Osa II: Tsivili Zakynthoksella – kokemuksia, ravintolat ja tekemistä Kreikan lomalla

Zakynthoksen lomamme tukikohtana toimi Tsivilin kylä. Sijainti oli oikeastaan erinomainen: mahtava, valkohiekkainen, kahden kilometrin rantaviiva ja lyhyt n. 5,5 km matka saaren pääkaupunkiin, eli Zakynthokseen. Kylä itsessään on turisteille suunnattu. Pääkadun varrelle keskittyneet lukuisat palvelut tekivät lomailusta mutkattoman helppoa.

Kaikki tämä passasi minulle oivallisesti, niin vyölaukkuturistiselta kuin se kaikessa komeudessaan kuulostaakin. Hain lomalta erityisesti rentoutumista, jopa tylsyyteen saakka – kuitenkin lempeän parantavassa meri-ilmastossa. Tämähän toive toteutui enemmän kuin hyvin!

Lukuisat ravintolat, tavernat ja kahvilat tekivät vaikutuksen Tsivilissä

Kreikkalaisen ruoan ystäville Tsivili tarjoaa parastaan. Alueella on niin valtava määrä kreikkalaisia tavernoita, italialaisia ravintoloita ja erilaisia kahviloita, että yhden loman aikana ehtii vierailla niistä vain murto-osassa.

Hintataso Tsivilin ravintoloissa kohtuullinen

Hintataso on lähes Suomeen verrattavissa, joskin erityisesti juomat ja alkupalat ovat edullisempia. Meillä kolmen hengen ruokailut maksoivat yleensä yhteensä n. 40-70 euroa. Tilasimme listalta surutta mitä mieli teki, eli emme olleet siinä mielessä varsinaisesti budjettimatkalla.

Vegaanin vaihtoehdot löytyvät erityisesti perinteisistä kreikkalaisista ruoista

Vegaanikin löytää Zakynthokselta helposti purtavaa, joskaan ei tokikaan ns. hipsterikohteiden kaltaista valikoimaa. Kreikkalaiset täytetyt paprikat, tomaattipapupadat, viinilehtikääryleet, kesäkurpitsa ja munakoiso eri muodoissaan lienevät niitä perinteisimpiä kreikkalaisia valintoja.

Useiden ravintoloiden menut sisälsivät erillisen kasvisruokavalikoiman. Kyseessä ei ollut siis ainoastaan yksi vaihtoehto, vaan useita! Suomessa ulkona syödessä tilausprosessini on yleensä mahdottoman nopea. Otan sen listan ainokaisen kasvisruokavaihtoehdon (joka yleensä on myös vegaaninen) siinä missä muu seurue pähkäilee armottomasti hartaudella, että mitähän ihanaa haluaisivat tänään syödä. Tähän peilaten erityisesti kasvisruokailijalla (ei välttämättä vegaanilla), on Tsivilissä lokoisat oltavat.

Itselläni, vegaanina, tilanteesta tekee haastavan se, että en voi syödä sipulikasveja. Esivalmistellut pohjat sisältävät usein jo itsessään sipuleita, joten aiheutan lähes aina tarjoilijoille harmaita hiuksia. Tämä rajoitus on käytännössä huomattavasti haastavampi, kuin pelkkä vegaanius, joka on nykypäivänä suhteellisen normaali ruokavalio.

Mutta, tämä on tosiaan vain henkilökohtainen ongelmani. Olen “ratkaissut” ongelman siten, että matkoilla, ja esimerkiksi Tsivilissä jouduin joustamaan vegaanin ruokavaliosta sen verran, että suostuin syömään feta-juustoa sisältäviä annoksia.

Ei mahdotonta sisäänheittokulttuuria – iso plussa!

Saaren kaduilla sai tallustella suhteellisen rauhassa ilman sisäänheittäjien painostusta. Arvostan ko. huomaavaisuutta todella suuresti. Tarjoilijat saattoivat käydä vain pikaiseen kysymässä mieltymyksiä, jos pällisteli menua pidemmän aikaa. Missään ei kuitenkaan tyrkytetty omaa ravintolaa päällekäyvästi.

Tsivili ei varsinaisesti suosi aamuvirkkua, aikaisen rytmin eläjää

Enemmän haastetta Kreikan makumatkailuun loi pohjoismaalainen, aikainen syömiskulttuuri. En ole oikeastaan edes lomalla halukas muokkaamaan rytmiäni, joten tämä tarkoitti sitä, että esimerkiksi haaveilemani kahvila-aamiaiset jäivät enimmäkseen toteutumatta.

Nettisivujen mukaan paikkojen piti avautua kahdeksalta, mutta pyöriskelimme yhden jos toisenkin kahvilan terasseilla itseksemme aamutuimaan vailla henkilökuntaa. Hotellimme vieressä toimineet Majestico ja Sweet & Salty taisivat tehdä poikkeuksen, mutta nekin avautuivat vasta kahdeksan aikaan. Tsivili ei siis todellakaan heräile aamuihin kovinkaan aikaisin, vaan on mukautunut lomalaisten myöhäisempään rytmiin.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että illallistimme yleensä tyhjähköissä ravintoloissa maksimissaan muutamien muiden pohjoismaalaisten kera. Varsinaisesti ravintolat alkoivat täyttymään vasta puoli kahdeksan aikaan. Se on itselleni ihan liian myöhäinen aika syödä mitään tuhdimpaa ateriaa. Saan vain seuralaisekseni väärään aikaan kohonneen pulssin, ja katkonaiset unet.

Hieman erilaisella rytmillämme oli toki hyvänä puolena se, että palvelu oli erinomaista. Lämpimästi asiakkaansa kohdanneet henkilökunnan edustajat toimittivat asiansa ripeästi, eikä etelä-Eurooppalaisesta mañana-hengestä ollut tietoakaan. Olen enemmänkin sellainen “In and Out”-tyyppinen ruokailija, joka yleensä ahdistuu ennakoimattoman pitkistä ruokailusessioista. Tsivilissä ei ahdistanut yhdessäkään ravintolassa pätkääkään, ja tämä on paljon sanottu minulta.

Erityismaininnan arvoiset ravintolat Tsivilissä – TOP 3

Yleensä pyrimme testaamaan joka päivä uuttaa ruokapaikkaa, mutta hotellimme naapurissa sijainneessa Majeto Sweet & Salty kahvilassa vierailimme useamminkin. Voin lämpimästi suositella esimerkiksi heidän smoothieita. Jälkiruoaksi saimme aina yllätykseksi ison kulhon suklaakuorrutettuja, lämpimiä mini-donitseja! Ko. paikka oli sellainen “antaa hyvän olon virrata rennosti” -tyyppinen paikka. Omistajaperhe ansaitsee kyllä kaikki hyvät arvostelut Trip Advisorissa.

Toiselle sijalle kipuaa Estia. Perinteinen, perheomisteinen, Kreikkalainen ravintola omaa pitkät perinteet. Tämä näkyi erityisesti lämpimässä asiakaspalvelussa.

Kolmantena nostaisin listalle The Olive Treen. Perinteinen Kreikkalainen taverna ilahdutti ilmapiirillään ja perinteisellä menullaan. Olive Treen terassilla järjestettiin samaan aikaan erään pariskunnan hääpäivävastaanotto, joten saimme ruokailla hieman tavanomaista koristellummassa tavernassa. Tässä paikassa tunsi todella olevansa jotenkin tavernoiden ytimessä. Ruokailu päättyikin perinteiseen tapaan kylkiäisiksi tarjoilluilla Ouzo-snapseilla jääpalan kera.

Oikeastaan voisin listailla tähän kaikki vierailemamme paikat, eli suosittelen vahvasti ja ennakkoluulottomasti testailemaan alueen tarjontaa. En usko, että mikään voi mennä pahasti pieleen. Hieman jäi harmittamaan, että emme ehtineet päivien loppuessa kesken piipahtamaan lainkaan rannalle johtavan tien varrella sijainneissa tavernoissa. Osassa jo pelkästään puutarhaan sijoitetut ruokailuryhmät itsessään houkuttelivat tunnelmallaan luokseen.

Suositus rannalla käyskentelyyn

Ruokamatkailun lisäksi Tsivilin kylässä itsessään ei ole kovinkaan paljon nähtävää. Hyvin hoidettu rantaviiva toki palvelee väsyneiden sielujen lepuutuspaikkana linnunmaidon lämpimän meren huuhtoessa kristallinkirkaasti huolet mennessään.

Rantaviivan ympärille ei ole rakennettu varsinaista rantakatua, mutta suosittelen vahvasti käyskentelemään pitkin valkeaa hiekkaa päästä-päähän. Harrastan reissuillani meditaatio-kivien bongausta ja keräilyä, mutta Tsivilin hienohiekkaiselta rannalta en löytänyt hyviä kandidaatteja. Etsinnässä on nimittäin tällä kertaa hieman erikoisemman värisiä yksilöitä.

Emme vuokranneet rannalla ollessamme aurinkotuoliryhmiä, joten en tiedä vuokrauksen hintatasoa. Levitimme vain pyyhkeemme hiekalle ja maadoutuimme siinä maankamaran pinnassa. Tässä metodissa on mielestäni jotain ihanan vanhanaikaista konstailemattomuutta. Olen melkoinen anti-fiiniyden ruumiillistuma, joten tämä ei ehkä varsinaisesti yllätä ketään.

Pientä kisailua mini-golfin hengessä

Kävimme useana iltana mini-golffaamassa, mikä on oivaa ajanvietettä pienen kisailun puitteissa. Itselläni tekniikassa on enemmän kuin hiomista, joten saavutin jokaisella visiitillä pronssia (lue: viimeisen plassin). En oikeastaan ymmärrä, miten erityisesti puttailu voikin olla niin haastavaa?

Paikallinen ja samalla Zakynthoksen suurin mini-golf kenttä oli hyvin hoidettu. Radat olivat jaoteltu vaikeusasteiden, sekä teemojen mukaan. Me pysyimme keskitason radoissa, joten golffailimme merirosvojen ja dinosaurusten keskellä vilvoittavaa slushia nautiskellen.

Adrenaliinia keski-ikäisen vereen vesipuistossa

Yhtenä päivänä kävimme virkistäytymässä paikallisessa Tsivili Water Park vesipuistossa, jonne oli kävelymatka hotelliltamme. Saavuimme kohteeseen heti kymmenen aikaan puiston avautuessa. Tarkoituksena oli ko. päivänä noudattaa chat gpt:n suosittelemaa päiväohjelmaa hauskuuden nimissä. Tästä syystä listalla oli muutakin puuhaa päivään. Valitettavasti, ja vinkkinä muillekin (!), isommat liukumäet avattiin vasta noin tuntia myöhemmin. Olisimme luultavasti rukanneet päiväohjelmaa pienesti uuteen uskoon, jos olisimme tienneet tämän ennakkoon.

Sisäänpääsyyn sisältyi snacksit

18 euroa maksaneeseen sisäänpääsyyn kuului yllättäen myös pieni snacks alueen ravintolasta, tai grillipisteestä. Snackseinä sai valita toastin, hampurilaisen, pizza slicen tms. välillä. Itse söin perinteistä “turvaruokaani”, eli toastia.

Loppupäivästä alueelle taisi päästä puoleen hintaan, mutta tuolloin luultavasti snacks ei enää kuulunut hintaan?

Pukeutumisvinkkejä vesipuistoon

Olin onnekseni muistanut ottaa vesipuistoreissuun mukaan uimalasit, joten pystyin testaamaan huolettomasti läpi kaikki tarjolla olleet liukumäet. Olen siis lähes sokea ilman piilolaseja, joten siksi tarvitsin sukeltamisia varten suojaavat uimalasit.

Toisena vinkkinä, ja erityisesti naisille, ylleen kannattaa pukea mukavat urheilubikinit tms. Tämä takaa huolettoman heittäytymisen ilman, että tarvitsee huolehtia ylimääräisistä vilkkumisista.

Panttia vastaan sai lunastaa itselleen lokeron, jonne sai kätevästi säilöttyä puhelimet, lompakot ja mahdolliset muut arvoesineet hurvittelun ajaksi.

Testaa ennakkoluulottomasti

Siitä on vuosia aikaa, kun olen viimeksi käynyt isommissa vesipuistoissa. Tässä välissä olen ennättänyt “sivistää” itseäni vesipuistoissa tapahtuneilla kauhukokemuksilla, joten alkuun jännityskertoimet olivat kieltämättä korkealla.

Kyselin valvojilta vinkit helpoimpaan laskuun, ja lähdin sieltä nostamaan vaikeuskerrointa pikkuhiljaa ylöspäin. Vesiliukumäethän olivat erityisesti poikien suosiossa, mutta kyllä sinne yksi keski-ikäinen ruovashenkilökin mukaan sujahti.

Erityisesti jännitti mm. liukumäki, jossa laskija tupsahti altaaseen ns. padasta. En ollut moista laitosta aikaisemmin nähnyt, joten sokkona laskeminen kohti tuntemattomasti käyttäytyvän padan kitaan hirvitti kieltämättä hieman. Kiitin luojaani uimalaseista, koska pumpsahdin padasta pää edellä altaaseen valvojan tarkkojen silmien alle.

Pahin lasku oli kuitenkin mielestäni pitkä, umpinainen, ja tilavuudeltaan pienehkö putkilasku, jossa pimeys peitti huvittelijan sisäänsä. Ei välttämättä ihan paras liuku ahtaanpaikan kammosta kärsiville. (Edit: näin jälkiviisaana, kävin ko. puiston nettisivuilla, ja siellähän sanotaan selväsanaisesti, että lasku ei sovellu klaustrofobiasta kärsiville. Tapanani ei vain ole ennakkoon “pilata” kokemuksia ja yllätysmomenttia liiallisella tutkimisella.) Tässä laskussa selkärankani otti hieman osumaa saumakohdista. Lieneekö syynä väärä laskuasento, tai sitten (=todennäköisemmin) normaalista poikkeava selkärangan rakenne?

Vahva suositus vesipuistolle

En olisi osannut kuvitella kirjoittelevani tällä iällä (ja lasteni iällä) blogiin arvosteluja vesiliukumäistä! Kokemuksesta oppineena (koska sehän oli erittäin hauskaa!), osaan toivottavasti jatkossakin avoimin mielin heittäytyä eri aktiviteetteihin, vaikken välttämättä olisikaan ko. palvelun ydin-kohderyhmää. Jos pukeutumiseni muistuttaa insinöörimiestä ja innostun valtavasti pikkupoikien suosikkiaktiviteeteista, niin kuka tietää mitä muuta voin vielä oppiä itsestäni😂.

Voin suositella vesipuistossa vierailua Tsiviliin matkaajille. Puisto on hallittavissa olevan kokoinen, alueella on riittävästi valvojia, eikä liukumäkiin tarvinnut jonottaa. Lipun hintaan sisältynyt pieni välipala oli vain mukava lisä aktiviteetin kylkeen.

Tsiviliä ympäröivät maalaismaisemat sopivat oivasti lenkkeilyyn

Yleisen rentoilun lisäksi lomalla oli tarkoitus lenkkeillä paljon (lue kävellä). Tsivilin seutu sopi tähän aktiviteettiin mainiosti, sillä sitä ympäröi rauhallinen maalaismaisema.

Kävelimme useina päivinä kohti Zakynthoksen kaupunkia johtavaa tietä oliivi- ja viinitarhojen katveessa. Itse kaupunkiin olisi helposti voinut taittaa jalkaisinkin 5,5 km matkan, sillä etenkään aamuisin ilma ei ollut vielä tukahduttavan kuuma.

Maaseutujen raittia talsiessa opin, että lähes jokaisella tilalla oli oma vahtikoiransa. Muutoin hiljaisilla teillä meitä tervehtivät tämän tästä portinvartijat haukunnallaan. Omasta labbiksestamme ei moiseen olisi, sillä hän on hiljaista mallia, eikä kyllä muutenkaa ole mitenkään reviiritietoinen. Pikemminkin päinvastoin, toivottaa iloisesti kylään niin tutut kuin tuntemattomat.

Alueella oli myytävä joitakin tiloja, mutta harmittavasti ilman hintakylttiä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää miten paljon alkeellinen viinitila Kreikan saarella maksaisi.

Olin ottanut mukaani reissuun juoksurepun, joka osoittautui ihan mahtavaksi keksinnöksi. Kevyt reppu ei hiosta, ja nesteet kulkevat kätevästi siemaisua vaille valmiina. Nesteyttäminenhän on yksi tärkeimmistä asioista Kreikan lämpötiloissa lenkkeillessä. Valitettavasti sain runsaasta lenkkeilystä seuralaisekseni ihovamman jalkaani, joka vaati koti-Suomessa hoidokseen lääkärikäynnin ja antibiootit. Onneksi ehdin kuitenkin nauttia aamukävelyistä kyllikseni!

Kenelle suosittelisin Tsivilin kylää kohteena?

Kuten postauksestanikin huomaa, Tsivili on varsin rauhallinen lomakohde. Kaipasin erityisesti nollausta liiallisista virikkeistä, joten se toimitti asiansa täydellisesti.

Suosittelen kylää tukikohdaksi erityisesti lapsiperheille, pariskunnille ja eläkeläisille. Maasto oli hyvin tasaista, joten huonojalkaisetkin pääsevät kulkemaan kylän raitilla. Läheinen sijainti Zanten kaupunkiin takasi pääsyn isolle kirkolle, joten halutessaan pääsi mutustelemaan saaren tärkeimpiä nähtävyyksiä.

Useimmat varmasti vuokraavat saarella auton, tai sitten osallistuvat erinäisille retkille laajentaakseen elämystään. Me emme tällä kertaa vuokranneet autoa, vaan suosimme kieltämättä epämääräisesti toimivaa paikallisliikennettä, sekä retkitarjontaa. Auton vuokraaminen olisi ollut suhteellisen edullista, mutta tällä kertaa näin! Tuohan se omanlaista jännitysmomenttia lomaan, kun odottelee bussikyytiä tunnin paahteisessa ilmassa, jännittäen, että “mahtuuko tällä kertaa kyytiin🤪”.

Seuraavassa ja viimeisessä Zakynthoksen postauksessa kirjoittelen lisää kuulumisia saaren ympäri kiertävältä meriretkeltä, sekä Zanten kaupungista. Pysykäähän linjoilla siis!

Pssst. Zakynthos sarjan ensimmäisen osan voit lukea täältä: Osa I: Matka kohti Kreikan Zakynthosta alkaa