Osa I: Matka kohti Kreikan Zakynthosta alkaa

Halusin korkata kolmen viikon kesävapaani matkalla jonnekin ihan muualle, pois. Aivoni eivät nyt vain kertakaikkiaan osaa tehdä nopeaa hyppyä ulos arjesta niissä samoissa, tutuissa ympyröissä. Tarkoitan nyt siis sellaista kunnon resettiä, joka avaa mahdollisuudet ihan täysin uusien ajatuskuvioiden luomiseen. Vähän kuin…”syntyisi uudestaan eri ihmisenä“.

Demokratian hengessä järjestin matkaseurueen kesken äänestyksen valitsemistani 17 lomakohteesta. Voittajaksi selviytyi Kreikan Zakynthos. Epäilemättä ainakin itselläni, ja Mr:llä valintaan vaikutti äärimmäisen hyvä hinta-laatusuhde.

Miksi (taas) Kreikkaan?

Apollomatkojen kautta löytynyt reissu Tsiviliin, Zakynthokseen maksoi kolmelta hengeltä (2 aikuista ja yksi teini) ainoastaan 1570 euroa! Tämä oli mielestäni hyvät asiakasarviot saaneesta, kolmen + -tähden Amarylis hotellista Finnairin suorine lentoineen vähintäänkin kohtuullinen hinta.

Kreikka on muutenkin kautta aikojen yksi suosikkikohteistani. Pidän siitä, että siellä taivas on vielä sininen, värimaailmassa on mahtavia kontrasteja, ihmiset ovat jotenkin suomalaisella tavalla ystävällisiä (=ei teennäisiä), arkkitehtuuri kylissä ei koostu neukkukuutioista tai kerrostaloista, ja ruokakin on maukasta. Kaiken kruunaa lyhyt lentomatka.

Olen käynyt Kreikassa lähemmäs kymmenen kertaa eri kohteissa, eikä yksikään kohde ole töksähtänyt vastaan luotaantyötävällä energialla. Apua, taidan kuulostaa nyt niiltä teennäisiltä “influenssereiltä”, mutta uskokaa pois, joka sana on totta itselleni.

Junalla Helsinki-Vantaalle ja yö Clarionin lentokenttähotellissa

Matka Zakynthoksen Tsiviliin alkoi perinteisesti junailemalla Pohjanmaalta Helsinki-Vantaalle. Aikaisen, klo 6:05 lennon vuoksi jouduimme lähtemään etelään jo edeltävänä päivänä. Tämä ei varsinaisesti haitannut, koska näin jäi pelivaraa VR:n yllätyksille.

Tällä(kin) kertaa junamme Helsinkiin oli jonkun verran myöhässä. Muutama päivä sitten hain pojan Helsingin junasta, joka oli 1,5 tuntia myöhässä. Joku voisi varata tuon 1,5 h lentokenttämuodollisuuksiin, mutta olisi noin tiukalla varalla myöhästynyt autuaasti koneesta.

Clarion Helsinki-Vantaa

Olin varannut meille yön lentokentän Clarion hotellista. Hintaa kahden hengen superior huoneelle lisävuoteella tuli 203 euroa.

Halvemmallakin olisimme saanet yösijan, mutta Clarionissa aamupala alkaa jo neljältä. Ehdimme syödä pikaisesti varhaisen aamiaisen ennen check-in:iin siirtymistä. Aamiastarjonta on varsin kattava, joten jokainen löytää varmasti suuhunpantavaa. Lisäksi Clarion-ketjun hotelleissa on yleensä mukavat sängyt hyvine vuodevaatteineen, joten tapaan suosia sitä eräänlaisena “luksusvaihtoehtona” varauksissani.

Helsinki-Vantaa kenttä on yksi suosikeistani – vartti ja lähtöselvitysmuodollisuudet selvitetty!

Jälleen kerran en voi olla kehumatta Helsinki-Vantaan lentokenttää. Siisti, organisoitu ja akustisesti hyvin suunniteltu kenttä ansaitsee todellakin kunniamainintansa palkittujen kenttien joukossa. Tunnen aina saapuvani omaan “Happy Place” mekkaani, kun nousen niillä mahdottoman pitkillä liukuportailla junatunnelista kentälle balettiesityksen tai oopperan pyöriessä isolla screenillä.

Kaiken kruunaa nopeat muodollisuudet! Kellotin, että selvisimme laukkujen jätöstä ja turvatarkastuksesta yhteensä 15 minuutissa. Olisimme teoriassa voineet nautiskella Clarionin aamupalatarjonnasta pidempäänkin, mutta en erityisesti nauti kiireen tunnusta lentokentillä. Tykkään saapua kentälle ajoissa aistimaan tunnelmaa.

Finnairin lento menomatkalla myöhästyi lähdössä hieman, mutta kiri menetetyn ajan takaisin lennon aikana. Jostain syystä alle neljän tunnin matka tuntui todella pitkältä tällä kertaa, vaikka olin varannut itselleni jos jonkinmoista viihdettä. Kuuntelin mm. Lucinda Rileyn kesken jäänyttä Seitsemän sisarta -sarjaa (Helmen sisar vuorossa), ja luin Anna Janssonin Kuolonsiivet dekkaria.

Emme olleet tilanneet ennakkoon ruokia (kuten ei myöskään suurin osa muistakaan matkustajista). Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen suunnitelmana oli lounastaa vasta Kreikan lämmössä.

Nopea siirtymä Zakynthoksen kentältä hotellille

Perille saavuimme 9:50, jonka jälkeen noudimme matkalaukut pikkuiselta kentältä. Laukut saapuivat nopeasti, joten pääsimme siirtymään Apollomatkojen busseihin. Lentokentältähän ei ole pitkä matka Tsiviliin, joten ihan hyvin olisimme voineet järjestää kuljetuksen itsekin. Varasin nyt kuitenkin helppouden nimissä tarjolla olleen Apollomatkojen bussikyydin.

Amarylis hotellille saavuttuamme n. 20 minuuttia myöhemmin yllätys oli melkoinen, kun lähes koko bussilasti suomalaisia purkautui ulos samaan hotelliin. Koskaan aikaisemmin en ole vastaavaa kokenut, sillä yleensä max. kaksi seuruetta on majoittunut samassa hotellissa. Lieneekö hyvä hinta-laatusuhde houkutellut muitakin Apollo-matkalaisia 😀?

Huonetta odotellessa…

Sisäänkirjautumisessa kesti tovin, jonka tosin ymmärtää, kun bussilastillinen matkailijoita pamahtaa vastaanottoon samaan aikaan. Jotkut onnelliset saivat huoneensa käyttöön heti klo 11, mutta meidän huoneemme ei ollut vielä valmis. Respa lupaili, että kello kahden aikaan sen pitäisi olla saatavilla.

Erillistä matkatavarahuonetta ei ollut, mutta siirryimme laukkuinemme hotellin allasalueelle istumaan hetkeksi. Vaihdoin pitkät vaatteet kesäasuun, huokaisin syvään, ja tilasin Mr:n kanssa loman alkajaisiksi jäädytetyt Mythokset ja teinille limsaa kippistääksemme tulevalle viikolle. Allasbaarissa olut maksoi 4,5-5 euroa, joten vielä selviää halvemmalla kuin Suomessa.

Loman ensimmäisissä tunneissa on selvästi taikaa. Siinä on vain jotain maagista, kun saapuu harmaammasta Suomesta etelän aurinkoon. Silmät siristelevät kirkkaammassa ympäristössä. Ihan kuin olisi menninkäinen, joka on pitkän talven jälkeen kaivautunut kannonkolostaan ihmisten ilmoille. Transformaatio päivänsäteeksi voi alkaa.

…ehtii vaikka lounastaa

Alkumaljat nautittuamme lounasaika muistutti itsestään kurnivan vatsan muodossa. Jätimme matkalaukkumme hotellin vastaanottoaulaan, ja suuntasimme kadun toisella puolen sijainneeseen Majestic ravintolaan lounastamaan. Iloinen, isokokoinen kreikkalainen (?) herrasmies palveli meitä, kun valitsimme pitkältä listalta purtavaa.

Palasimme samaan paikkaan itseasiassa vielä toisenakin päivänä syömään aamiasta, sillä huoneistohotellissamme ei ollut aamupalavaihtoehtoa tarjolla. Hän moikkaili meitä jatkossa koko loman ajan hyväntuulisesti ohi kulkiessamme. Voin suositella!

…tai käydä varpaistelemassa rannalla

Lounaan jälkeen lähdimme katsastamaan n. 700 metrin päässä sijainnutta rantaraittia. Korkkasin varpaistelun riisumalla kengät jaloista, ja talsimmalla Tsivilin päärannan päästä päähän. Vesi oli lämmintä kuin linnunmaito. Meri kimmalteli kirkaana. Aaltojen kohina peitti alleen huolet ja murheet.

Ranta vaikutti melko täydeltä, mutta löytyi sieltä rauhallisempiakin kolkkia. Palveluita oli saatavilla jos jonkinmoista: ranta-loungea, liitovarjoilua, SUP-lautaa jne. Hiekkainen rantaviiva oli hyvin hoidettu, eikä roskia näkynyt. Ranta sopii erinomaisesti myös lapsiperheille hitaasti loivenevan tasaisen pohjan vuoksi. Tuulikaan ei heittänyt villejä aaltoja rantaan, joten turvallisuus oli taattua.

Kävimme illemmalla vielä lenkkeilemässä kaukaisemmalla Bouka beachillä. En oikeastaan voi suositella Boukan rantaa. Meriheinät ja muu aaltojen tuoma orgaaninen jäte tekivät rannasta hieman sotkuisen oloisen.

Amarylis ***+ hotelli, kelpo tukikohta Tsivilin lomalle

Lounaan, Tsivilin rantaan ja kylään tutustumisen päätteeksi saimme huoneemme lopulta neljän paikkeilla. Meidät palkittiin kiltistä odottamisesta seuraavana päivänä extra vesipulloilla, mehuilla ja valkoviinipullolla. Ihan kiva huomionosoitus perheomisteiselta hotellilta.

Allasbaarissa tarjolla erilaisia virvoikkeita

Huoneistohotelli itsessään koostui muutamasta rakennuksesta: kaksi huoneita sisältävää rakennusta, ravintola/baari ja huoltorakennus, josta löytyi mm. allasalueen WC-tilat.

Majoitustilat ympäröivät allasaluetta ja baaria, jossa oli tarjolla erinäisiä virvoikkeita ja snacksejä. Emme testanneet hotellin ruokia, mutta menu:t näyttivät ainakin minun silmääni hyviltä. Hintataso oli verrattavissa yleisesti alueen ravintoloiden hintoihin. Jotkut tuotteet olivat ehkä hitusen kalliimpia, mutta ei merkittävästi.

Pelkään ennakkoon majoitusten suhteen oikeastaan vain kahta asiaa, joiden kanssa en voi elää. 1. Homeelta haiseva, likainen huone, sekä 2. meluisa ympäristö (= kammottava jumputus tai bilettävät naapurit). Onneksi kumpikaan näistä ei toteutunut – lähelläkään.

Altaalla soitettiin musiikkia n. klo 14-18 välisenä aikana. Volyymi pysyi kohtuullisena. Kirjan parissa hiljentyminen onnistui siis vallan mainiosti. Kukaan ei myöskään mölynnyt naapurihuoneissa tai altailla, joten säästyin äänisaasteelta.

Jalkapallon MM-kisat 2026 näkyivät Tsivilissä – myös omassa hotellissamme. Asukkaat koostuivat pääosin pohjoismaalaisista vieraista, joten allasbaarin screeniltä saattoi katsella Ruotsin pelejä. Osa naapurimaan perheistä oli varustautunut asiaankuuluvasti maan pelipaidoilla, jotka päällä oman joukkueen edesottamuksia seurattiin vauvasta vaariin. Harmitti heidän puolestaan, kun hartaasti odotettu Hollannin matsi päättyi 5-1 rökäletappioon.

Kaksi allasta takasivat jokaiselle jotakin konseptin

Hotellin alueella sijaitsi kaksi allasta, isompi pääallas, sekä takapihalla piilotellut, pikkuisempi ja rauhallisempi, aikuisempaan makuun oleva allas. Emme itseasiassa käyttäneet lainkaan pääallasta, vaan pötköttelimme pikkualtaalla. Siellä sai usein olla jopa ihan yksikseen!

Allasalue ja altaat itsessään olivat siistissä kunnossa. Vedessä ei kellunut mitään ylimääräistä, joten virkistävät pulahdukset tekivät hyvää.

Asuinrakennuksemme katolla sijaitsi lisäksi iso auringonottoterassi, jossa availin usein aamujani tai päättelin päivää. Sieltä oli mukava katsella, kun Tsivili heräili arkeen.

Yhtenä aamuna hämmästelin kovasti, kun naapurin ruotsalaiset olivat koristelleet terassinsa ruotsinlipuilla ja -viireillä. Perheen rouva istui juomassa aamukahviansa kukkaseppele päässään. Tovin kesti, kunnes muistin, että “Ai niin, nythän on juhannus!“. Ihastelin kovasti heidän omistautumistaan perinteille ja tunnelman luomiselle.

Joskus toivoisin, että olisin itsekin sellaista tyyppiä, jolle ulkoiset asiat olisivat niin tärkeitä, että jaksaisin raahata maailman toiselle puolelle rekvisiittaa mukanani. Olisin sellainen helpompi, “kunhan kaikki näyttää hyvältä” ja “ei vain mennä liian syvälle” -tapaus.

Tilava ja siisti huone Amarylis-hotellissa toimi rauhallisena kotipesänä retkien välissä

Hotelli-huoneemme oli putipuhdas, tilava, ja pienellä keittiöseinämällä varustettu. Halutessamme olisimme voineet kokkailla kunnon ateriat, mutta tyydyimme vain hakemaan tien toisella puolella sijainneesta Spar-marketista lähinnä leipää, jogurttia tms. pientä välipalaa ruokailujen väliin. Muutoin söimme alueen kymmenissä ravintoloissa, joita oli siis todellakin runsaasti. (Ihan harmitti, että emme ehtineet kovinkaan montaa niistä testaamaan).

Toisen kerroksen huoneemme parvekkeelle paistoi mukavasti aurinko jo aamusta alkaen. Siellä kelpasi nautiskella aamupalaa ja siemailla perinteistä jääteetä. Aamukahvit kävimme yleensä hakemassa hotellin vieressä sijainneesta ihastuttavasta Majeto Sweet & Salty kahvilasta. Paikasta olisi toki saanut koko aamupalankin mukaansa, mutta yleensä säästimme, ja haimme eväät vain Spar-marketista.

Huoneen ilmastointi toimi moitteettomasti. Koko elämäni ilman ilmastointilaitteita eläneenä en ole tottunut puhaltaviin masiinoihin. Säädin ilmastointia kilpaa muun seurueen kanssa, he “päälle” ja minä “pois”. Olen mahdoton vilukissa, enkä vain yksinkertaisesti saa nukuttua liian kylmässä.

Sää kuin morsian

Sää lomallamme oli kuin morsian. Lämpömittarin elohopea kohosi päivittäin n. 26-28 asteen tienoille. Ei ollut liian kuuma tutkimuksille, vaan juuri passeli. Joskin, rakennusten vieressä, auringossa pönöttäessä paahtava kuumuus oli toisinaan vähän liikaa.

Onneksi Euroopan hellekurjimus ei osunut saari-kohteeseemme. Täytyy tunnustaa, että uutisia sään ääri-ilmiöiden yleistymisestä, ja lämpöennätysten paukkumisesta lukiessa tunnen syvän piston omatunnossani. Matkustelisin mielelläni hitaammilla ja ympäristöystävällisimmillä keinoilla (kävely, pyörä, raiteet jne.), mutta aikaa ei ole käytettävissä rajattomasti. Tiedän, syitä ja syitä…

Päätän tämän Zakynthos-sarjan ensimmäisen osan siis pienoiseen syyllisyydessä kieriskelyyn.

Seuraavassa osassa tutustutan teidät Tsivilin kylän raittiin tarkemmin, ja vien teidät makumatkalle Kreikkaan. Pysykäähän linjoilla siis!