Osa III: Zakynthoksen meriretken maisemat antavat anteeksi paljon

Zakynthoksen lomamme päätarkoituksena oli pysähtyä. Antaa meren tehdä tehtävänsä ja järjestää sielu uuteen uskoon. Luin taannoin, että meren rannoilla on erityisen paljon negatiivisia ilmaioneita. Joidenkin uskomusten mukaan ne virkistävät ihmisen olotilaa. Ostan. Ainakin haluaisin ostaa.

Ei siis ihme, että menneinä vuosikymmeninä, aikaa ennen modernia lääketiedettä ja -teollisuutta, lääkärit saattoivat määrätä potilaitaan vesien äärellä sijaitseviin parantoloihin kuukausiksi. Luulen, että virkistäytymiseen toki vaikuttaa kokonaisuus, ja luonto ylipäätänsä, ei pelkästään oikealla varauksella varustautuneet ilmaionit. Aavat maisemat, äänet (aallot, veden solina), merilinnut, sekä puhtaampi ilman laatu ovat omiaan tervehdyttämään pysähtyneet energiat. Kaikki virtaa ja soljuu meren äärellä. Menee eteenpäin…

Kokopäivän retki Zakynthoksen saaren ympäri kannatti

Rentoutuminen yhtenä lomamme päätavoitteista mielessä varasin meille koko päivän retken Apollomatkojen kautta. Tarkoituksena oli kiertää Zakynthoksen saari, pysähdellä välissä virkistäville pulahduksille turkoosin eri sävyin kimmeltävään mereen, ja tutustua saaren päänähtävyyksiin ulapalta käsin.

Lähtö aamutuimaan Tsivilin kylästä – bussi luonnollisesti myöhässä

Lähtö kohti Zakynthoksen satamaa tapahtui kahdeksan aikaan aamulla Tsivilin kylästä. Paikalliseen tapaan bussi kurvasi pysäkille vähintäänkin vartin myöhässä. Pohjoismaalaisista koostuneet retkeläiset odottelivat toki kanssamme säntillisen coolisti, lomallahan tässä oltiin.

Toisaalta, kaikki tietävät, että meriretkille mentäessä aikainen lintu madon nappaa. Ajoissa laivaan saapuvat saavat valita parhaat paikat, joko kannelta tai katosten alta, säästä ja omista mieltymyksistään riippuen. Bussin myöhästymisestä johtuen meidän seurueemme saapui viimeisten joukossa, joten mukavimmat paikat olivat jo varattuina.

Penkit kuin kirkossa

Onneksi onnistuimme saamaan kolmen hengen porukallemme ylimmältä kannelta, heti kapteenin kajuutan vierestä, istumasijat. Tosin, yhden meistä piti tyytyä varjopaikkaan keskirivillä. Myöhemmin, auringon noustessa keskipäivän porotukseen, varjopaikka osoittautui kuitenkin oikein hyväksi lepuuttelusijaksi.

Pehmustamattomilla, kirkon penkkien kaltaisilla istuimilla selkä joutui koko päivän reissussa koetukselle. Se olisi luultavasti protestoinut äänekkäästi ilman vetreyttäviä uintitaukoja, tai jaloittelureissuja veneen baariosastolle.

Apua, voiko EDM-jumputus syövyttää korvat?

Olin unelmoinut sivistyneestä, kultturellista, hiljaisesta keinunnasta merellä, virvoittavasta tuulenvireestä, sekä kauniiden maisemien katselusta ja ajatusten virrasta. Laiva itsessään oli sellainen vanhan mallinen piraattilaiva, joten keinunta oli taattua. Mutta, loppuun myydyllä reissulla ei ollut rauhoittavasta hiljaisuudesta tietoakaan.

Kiroilin mielessäni, kun isäntänä toiminut äärimmäisen ekstrovertti italiaano-herra alkoi innostaa matkan edetessä matkustajia villiin tanssiin EDM-jumputuksen soidessa taustalla. Nyt ymmärsin, mitä retken esitteen “sopii myös nuorille” vihjesana tarkoitti. Tästähän muodostuisi pahimmillaan sellainen ns. bileristeily! Eipähän siinä muuten mitään, mutta EDM-genrenä ei ole koskaan puhutellut. Edustin nuoruudessakin jo sitä “varjoisampaa”, flanelli-paitaista, nörttiporukkaa😜.

Onneksi pahimmat painajaiseni eivät toteutuneet. Tunnelma pysyi hetkittäisiä tanssahduksia lukuunottamatta siedettävänä. Isäntä kertoili välillä tarinoita maisemista, mutta valitettavasti hieman huonompien äänentoistojen vallitessa hänen kankeahkosta englannista oli paikoitellen vaikea saada selvää.

Kuvan kauniit maisemat kompensoivat huonon musiikin

Vaikkakin rauha oli pois minusta tuon retken aikana, niin maisemat olivat vertaansa vaille. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Zakynthoksen rannikkoon mereltä käsin. Siniset luolat, turkoosi vesi, sekä jylhän jyrkät kalliorannat tekivät lähtemättömän vaikutuksen sieluuni.

Korneista kornein visiitti Shipwreck Beachillä

Päivän vetonaulana toiminut Navagio Beach (eli Shipwreck Beach) on kuulemma maailman tunnetuimpia rantanähtävyyksiä. Rannalla sijaitsee vuonna 1980 karille ajanut hylky, jossa salakuljetettiin tupakkaa Italiasta Kreikkaan.

Täytyy sanoa, että koko Shipwreck Beach osuus nauratti ihan kamalasti kaikessa korniudessaan. Merirosvolaivamme isäntä nimittäen laittoi Celine Dionin klassisen Titanic-biisin soimaan voluumit kaakossa samalla, kun matkustajat räpsivät kamerarullansa täyteen kuvia. Itse hylky näytti lähinnä keinotekoiselta lavasteelta, sellaiselta huvipuistojen hökötykseltä.

Maisemat kuitenkin voittivat komeudessaan korniuden, joten “mitä hittoa” tunnelma pysyi hallinnassa.

Uimatauot olivat ihan parasta – uimalasit mukaan!

Parasta meriretkellä olivat uimatauot. Auringon alkaessa porottaa iltapäivällä kuumemmin, toivat virkistäytymishetket päivään ryhtiä. Aluksen miehistö asensi laivan sivustoille ponttoonit ja keulaan pitkät tikkaat, joista pääsi valintansa mukaan joko hyppäämään, tai lipumaan meren hellään huomaan.

Itse suosin laivan sivuille kiinnitettyjä kevyitä köysitikkaita, joiden puolesta välistä plompsahdin mereen. Tosin, heti alkuun onnistuin jättämään varpaani heiluvien tikkaiden ja aluksen kyljen väliin, joten ihan vahingoitta en selvinnyt.

Uimataidottomille tai luonnonvesiin tottumattomille oli tarjolla pelastusliivejä, joten jokainen pääsi osallistumaan. Jälleen kerran kiitin itseäni hyvästä varustautumisesta, sillä mukana kulkeneet uimalasit mahdollistivat myös sukeltelun suolaisessa vedessä.

Uimatauot kestivät kukin n. 20-30 minuuttia. Kapteeni töräytti vain äänekästä torvea valomerkiksi, jonka jälkeen uimareille annettiin viitisen minuuttia aikaa palata laivaan tutkimusretkiltään.

Ensimmäisen uimatauon jälkeen tepastelin muiden matkustajien tavoin laivalla lähinnä bikinit päällä. Lämpö ja aurinko virittivät D-vitamiinivarastot äärimmilleen, toki suojakertoimet kannattaa olla kunnossa. Meri-ilmasto voi olla sinänsä petollista, ettei välttämättä tunne ihon palamista tuulen vireen viilentäessä ihoa jonkin verran. Onneksi Lidl:in Cien-rasvat toimittivat asiansa!

Meriretki sai muutamista miinuspisteistä huolimatta “jatkoon” -leiman

Suosittelen meriretkeä Zakynthoksen reissaajille oikeastaan “pakollisena” velvollisuutena. Onneksi meriretkiä on tyrkyllä siellä täällä, useiden toimijoiden tarjoamina. Jälkiviisaana kehotan, että listaat ensin omat toiveesi merelle. Varaa vasta toivelistan tehtyäsi profiiliasi parhaiten vastaava retki. Voit vaikka kysäistä kyläsi retkitarjoajilta listan kera, että mitä suosittelisivat. Näin saat kaiken hyödyn irti seikkailultasi.

Sympaattinen Zanten kaupunki

Meriretket lähtevät pääsääntöisesti Zanten satamasta, eli saaren pääkaupungista. Itse kaupunki on mahdottoman sympaattinen, ja helposti jalan hallittavissa oleva. Opas suositteli vierailemaan kaupungissa erityisesti iltaisin, jolloin lukuisat lamput ja lyhdyt viritetään loistoonsa. Tunnelma on kuulemma vertaansa vailla. Valitettavasti aikaisen rytmin eläjänä en innostunut myöhäisemmästä visiitistä, eli itselleni riitti pienemmän Tsivilin valot tunnelman luojaksi.

Jos vielä vierailen Zakynthoksella, niin luultavasti yrittäisin varata hotellin suoraan Zanten kaupungista. Yleensä suosin majoittumista rauhallisimmilla vesillä, ja ainoastaan pistemäisiä vierailuja isolla kirkolla. Zanten kaupunki ei kuitenkaan vaikuttanut lainkaan sellaiselta stressaavan kaaottiselta kiireen mekalta, joten voisin hyvinkin kuvitella yöpyväni siellä.

Ihmeen kaupalla maanjäristyksestä selvinnyt 1500-luvun kirkko tervehtii bussilla saapujaa Solomos-aukiolla

Tsivilin kylästä Zanteen paikallisliikenteellä matkustettaessa (lippu = 2,20 euroa suuntaansa) bussi jättää matkaajan Solomos aukiolle.

Heti aukion reunalla kirkkobongareita ilahduttaa vuonna 1561 (!) valmistunut pikkuinen Agios Nikolaos tou Molou -kirkko. Saarelaiset ovat kovin ylpeitä kirkostaan, sillä se säilyi kuin ihmeen kaupalla vuoden 1953 maanjäristyksestä. Lieneekö saaren suojeluspyhimyksellä, eli Pyhä Dionysioksella ollut tekemistä asian kanssa?

Piipahdin hetkeksi Agios Nikolaos tou Molou -kirkkoon sytyttämään kynttilän. Kirkossa vallitsi rauhallinen tunnelma, sellainen, kuin vain vanhoissa kirkoissa on. Tuntuu, kuin seinät kannattaisivat massiivista, mutta samalla pysähtynyttä energiaa. Ne ovat nähneet paljon, mutta kestävät silti. Antavat meidän rauhoittua. Olen joskus miettinyt, että mikähän toimisi avaimena tuohon valtavaan informaatio/energia -massaan? Mitä, jos joku onnistuisikin vapauttamaan sen nykypäivään…

Pääkirkolle johtaa kaunis rantakatu

Toinen, hieman maallisemman oloinen energioiltaan, mutta saaren tärkeimmän kirkon titteliä kantava Agios Dionysios Church sijaisee vain noin kilometrin päässä Solomos aukiosta. Kirkolle kävelee mukavasti kaupungin rantakatua pitkin. Välillä voi toki pysähtyä kahvittelemaan, tai nauttimaan vaikkapa lounasta yhteen kadun lukuisista tavernoista.

Kyseisessä kirkossa oli kuvaaminen sisällä valitettavasti kielletty, joten näpsäisin vain oviaukosta hämyisen kuvan. Tunnelmaltaan tämä kirkko ei ehkä saavuta listoillani kärkipäätä, sillä siellä vallitsi jotenkin “hätäinen” energia. Lieneekö akustiikka, pohjapiirros vai mikä vaikuttanut tunteeseen? Yleensä mieleni tekee kirkoissa istahtaa hetkeksi, lepuuttaa jalkoja, ja vain hiljentyä omiin maailmoihin. Agios Dionysioksessa en saavuttanut jostain syystä oikeanlaista, harrasta tunnelmaa.

Museosta jatkoa (kulttuuri)historialliseen kimaraan

Kirkkojen lisäksi harrastimme myös historiaa toisessa muodossa. Pakotin lievästi vastentahtoisen seurueeni kaupungin museoon. En ymmärrä! Vähän kuin kirkoissa, museoissakin vallitsee yleensä tietylainen kunnioittava tunnelma. Samalla voi sivistää itseään, joten kukapa ei museoista nauttisi?

Agios Markoksen aukiolla sijainnut rauhallinen Museum of Solomos and Eminent Zakynthians omistautui pääasiassa Kreikan kansallisrunoilijalle Dionysios Solomokselle, sekä toiselle merkittävälle zakynthoslaiselle runoilijalle Andreas Kalvokselle. Museosta löytyi lukuisia, käsin kirjoitettuja vihkoja, runoilijoiden hautakammiot (!), sekä paikalliseen tapaan myös huoneellinen erilaisia Neitsyt Mariaa kuvaavia pieniä maalauksia.

Solos & Eminent Zakynthos -museo on varmasti oiva kompromissi sellaiselle seurueelle, josta osa ei perusta museoista. Se on sen verran pieni ja rauhallinen, että syvemmälläkään tutustumisella aikaa ei kulu tolkuttomasti.

Zanten pääkadun pikkutavernoissa voi nautiskella useimpien kirjoittajien lempipuuhista

Kulttuuri(historian) lisäksi nautiskelin Zantessa sen pääkadun tunnelmasta. Viehättävät minikahvilat tarjoilivat pientä suolaista ja makeaa purtavaa virvoikkeiden kera edulliseen hintaan. Jääkahvi kourassa oli helppo virittäytyä tarkkailijan asemaan kyyhkysten suorittaessa omaa vartiointiaan rakennusten katoilta ja ikkunasyvennyksiltä.

Soljahdin paikalliseen tunnelmaan niin hyvin, että kiire meinasi yllättää paluukuljetusten suhteen. Vinkkinä paikallisliikenteen käyttäjille: saapukaa ajoissa pysäkille, sillä bussit ovat ihan ääriään myöten täynnä.

Eräänä päivänä emme mahtuneet lainkaan kyytiin. Bussithan eivät kovin tiheään kulje, joten kannattaa olla tarkkana. Siinä missä joissakin Kreikan kohteissa takseja on tarjolla siellä täällä, niin Zakynthoksessa niitä ei näkynyt merkittävästi. Bolttikaan ei ole vielä rantautunut saarelle. Luulen, että lukuisat autovuokraamot ovat syöneet taksareiden työmaata melkoisesti.

Pienet vastoinkäymiset antavat oivaa materiaalia ihmisten käyttäytymisen tarkkailuun. Oli kaksi englantilaista vanhaa rouvaa lierihatuissaan. He suunnittelivat tee-hetkeä Zantessa, jahka sinne pääsisivät. Isoäitimäisen tomerasti he myös kehottivat meitä istumaan viereisille penkeille kuumassa ilmassa. Voin kuvitella molemmat möyrimässä puutarhoissaan paremmissa piireissä englannin maaseudulla. Moikkailimme rouvia hymyillen myöhemmin Zanten kapoisilla kujilla, kun he sattuivat tulemaan vastaan. Taisivat kiertää samoja reittejä kuin mekin.

Vastasiko Zakynthoksen loma toiveitani?

Sain Zakynthoksen lomaltani lähestulkoon täysin ne elämykset, joita hainkin (ks. Sohva, sade ja 17 lomavaihtoehtoa). Ohessa “tulokset” suhteessa alkuperäiseen listaan.

1. Rauha. Tämä on tärkein kaikesta. Voi ihan hyvin olla kuollettavan tylsää, hyvällä tavalla. En halua toista Dubain painajainen -kokemusta muutaman kuukauden sisään. EDIT: Pelkäsin, että Tsivili on jonkinmoinen brittituristien bilekohde. Vielä mitä! Perheomisteinen hotellimme oli ihanan rauhallinen – siitäkin huolimatta, että se oli loppuun myyty. Majoituimme ns. pääkadun varressa, mutta huoneeseemme ei kantautunut mistään mölyä. Saavutin rauhan myös sikäli, että kohteen listalla ei ollut tällä kertaa sen sataa nähtävyyttä kierrettävänä. Vähempi riitti arjesta irti päästämiseen tänä vuonna.
2. Luonto. Aistini huutavat vapaata kaupungeista ja betonista. Pitää päästä maaseutumaiseen ympäristöön. EDIT: Zakynthoksen merellä, rannoilla ja maaseudulla sielu lepäsi. Maaseudun raitilla, oliivi- ja viinitarhojen kupeessa, ainoastaan sirkkojen ja vahtikoirien osoittaessa elonmerkkejä, tunsi olevansa rauhan tyyssijassa.
3. Terveys. En oikein tunnista kehoani enää. Haluan korjata asian. En vain vielä tiedä miten. EDIT: En ehkä voi sanoa hurjasti totuutta venyttämättä onnistuneeni tässä tavoitteessa, alkulomaa lukuunottamatta. Jos loma johtaa antibioottikuuriin, niin ehkä jotain parannettavaa jäi 😉?

Vierailisinko Zakynthoksella uudestaan? Kyllä, ihan hyvin voisin tehdä kertaavan visiitin! Toisaalta, Kreikan ystävänä minulla on melkoinen liuta muitakin Egean- ja Joonianmeren saaria vielä tutkittavana, joten ihan lähitulevaisuudessa en usko palaavani.

Kenelle suosittelen Zakynthosta?

Suosittelen Zakynthosta erityisesti meren ja meriretkien ystäville. Näitä elämyksiä on tarjolla eri muodoissaan enemmän kuin kylliksi!

Ennen matkan varaamista kannattaa tutustua kylänsä profiiliin. Bilekulttuurista syttyville on saaressa ihan omat sopukkansa, kuin rauhan etsijöille. Ja hyvä näin!

Zakynthos ei jää mieleen maailman hienoimpien nähtävyyksien kenttänä. Muistan sen paikkana, jossa oli helppo hengittää. Joskus juuri tällaiset matkat muuttavat eniten, vaikka niistä puuttuisi se kaikki suuri ja näyttävä.

Pssst. Löydät koko Zakynthoksen kolmiosaisen postaussarjan täältä: