Olisipa kiva osata spagaatti
Minulla on kehonhallintaan liittyen muutama “olisipa kiva jos…” -toive. Spagaatti (joogassa Hanumanasana) on yksi kehohaaveistani – leuanvedon ja punnerruksen ohella. Se on myös edellä listatuista itselleni kaikkein helpoin saavuttaa, ainakin mentaalisesti, koska olen moiseen todistettavasti taipunut nuorempana.
Valitettavasti iän myötä kehon lukot lisääntyvät, joten ei spagaatti mikään läpihuutojuttu ole täällä osoitteessa. Inhoan, syvästi, kaikenmoista konditionaalijauhantaa, joten näillä näppäimillä lanseeraan Unfiltered M:n spagaattihaasteen.
Samalla tunnen syöksyväni ajassa suoraan vuosiin 2016-2017. Lähes kaikki taustatutkimusta varten googlaamani ja löydetyt artikkelit, postaukset, sekä keskustelut ovat tuolta ajanjaksolta. Jees, tässä blogissa ollaankin aina ihan trendien aallonharjalla – not 😂.
Lähtötilanteita on yhtä monta kuin ihmisiä
Taustatyötä tehdessä opin, että jotkut voivat saavuttaa spagaatin kuukaudessa, siinä missä toisilla voi mennä haasteeseen jopa vuosi(a). Osa ei pääse lattiaan täysversioon ikinä, johtuen lonkkien rakenteesta. Spagaatti vaatii siis monien nivelien ja lihasten yhteispeliä. Vaikka muuten liikkuvuus olisikin kunnossa, niin se ei välttämättä auta juuri spagaatin suhteen.
Oma lähtötilanteeni ei ole ihan toivoton, eli liikkuvuuteni on suhteellisti ihan ok tasolla. MUTTA, lonkkieni sivusuuntainen liikkuvuus on hyvinkin rajoittunutta. Rajaan tästä syystä haasteen ainakin alkuun ainoastaan etuspagaattiin. En rehellisesti tässä vaiheessa edes usko, että voin koskaan anatomisesti saavuttaa sivuspagaattia…
…tosin, ihmisen aivot jännästi hankaavat vastaan kaikkea, mikä ei ole luontaisesti helppoa. Onneksi edes tiedostan tämän, jolloin voin ainakin teoriassa puuttua asiaan. Säännöllisellä harjoittelullahan voi vaikeastakin tehdä helppoa ja mukavaa. Itsesabotaasi on kyllä kitkerä vihollinen kenen tahansa kehittymisen tiellä…
Harjoittelua muutama kerta viikossa suoratoiston ääressä ei liene liikaa vaadittu?
Spagaatin saamiseksi tarvitsen erityisesti notkean vetreät lonkankoukistajat ja takareidet. Verkon tietäjät neuvovat harjoittelemaan 3-4 kertaa viikossa n. 20 minuuttia kerrallaan. Tavoite ei tunnu lainkaan kohtuuttomalta, etenkin, kun harjoitukset voi tehdä vaikka suoratoistoa katselemalla.
Harjoitteluohjelma
Tulen projektin aikana 100% varmasti etsimään lisää tietoa optimaalisesta harjoittelusta. Aloitan kuitenkin alkuun joogastakin tutuilla asanoilla. Anna-lehti oli koostanut passelin (lue: omalla mukavuusalueellani liikkuvan) liikesarjan, jota mukailen tulevat viikot. Säädän parin kuukauden kuluttua viimeistään lisää, ellei mitään tulosta ole havaittavissa.
Liikesarjaan kuuluu kuusi asanaa.
| Liike | Aika / puoli | Miksi |
|---|---|---|
| 1. Takareisivenys lonkan avauksella (Janu Sirsasana) | 45–60 s | takareisi + lonkan asento |
| 2. Takareisivenytys eteentaivutuksella (Paschimottanasana) | 45–60 s | takareisien yleinen liikkuvuus |
| 3. Lonkankoukistajan venytys (Anjaneyasana) | 60 s | takajalan lonkankoukistaja |
| 4. Joutsen (Eka Pada Rajakapotasana) | 60 s | pakara + lonkan liikkuvuus |
| 5. Puolispagaatti (Ardha Hanumanasana) | 60 s | spesifi harjoittelu etummaisen jalan takareidelle |
| 6.Tuettu spagaatti (Hanumanasana varioiden) | 60–90 s | spesifi harjoittelu itse spagaattiin |
Ohjelmasta puuttuu vielä aktiivinen jännitys (liikelaajuuden harjoittelu), eli keksin vielä konstit sen parantamiseen. Muuten olen ihan tyytyväinen nykyiseen suunnitelmaan.
Liikkeet ovat tuttuja itselleni BodyBalancesta ja joogasta, mutta nyt omistan niille keskittyneemmin säännöllistä aikaa.
Tärkein tavoite projektille ei ole itse spagaatti, vaan konditionaalilistan tyhjääminen
En aseta itselleni varsinaista aikatavoitetta. Saattaa olla, että vielä parinkin vuoden päästä pääsette lukemaan spagaatti-projektin etenemisestä. Tärkeintä itselleni on aktiivisesti pyrkiä tyhjentämään sitä iänikuista ja ärsyttävää “olisipa kiva, jos…” – konditionaalilistaa.
Vaihtoehto on todeta, että OIKEASTI en edes halua kyseistä asiaa (tai koe sitä tärkeäksi). Joten, miksi edes roikottaa moista haave/to-do listalla? Parempi olla ultimaattisen rehellinen itselleen (ja muille). Tämä vapauttaa myös mielen vertailusta suhteessa muihin, ja täten ihan varmasti lisää tyyneyttä. Voi vain todeta muiden hienoja saavutuksia seuratessa, että “hienoa sinulle – not my thing“. Ja that’s it.
Katsotaan mihin asti pääsen projektini kanssa. Ainakin tässä vaiheessa koen sen tuovan mukavaa pikku puuhaa pimenevään syksyyn. Haluan vain silloin tällöin ottaa yhden “olisipa kiva, jos…” -lauseen pois listalta ja katsoa, mitä tapahtuu, jos vain teenkin sen – alta pois, noin vain.
Jos mitään ei tapahdu, raportoin siitäkin, Unfiltered M:n hengessä. Kuulette aiheesta lisää viimeistään kolmen viikon kuluttua. Pysykäähän langoilla.
