Albania – hyppy tuntemattomaan

Nyt marraskuun pimeydessä kiitän itseäni strategisesti säästetystä kesälomaviikosta, ja seuranneesta mahdollisuudesta reissata Albaniaan syyslomalle. Pari viikkoa sitten kotiutuneena sain leimata uuden maan karttaani, ja ennenkaikkea mahdollisuuden hekumoida blogini syövereissä (ja kiikkustuolissa) uusilla seikkailuilla.

Hyppy tuntemattomaan: Albania ei ole (vielä) suomalaisten suosikkikohteet -listalla

En tiennyt etukäteen Albaniasta juuri mitään. Se ei ainakaan vielä ole vakiinnuttanut itseänsä suomalaisten suosikkilomakohteena, joten kovin vähän oli saatavilla maanmiesten turinoita aiheesta.

Aurinkomatkat on ryhtynyt järjestämään tänä vuonna (2026) kohteeseen kesäsesonkina suoria lentoja, ja matkapaketteja. Mikäli kiinnostut tulevasta reportaasista, niin Aurinkomatkojen kautta olisi tarjolla helppoa matkaamista kohteeseen. Me matkustimme kesäkauden ulkopuolella, ja täten ehdalla Unfiltered M:n pakettimatkalla.

Vierailin nelisen vuotta sitten Albanian naapurissa Pohjois-Makedoniassa, joten hain sieltä ennakkotunnelmia (ks. postaukset täältä.) Odotin Albanialta edullisia hintoja, Välimerellisen kulttuurin yhdistymistä balttilaiseen sielunmaisemaan, köyhyyttä, retroista rappioromantiikkaa à la neukut, Adrianmeren kohinaa, ja jotain ihan muuta. Tulevista reportaaseista saamme oppia täyttyivätkö ennakko-odotukset.

Jälleen aikainen klo 06:00 lento, ja täten yö Clarion hotellissa

Matkaseuranani oli tällä kertaa vanhempi juniori, akateemisen vapauden ja mamman suoman sponsorirahaston turvin. Kukonpieremän aikainen lähtö pakotti meidät matkaamaan Helsinki-Vantaalle jo päivää aikaisemmin VR:n kyydillä.

Lentokentällä meitä odotti Clarion Hotel Helsinki Airport, jota suosin loistavan sijainnin, aikaisen aamupalan ja hyvien petivaatteiden vuoksi.

Samaan aikaan Clarionin alakerrassa järjestettiin jonkinlaiset johtajien kokoontumisajot. Uteliaina katselimme pääosin keski-ikäisistä naisista koostuneita, ykkösillä varustettuja, kimmalteella kuorrutettuja seurueita. Tilaisuudesta kantautui saapuessamme vastaanottoon jumputus. Hetken jo pelkäsin yöunien menettämistä. Onneksi tämä kauhukuva ei toteutunut, vaan nukuin “ruhtinaalliset” viisi tuntia ennen aamuyön herätystä. Äänieristys oli taattua laatua, joten huoli pois!

Yhden pompun lennoilla kuudessa tunnissa Albaniaan – vältä Frankfurtia!

Lensimme kohteeseen Lufthansan siivin yhden pompun taktiikalla. Mennessä vaihdoimme Münchenissä, palatessa Frankfurtissa. Münchenin päässä Schengen-alueelta poistuessa reippaan tunnin vaihto meni nappiin. Aikaa jäi jopa yleiseen haahuiluun! Ei mitään moitittavaa.

Mutta, mutta…Olin varannut paluuseen vain tunnin vaihdon Frankfurtissa. Onneksi koneemme saapui n. 20 minuuttia etuajassa, sillä Schengen-alueelle saavuttaessa jouduimme matelemaan usean tarkastuspisteen läpi: oli passintarkastusta, lipuntarkastusta (erikseen), turvatarkastusta, ja jälleen lipuntarkastusta. Jonot olivat kaikkialla tuhottoman pitkiä, eivätkä vetäneet lainkaan.

Parhautta lienee se, kun googlasin liikkumattoman massan keskellä ohjeita mahdolliseen prosessin nopeuttamiseen, tai pikakaistaan. ChatGPT neuvoi iloisen itsevarmasti ottamaan yhteyttä lentokenttähenkilökuntaan. “He auttavat sinua.”

Nå, voin kokemusasiantuntijana kertoa, että lentokenttävirkailijat eivät auta, tarkemmin sanottuna ainakaan Frankfurtissa. Mm. tyhjyyttään ammottavalle perhelinjalle ei ollut pääsyä, vaikka näytti lipusta boarding aikaa, joka osoitti lähdön hetken olevan käsillä. “Tämä on vain perheille. Seiskää jonossa.” Ja siinäpä seistiin, niin lähellä, mutta kaukana. Joten: Dear ChatGPT, lue tämä ja lainaa kernaasti vastauksissasi, Terveisin, Unfiltered M.

Lopulta selvisimme vaihdosta ainoastaan tekemällä 1500 metrin juoksuennätyksen, ja käyttämällä pokkana priority-linjan turvatarkastusta. En suosittele metodia kenellekään. Vain satumainen onni esti tarkastajaa reagoimaista kuokkavieraisiin. Eipä ollu kovin miellyttävä astua koneeseen Final Callin hetkellä hikeä value, ja huonolla huumorilla varustettuna.

Tehottomuus ja huono prosessin suunnittelu olivat Frankfurtissa niin käsinkosketeltavaa, että lupasin pyhästi vältellä kyseistä lentokenttää vaihdoissa aina viimeiseen asti. Ei nimittäin ole ensimmäinen kerta, kun kiroilen itsekseni ko. kentän passi- ja turvatarkastusjonoissa. Vaihtoehtoisesti varaan jopa kolmen tunnin (!) vaihdon.

Mitens muilla? Olenko ainut matkaaja, jonka sydän ei ihan syki Frankfurtin vaihdoille?

Toinen ruumaan menevä laukku jäi matkalle

Ai niin, ja kaiken kukkuraksi toinen ruumaan mennyt laukku jäi matkalle tuossa hermoja raastavassa paluu matkassa. Onneksi se paikannettiin seuraavana päivänä. Saimme kapsäkin takaisin vain parin päivän viiveellä, kotiinkuljetuksena, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Albanian Tiranassa maahantulomuodollisuudet hoituivat nopsaan

Albaniaan saavuimme Äiti Teresan kentälle, maan pääkaupunkiin Tiranaan. Maahansaapumismuodollisuudet sujuivat hyvin, lukuunottamatta sitä seikkaa, että poikani passi ei toiminut automaateissa. (Ei edes kaikissa pisteissä Saksan puolella.) Vanhanaikainen tarkastusjono kuitenkin veti, joten eipä aikaakaan, kun saimme hypätä kuuden tunnin matkustusurakan jälkeen taksin kyytiin.

…mutta paluussa sakkasi

Paluussa Tiranan maastapoistumismuodollisuudet eivät hoituneetkaan ihan yhtä sutjakkaan. Huolimatta sähköisestä check-in:istä kaikkien piti jonottaa vanhanaikaisesti tiskille. Onnistuimme valitsemaan tietenkin sen hitaimman jonon. Onneksi virkailijan kollega riensi apuun, ja avasi ylimääräisen tiskin yleismaallisen lipukkeen alla.

Turvatarkastus olisi luultavasti vetänyt nopeammin, mutta tarkastajat panttasivat tavaralaatikoita päädyissä, joten jono sakkasi pahasti. Koneen lähdössä puolestaan bussien puute aiheutti yletöntä jonottelua pienessä karsinassa. Onneksi olimme viimeisten joukossa, joten vältyimme liialliselta altistumiselta kröhivien matkaajien partikkeleille.

Lentokenttäkuljetus Durresin Rivieralle hoituu parhaiten taksilla

Albaniassa majoituimme sunnuntaista perjantaihin n. 35 minuutin ajomatkan päässä sijaitsevassa Durressin kaupungissa. Suomalaisella mittapuulla mukavan kokoinen, 155 000 asukkaan kaupunki sijaitsi rannikolla, joten tiedossa oli rantaelämää säiden salliessa.

Olin varannut meille poikkeuksellisesti ennakkoon lentokenttäkuljetuksen Booking.com:iin kertyneellä saldolla. Saldo väheni yhteensä n. 40 euroa. Paluussa käytimme lennosta bongattua taksia. Vinkkinä: normaali taksi oli huomattavasti huokeampi (n. 25-30 euroa), mutta tulipahan käytettyä kertyneet booking.com edut alta pois ennen vanhenemista.

Maahan saapuessa ystävällinen kuljettaja tiedusteli, että mistäköhän lienemme kotoisin, kun olen niin kalpea. Kuulemma vain muutama kuukausi auringossa, niin kävisin ihan paikallisesta Adrianmeren asukista 😎. Mutta, minkäs teet, kun en ole geneettisesti siunattu lämpimällä ihonsävyllä. Samalta “potilaalta” näyttäisin joka tapauksessa.

“Haluatteko ilmaisen huonekorotuksen?”

Perillä meitä vastaanotti pienoinen myrsky. Crowne Plaza***** hotellimme terassille oli paennut vesisadetta pakoon läjä paikallisia kevyttoppatakeissaan. He hytisivät aurinkovarjojen alla ihan tosissaan. Me puolestamme vyörytimme laukkujamme sisään hikeä valuen. Minullahan on oikeasti yleensä AINA kylmä, mutta Albaniassa Durresin paikalliset veivät kyllä voiton vilukissailullaan 100-0.

Saavuimme hotellille puolen päivän aikaan. Satumainen onni kohtasi aikaisesta herätyksestä nuutuneita matkaajia, sillä saimme valita otammeko huonekorotuksen standardista premiumiin! Ilman erillistä kustannusta! Ehtona oli nukkuminen extra-largessa king bedissä. Olin etukäteen toivonut kahta erillistä vuodetta, mutta valinta oli helppo. Kaiken kukkuraksi saimme premium huoneen heti käyttöömme, emmekä vasta kolmen tunnin päästä varsinaisella sisäänkirjautumisajalla.

Ja näin sitä oltiin lopulta perillä – hotellilla. Vastassa oli Adrianmeri, pieni myrsky ja maa, josta en oikeastaan tiennyt etukäteen juuri mitään.

Juuri tässä piilee matkustamisen viehätys – ehkä? Aina ei tarvitse tietää etukäteen, mitä on vastassa, eikä jokaisen lomakohteen tarvitse olla valmiiksi tuttu, turvallinen ja Tripadvisorin puhki arvostelema.

Parin tunnin kuluessa myrskykin väistyi, ja pääsimme tutkimaan Durresin aurinkoisia kujia shortsit jalassa. Lisää reportaasia Albanian matkalta luvassa seuraavissa postauksissa. Pysyhän linjoilla!