Reissunaisen sielu virkistyy parhaiten maailmalla. Viikon kuluttua koittavalla syyslomalla suunnitelmissa on uuteen kulttuuriin tutustumista. Tällä kertaa seuralaiseksi lähtee se talouden toinen kroonista matkakuumetta poteva, eli vanhempi Juniori, akateemisen vapauden suomin turvin. Mukavaa äiti-poika laatuaikaa siis tiedossa.
Jos saisin itsekkäästi valita viikonlopun puuhat, niin uskon, että matkustelisin huomattavan tiheään ympäri Suomen. Paljon useammin kuin nyt. En ole maailman napa, vaan on osa yhteisöä, joten tietenkin teen kompromisseja. Pieni pyrähdys kerran kuukaudessa, tai edes kahdessa, lakeuksien ulkopuolelle tekee hyvää. Syyskuisen kuulaana viikonloppuna vierailin Tampereella Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla.
Minulla on keittiössä pieni paradoksi.
Rakastan ruokaa, ravitsemustieteen hifistelyä ja ruoanlaittoa, mutta en erityisemmin nauti reseptien kehittelystä. En halua improvisoida, yhdistellä kymmentä erikoista maustetta tai rakentaa annoksia Instagramia varten. Mieluummin joku muu on jo tehnyt kokeilut puolestani.
Kannatan jossain määrin rutiineja. On helppoa herätä joka aamu samalla kellonlyömällä, kulkea koiran kanssa tutut polut, istua työmaalla siinä samassa paikassa, käydä niissä tietyissä jumpissa ja uimahallilla, ottaa aina se sama pukukaappi tai parkkipaikka, syödä turvaruokia, pukea samaa neljää värimaailmaa yllensä ja lakata kynnet sunnuntaisin.
