kiitän itseäni strategisesti säästetystä kesälomaviikosta, ja seuranneesta mahdollisuudesta reissata Albaniaan syyslomalle. Pari viikkoa sitten kotiutuneena sain leimata uuden maan karttaani, ja ennenkaikkea mahdollisuuden hekumoida blogini syövereissä (ja kiikkustuolissa) uusilla seikkailuilla.
Pimenevien syyspäivien vastavoimaksi on mukava suunnitella pakokeitaita katkomaan arkirutiinit. Itselleni syksyiset Helsingin Kirjamessut edustavat bloggaajan märkää unta, ja etenkin mahdollisuutta inspiroitua sanojen äärellä. Olkoonkin, että tämä tarkoittaa vääntäytymistä klo 5:44 Pohjanmaalta kohti etelää suuntautuvaan junaan.
Reissunaisen sielu virkistyy parhaiten maailmalla. Viikon kuluttua koittavalla syyslomalla suunnitelmissa on uuteen kulttuuriin tutustumista. Tällä kertaa seuralaiseksi lähtee se talouden toinen kroonista matkakuumetta poteva, eli vanhempi Juniori, akateemisen vapauden suomin turvin. Mukavaa äiti-poika laatuaikaa siis tiedossa.
Jos saisin itsekkäästi valita viikonlopun puuhat, niin uskon, että matkustelisin huomattavan tiheään ympäri Suomen. Paljon useammin kuin nyt. En ole maailman napa, vaan on osa yhteisöä, joten tietenkin teen kompromisseja. Pieni pyrähdys kerran kuukaudessa, tai edes kahdessa, lakeuksien ulkopuolelle tekee hyvää. Syyskuisen kuulaana viikonloppuna vierailin Tampereella Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla.
