Olen viimeaikoina katsellut erilaisia japanilaisia YouTube videoita. “Salaryman” teeman ympärille on kehittynyt aivan oma taiteenlajinsa. Näillä videoilla youtubaajat kuvaavat hullun pitkiä päiviään toimistotöissään. 10 tuntia ei ole mitään verrattuna kellon ympäri läppärin äärellä paahtaviin työnorjien suorituksiin
Kirjoittelen tätä postausta lauantaiaamuna klo 6 siemaillen samalla helmikuun hämärän hiljaisuudessa aamukahvia. Tosiasiallisesti heräsin tänään luontaisesti jo ennen viittä. Omassa päässäni hälytyskellot soittivat virhettä. “Nyt on väärin nukuttu. Kerrankin on mahdollisuus nukkua pitkään ja herätä ilman kellon soittoa. Tämä on epänormaalia ja vaatii korjausliikettä.”
Nykyisessä keskustellussa on havaittavissa trendi, jossa kaivellaan vanhoja vääryyksiä esiin. Jopa vuosikymmenten takaa. Niitä sitten joukolla ruoditaan, kauhistellaan, ja pyydetään anteeksi. Intuitioni huutaa, että tässä on jotain väärää. Kirjoittaminen auttaa minua jäsentämään ajatuksia, joten yritän metsästää tässä postissa mikä minua oikeastaan yrittää hälyttää taustalla.
On kulunut jo puoli vuotta (!) edellisestä oman hiusvärin kasvatukseen liittyvästä postauksesta. Tunnen itseni jokseenkin turhamaiseksi kirjoittaessani hiuksiin liittyvistä asioista, joten postausvälit tämän teeman ympärillä ovat venähtäneet. Olen kuitenkin ryhtynyt leikkiin, joten en viitsisi jättää lukijoitani kellumaan päättymättömään projektiinkaan.
