Kesän ensimmäisenä viikonloppuna, sateen ropistessa kattoon, suunnittelin tulevaa lomaani. Siinä vaiheessa, kun muut yrittävät saada maailmaa valmiiksi juhannukseen mennessä, olen itse jo lomalla. Tämä on todella poikkeuksellista, sillä yleensä lomailen heinäkuussa. Poikkeuksellista on myös se, että pidän omasta tahdosta vain kolmen viikon loman.
Suomalaiset ovat metsäläistä kansaa. Rakkaudella sanottuna. Ainakin Unfiltered M:n sukupolveen kuuluvat, ja sitä vanhemmat. Tunnen suurta kiitollisuutta luontoyhteydestämme. Me voimme pukea tuulipuvun ylle, ja hypätä kahisten metsäpolulle. Ihan pokkana. Mitä metsä ei paranna, ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi.
Sain poikkeuksellisen mahdollisuuden osallistua erääseen Las Vegasissa pidettyyn konferenssiin työn merkeissä. En kirjoita blogissa työstäni, joten tämä Las Vegasin kuvaus jää melkoisen ohueksi, pahoittelut siitä jo etukäteen. Jokainen työkseen matkustava tietää, että työmatkat tosiaankin ovat työmatkoja. Vapaa-aikaa ei oikeastaan ole, joten kovin syvällistä kokemusta ei “hotellihuone – konferenssikeskus – illallisravintola” -kombolla ehdi kohteesta syntymään.
Kaksi vuotta sitten toteutin pitkäaikaisen haaveen. Perustin blogin. Tiedostin hyppääväni vintageksi koetulle pelikentälle, mutta en antanut sen häiritä. Tunsin palavaa halua saada oma ääni kuuluviin, mutta mikään perinteisistä somealustoista ei puhutellut. En ole erityisen hyvä verkostoitumisessa, joten blogi muotona on kaltaiselleni tuuleen huutelijalle lähes täydellinen.
