|

Eikä siinä vielä kaikki

Monesti elämässä on kyse siitä, miten itse valitsee suhtautua asioihin. Puuhasin loman alkajaisiksi itselleni Operaatio Nollapiste -projektin. Yhtenä rauhoittavana elementtinä projektiin kuuluu runsas määrä kävelyä. Ei siis mitään hikilenkkeilyä, vaan kävelyä enimmäkseen luonnossa. Lomallahan olisi aikaa samoilla metsissä ja poluilla. Nå, aina ei kaikki mene ihan kuin Strömsössä…

Muutos suunnitelmiin

Kävelimme taannoisella Zakynthoksen lomalla runsaasti. (Lomapostaus tulossa myöhemmin. Kreikka ei pettänyt tälläkään kertaa.) Valitettavasti pitkät lenkit lämmössä aktivoi kroonisen ihovammani, (josta muuten en tietenkään ole käynyt missään vaiheessa lääkärissä…).

Pitkät lenkit helteessä eivät ehkä ihan hellineet ihovammaani. PS. Juoksuliivit ovat aivan mahtava keksintö, ihanan kevyitä, passaavat hyvin nesteiden yms. kantamiseen ja kaikki on käden ulottuvilla. Korvaisin arjessa varmasti kaikki kassit ja pussukat juoksuliiveillä, jos vain kehtaisin 😉.

Tilanne oli sen verran SOS, että jouduin raahautumaan ihan tutkittavaksi asti heti matkalta paluuta seuraavana päivänä. Minut tuntevat tietävät, että välttelen lääkäreitä ja hoitajia kuin ruttoa. Lue lisää vaikka täältä: Puhti on lääkäri- ja hoitajakammoisen unelma.

Sain lääkäriasemalta mukaani antibioottikuurin (= ei jääkylmää olutta helteisiin lomapäiviin), teipatun haavan, kehoituksen välttää hiertymistä, sekä uuden ajan seurantaan viiden päivän päähän. Käytännössähän tämä tarkoittaa, että a) erityisesti ne suunnitellut pitkät lenkit pitää jättää tauolle, b) olen sidottu aikatauluun ja odottamaan vastaanottoaikaa, eli hyvästit spontaanille reissuille, c) mökkisaunat tai uimiset pitää jättää hetkeksi vähemmälle.

“Eikä siinä vielä kaikki”

Kesäisten markkinoiden ja torien “eikä siinä vielä kaikki” -tyyppien lupausten mukaisesti, myös toisessa harrasteprojektissani piisaa haastetta. Blogini infra-puolen säädöt jatkuvat. Tämä näkyy mm. siten, että RSS lukijat toimivat epävakaasti.

Useat lukijani löytävät tänne Unfiltered M:n pariin blogit.fi portaalin kautta, mutta tällä hetkellä uudet postaukset eivät välttämättä aina päivity sinne. Zakynthoksen lomakuulumiset kuumottelisivat mielessä, mutta osin infraongelmista johtuen annan niiden vielä odotuttaa itseään. Julkaisen tässä välissä tällaisen enemmän höpöhöpö -jutun.

Harkitsen vakavissani, että investoin lomastani päiviä (!) asiaan kunnolla perehtymiseen. Toistaiseksi olen tyytynyt naputtelemaan monen monta chattia supportiin kolmen päivän aikana. Jokainen agentti on luvannut asian olevan kunnossa, “don’t worry“, mutta samat errorit validaattori-työkalussa ovat pamahtaneet aina sen ns. replikointiajan jälkeen ruutuun. Uskon, että viimeinen agentti sai ongelman ratkaistua. Itseasiassa, olisin tehnyt saman itse, mutta kun en ole ihan varma onko ratkaisu pidemmän päälle se fiksuin. Oh well, annan olla.

Vähän aina jännittää päivitysten yms. yhteydessä, että mikä hajoaa seuraavaksi.

Ja vielä…Kolmantena, eli sokerina kaupanpäälle voisin mainita ongelmat toisessa silmässä. Mahdollinen näärännäppy (?) kaunistaa ulkomuotoani oikein komeasti. Vähän kuin olisin rillutellut koko loman. Mahtavaa…

Alan tuntemaan itseni raihnaiseksi kehäraakiksi, vaikka oikeastihan kyseessä on vain pikkukrempoista (toivottavasti).

Ai niin…ranne ei ihan tykännyt trimmeröinnistä ja muusta ryynäämisestä mökillä. Toivottavasti hän päättää antaa olla, eikä alkaa kiukuttelemaan. (Koska sittenhän taas joogailut yms. kärsii. 😬)

Show me how it’s getting better?

Pyörittelen usein mielessäni mantraa “show me how it is getting better“, koska se auttaa oikeasti suuntaamaan huomion edistymiseen ongelmien sijasta. Täytyy sanoa, että viimeaikoina on tehnyt tiukkaa, ettei perspektiivi muutu muotoon “show me how it is getting worse“.

Voi tuntua kohtalon ivalta, että kun kerrankin lomalla olisi aikaa toteuttaa harrastus-projektejaan sydämensä kyllyydestä, niin hankaa vastaan.

Tiedemiehenä keräämässä todistusaineistoa

Yritän aktiivisesti kääntää katsetta siihen parempaan. Aloitan päiväni muuttamalla itseni tiedemieheksi. Päätehtävä on kerätä todisteita siitä, miten kaikki menee parhain päin – hyvin ja hienosti. (Nämä sanat luonnollisesti piilottavat sisälleen pitkän listan erilaisia parametreja tarkkailtavaksi.)

Sydän lähti mukaan reissulta. Arvatkaa mikä?

Ehkäpä onkin parempi opiskella enemmän joogaa yms?

Käytännössä tämä tarkoittaa, että ajattelen mm. siten, että ehkä onkin parempi, jos otan fyysisesti suunniteltua rauhallisemmin loman ajan? Justeerasin jo Operaatio Nollapistettä sen verran, että siinä on enemmän painoarvoa kevyellä (huom. kevyellä) kehonpainoliikehdinnällä.

Korvaan kävelyä tekemällä vaikkapa mobility harjoituksia, kevyttä ja erittäin helppoa joogaa tms. Kävin mm. eilen laittamassa energioita virtaamaan salilla BodyBalancessa.

Luultavasti voin hyvin teipattuna myös jatkaa kävelyitä, mutta en vain niin intensiivisesti, kuin alunperin suunnittelin. Eli, ei tässä mitään hätää.

Alkusysäys “Oma naama” -projektille?

Silmänkin pitäisi parantua n. 1-2 viikossa. Haaveilin oman hiusvärin kasvatusprojektin tullessa maaliin, että ehkä voisin lanseerata seuraavaksi haasteeksi “Oma naama” -projektin. Eli käytännössä luopuisin enimmäkseen meikkaamisesta.

Hyötyjä meikkaamattomuudessa olisi monia: säästäisin aikaa, oppisin eroon turhamaisuudesta, sekä irrottautuisin markkinavoimien orjuudesta. Silmän ongelmien vuoksi en oikeastaan voi tällä hetkellä meikata, joten tämähän sataa suoraan “Oma naama” -projektin laariin. (Tosin – en yleensäkään lomilla tai viikonloppuisin meikkaa, joten en keuli tällä liikaa. Mm. tulevissa Zakynthoksen lomapostauksen kuvissa olen enimmäkseen au naturel.)

Tältä näyttää suunnilleen au naturel -look. Ei, en ole sairas tms. Olen vain vapaalla, nauttimassa elämästä.

Infra-ekspertiksi?

Blogin pitäisi olla nyt jokseenkin kunnossa – kait. Mikäli ei ole, niin tulenpahan oppimaan jotain uutta. Jotakin, mikä ei nyt ehkä luontaisesti kiehtoisi niiiiin paljon.

Lomaakin jäljellä vielä viikko!

Lomaakin on vielä jäljellä kokonainen viikko (!), joka tuntuu varsin pitkältä ajalta. Huvittaisi tehdä vielä jokin lyhyempi reissu kruunaamaan kolmen viikon kesäloma. Tai siis rehellisesti, matkustaminenhan huvittaisi minua aina. Kyseessä on enemmänkin siitä, miten saisin matkaseurueen samoille linjoille.

Loman päätyttyä, heinäkuun alussa, kesää on jäljellä vielä runsaasti. Syksy ei kolkuttele lähelläkään ovia – toisin kuin yleensä lomani loputtua vasta elokuun paikkeilla. Viikonloppuisin ehtii puuhastelemaan kaikenlaista kivaa joko mökillä, tai mini-reissuilla kotimaassa. Arki-illat ovat vielä valoisia, ja mahdollistavat kaikenmoisia harrasteita.

Katsotaan yhdessä mihin päädytään!

Jaa ystävillesi!

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *