Juhannusta taloon vuonna 2025 – Rentoja tunnelmia, arkea ja naurua Vaasan saaristosta
Juhannus on suosikkipyhäni. Se toimii usein kesän alkamisen riittinä. Hetkenä, jolloin maailma on saatu valmiiksi työelämässä, ja massat kirmaavat ansaituille kesälomille. Pyhään ei liity samanmoisia pakkosuorittamisen rituaaleja, kuin esimerkiksi jouluun. Riittää, kun ottaa rennosti ja nauttii vuoden pisimmästä päivästä. Elämästä.
Unijuttuja Lars Keplerin Unissakävelijän inspiroimana
Rakastan Pohjoismaisia dekkareita ja jännäreitä. Synkän raskaat maailmat ja karismaattiset päähenkilöt toimivat oivana vastapainona arjen harmauteen. Yksi suosikeistani on ruotsalainen Lars Keplerin “Joona Linna” -sarja, jossa suomalaistaustainen poliisi ratkoo karmeita rikoksia. Luin kesäiltojen ratoksi 535 sivuisen Unissakävelijän, jonka mysteeriverkko ei päästänyt otteestaan ennen loppuratkaisua. Kirja herätti pohtimaan myös omia nukkumistottumuksiani.
Mikä määrittää, kuka meistä menestyy?
En ole ikinä kokenut olevani erityisen lahjakas missään. Laulan iloisesti nuotin vierestä, jään urheilussa telineisiin, kun muut kiitävät jo pitkällä, tarvitsen informaation prosessointiin oman rauhan (ja mieluusti kynän, sekä paperin), enkä ole edes sulava ja charmikas seuranainen. Uskon, että ulkoinen lahjattomuus on kuitenkin vaikuttanut positiivisesti minäpystyvyyden käsitykseeni.
Pakopelihuoneessa pohdiskelemassa
Rakastan ongelmanratkaisua. Minulla on välillä lähes lapsellinen usko omaan itseeni. Ajattelen usein vain ajan olevan ainoa este minun ja maagisen ratkaisun välillä. Ennen ensimmäistäkään oikeaa pakopelihuonekokemusta olin ihan varma, että konsepti on kuin luotu minulle. Vihjeiden tulkitsemista, päättelyä, järkeilyä, skenaarioiden valmistelua – saisin toimia oman elämäni Sherlock Holmesina. Sankarina. Täydellistä.
Mikä hiton terve itsekkyys?
Mietin taannoin syntyjä syviä. Maailmanparannusjuttuja. Eksistentiaalisia pohdintoja. Mikä ärsyttää? Tänään näppäimistölle pääsee ruodittavaksi itsekkyys. Kriittinen minäni herää, kun kuulen puhuttavan, tai korostettavan tervettä itsekkyyttä. Tuntosarveni kohoavat myös aina, kun joku kertoo “nyt huolehtivansa ensisijaisesti omista tarpeistaan, jotta voisi paremmin auttaa muita”.