Viikko 2 virallisia terveyssuosituksia – paremminkin voisi mennä
Olen iloinen, että aloitin pari viikkoa sitten kuukauden kestävän kampanjan, jossa pyrin noudattamaan virallisia terveyssuosituksia. Ensimmäisen viikon tunnelmia voit lukea täältä. Tänään kertaan toisen viikon onnistumiset ja epäonnistumiset. Kampanja on kuin luotu tämän kaltaisia mustia viikkoja varten. Uskon, että viikosta olisi tullut vieläkin katastrofaalisempi ilman tätä raportointivelvollisuutta.
Liikuntasuositukset (viikko 2)
Aloitin viikon mukavasti tanssilla. Käyn välillä salilla tanssitunneilla, lähinnä harjoittelemassa huonommuuden sietämistä ja pienesti pitämässä hauskaa. Muutoinhan olen henkilö, joka ei tanssi. Tämä sessio oli kuitenkin ihan vain kotioloissa suoritettu heiluminen, jonka tarkoituksena oli vapauttaa stressitiloja kehosta, ja edistää hermoston tasapainoa. Tällä kertaa harjoitus ei onnistunut vaikuttamaan positiivisesti ainakaan unen laatuun, mutta hauskaa oli. Tanssiminen on mahtavaa liikuntaa siinä mielessä, että ei välttämättä edes tajua liikkuvansa. Lisäksi se on jokaiselle helposti saavutettavissa oleva liikuntamuoto. Eli, ei muuta kuin volyymit kaakkoon ja antaa rytmin viedä, sekä kehon ravistella itsestään ulos stressin.
Tiistaista alkoi ikävä leposuora, jota selittelen työkiireillä. Ei pitäisi, sillä kampanjan tarkoitus oli nimenomaan oppia priorisoimaan vapaa-aikaa. Tästä johtuen sain urakoida viikonloppuna, että liikuntasuositukset täyttyisivät. Lauantain BodyPump ja juoksumattoilu sujuivat erinomaisesti. Uskalsin jopa haastaa itseäni ja lisätä hieman painoja pariin biisiin normista. Salilla oli pinkit viikot ja roosanauha-kampanja. Sen kunniaksi tarjolla oli Dermosilin tuotteita jäsenien käyttöön ja arvontaa. Tosi kiva yllätys asiakkaille ja kunnioitettavaa yhteistyötä hyvän asian tiimoilla.
Sunnuntaiaamu oli mahtava avata uimahallissa. Tarkoituksena oli uida 45 minuuttia, mutta tälläkin kertaa flow vei mukanaan ja vedimme täyden tunnin putkeen. Uintiharrastuksessa parasta on, kun osuu altaalle vähäruuhkaiseen aikaan ja saa liukua vedessä omissa ajatuksissaan.
Olen kävelijänä hidas, mutta uimarina keskimääräistä kansalaista nopeampi empiirisen tutkimukseni mukaan. Tämä aiheuttaa välillä ohittamisen tarpeen, ja inhoan siihen vaadittavaa sopivan raon kärkkymistä. Haluan vain olla ajattelematta mitään tai ketään, kun uin.
Olen huomannut, että uimisessa sykkeeni nousee ja pysyy korkealla. Tämä on kovin yllättävää, koska en vedä mitenkään täysillä, tai edes tunne olevani hengästynyt tai väsynyt. Jos juoksisin samalla sykkeellä tunnin, niin meno olisi kyllä huomattavasti raskaampaa. Vesi taitaa olla minulle armollinen elementti.
Sunnuntain uinnin jälkeen totesin, että vielä puuttuu tunnin lihaskuntosessio liikuntasuosituksista. Hetken harkitsin kotijumppaa, mutta tunsin tarvitsevani ryhmäkuria, joten suuntasin BodyPumpiin. En yleensä käy ikinä peräkkäisinä päivinä pumpissa, ja sunnuntain jumpan jälkeen vannoin pyhästi suorittavani lihaskunnoista toisen ajoissa välttyäkseni samalta kokemukselta. Oli nimittäin raskasta. Kokonaisuudessaan urheilua täynnä oleva viikonloppu kuitenkin rentoutti mukavasti, ja totesin jälleen kerran tarvitsevani liikuntaa pysyäkseni toimintakelpoisena kansalaisena.
* oheisten suoritusten lisäksi käyn päivittäin lenkillä labbiksemme kanssa. En kuitenkaan laske näitä suorituksia liikunnaksi, vaan enemmänkin ulkoiluksi. Vähän kuin olisi uteliaan taaperon kanssa kävelyllä, eli hidasta.
Verryttelytauot (viikko 2)
Polar -kelloni ei tälläkään viikolla joutunut juuri muistuttamaan passiivisista tunneista. Tällä viikolla ainoastaan torstaille ja perjantaille osui epäaktiivinen tunti. Tunnustan, että työn lomassa en ole edes huomannut kellon muistutuksia. Tämäkin viikko oli siis kokonaisuudessaan erinomainen ja en kärsinyt liian pitkistä istumasessioista!
Ei elektroniikalle iltaisin (viikko 2)
Onnistun sulkemaan läppärin, puhelimen ja tv:n ajoissa lähes täydellisesti iltaisin. Tein keskiviikkona myöhään töitä. Säpitin laitteet kyllä ajoissa, mutta siitä huolimatta jotenkin huomaamattani kurkin kännykkää. Tämähän kostautui erittäin heikkona unenlaatuna. Ei olisi siis kannattanut.
Elektroniikkavapaat illat lisäävät aikaa, ja käytän tuon ajan useimmiten joko meditaation kuuntelemiseen, tai lukemiseen. Luen Liza Marklundin Järnblod -kirjaa alkuperäiskielellä ruotsiksi. Tämä vaatii keskittymistä, eikä lukemisen vauhti ole lähelläkään normaalia. En tarkoituksella tarkista mitään sanoja sanakirjasta, vaan yritän olla ok sen kanssa, että en ymmärrä kaikkea täydellisesti. Ja siltikin jatkan lukemista! On muuten henkisesti raskasta ;).
Meditointi illalla on ihan minun heiniäni. Valikoin tarkoituksella pidempiä sessioita, tosin huomaan useimmiten nukahtavani jo viiden minuutin jälkeen. Tämä tarkoittaa siis huomattavasti normaalia aikaisemmin nukkumaan menemistä.
Uni (viikko 2)
Unen laatu on neljänä yönä Polarin mukaan vähintään OK tasolla. Olisin tyytyväisempi, jos yltäisin vähintään hyvään, mutta aina ei voi voittaa. Nukun keskimäärin hieman alle kahdeksan tuntia, mutta unen pituuden sijaan minulle merkitsee enemmän laatu. Polar saattaa välillä näyttää nukkumista, vaikka oikeasti olen maannut hereillä miettimässä syntyjä syviä. Tästä syystä ka. ei välttämättä kerro totuutta.
Ihmettelen hieman, miten elektroniikkatauolla ei tunnu edelleenkään olevan mitään vaikutusta unen laatuun. Höh! Olisin ajatellut, että en nyt ainakaan “erittäin heikkoa/heikkoa” tulosta enää saisi. Opiskellaan siis lisää vielä…Sellaisia kuulumisia siis viikolta 2.
Ensi viikolle yritän lisätä liikunnan määrää, koska se nyt vaan tuntuu hyvältä – vaikka liikkeelle lähtö tuntuisikin tahmealta. Saas nähdä miten käy?
Heräsikö mielenkiinto? Liity mukaan ja vinkkaa omat kokemuksesi! Tai tutustu kampanjaani liittyviin muihin postauksin täällä:
