Unijuttuja Lars Keplerin Unissakävelijän inspiroimana
Rakastan Pohjoismaisia dekkareita ja jännäreitä. Synkän raskaat maailmat ja karismaattiset päähenkilöt toimivat oivana vastapainona arjen harmauteen. Yksi suosikeistani on ruotsalainen Lars Keplerin “Joona Linna” -sarja, jossa suomalaistaustainen poliisi ratkoo karmeita rikoksia. Luin kesäiltojen ratoksi 535 sivuisen Unissakävelijän, jonka mysteeriverkko ei päästänyt otteestaan ennen loppuratkaisua. Kirja herätti pohtimaan myös omia nukkumistottumuksiani.
Keplerin Unissakävelijä kesälukemistona
Unissakävelijä kertoo 17-vuotiaasta nuorukaisesta (Hugo), joka joutuu epäillyksi kirvesmurhasta. Tälle on vahvat perusteet, koska hän löytyy nukkumasta rikospaikalta, katkaistu käsivarsi tyynynään.
Tapaus saatetaan Joona Linnan tutkittavaksi. Murhien jatkuessa, ja tekijän kiihkon kasvaessa epäilykset johtavat kuitenkin toisaalle. Joona Linna ymmärtää tutkivansa sarjamurjaajaa. Hugo osoittautuukin onnettomaksi silmännäkijäksi unissakävelytaipumuksensa vuoksi. Hän suostuu hypnotisoitavaksi poliisia auttaakseen. Herää kysymys, miten paljon unissakävelijän aivot voivat tallentaa unessa nähdyistä asioista? Kuinka tarkkaan muistikuvia voidaan palauttaa hypnoosissa?
Romaanin vahvuus on tapahtumarikkaus, ja kierolla tavalla hullulta vaikuttava pääepäilty. Osin alati onnistuvat murhat kyllästyttivät toisteisuudellaan. Murhaaja kuvattiin ehkäpä turhan kaikkivoipana hahmona, jolle kukaan ei pärjää. Eivät edes aseistautuneet poliisit.
Tämä lisäsi kerroksen epäuskottavuutta tarinaan. Vähän kuin seuraisi kauhuelokuvaa, jossa uhri ei tietenkään ikinä pakene välittömästi paikalta, vaan jää pelokkaana hiippailemaan nurkkiin ja kaatuilemaan kohtalokkaasti.
Olisin mielelläni lukenut enemmän hahmojen psykologista taustoitusta. Sukeltanut vieläkin syvemmälle heidän mielenmaisemaan. Olisi ollut kiva oppia enemmän siitä, miten lapsuudessa koetut traumat syntyvät, ja kierouttavat mielen? Miten ihmisestä tulee sarjamurhaaja?
Epäuskottavuudessaankin Unissakävelijä on kelpoa kesäluettavaa ja ansaitsee arvosanaksi 8/10. Ajankulun lisäksi se herätti pohtimaan omia unitaitojani.
Unimaailmasta on kovin vähän tietoa
Unet ovat mielenkiintoinen tutkimusalue. Olen joskus selaillut unien tulkintoja. Ongelmani on, että en oikeastaan muista uniani kovinkaan pitkälle. Heti herättyäni saatan muistaa pieniä häivähdyksiä, jotka kuitenkin katoavat melkoisen tehokkaasti aamutoimien aikaan.
Mitähän yleisimmät unieni teemat kertovat minusta?
- En näe painajaisia
En onnekseni näe painajaisia, ellei painajaisiksi lasketa stressaavina aikoina näkemiäni unia exceleistä, raporteista, transaktioista, palavereista jne. Olisin mielelläni yöaikana lomalla, joten en arvosta aivojen jumittumista loputtomaan työlooppiin. Tämä kertonee mielen ylikuumenemisesta, ja tarpeesta saada olla vain ihminen, joka tarvitsee tilaa ja aikaa suoritusten takana.
2. Matkustan unissani
Näen paljon unia matkustamisesta ja lentokentillä olosta. Tämä ei liene kovinkaan iso yllätys, koska haaveilen päämäärättömästä, “minne sydän sanoo” – tyyppisestä matkustamisesta. Lentokenttiä voidaan pitää eräänlaisina siirtymätiloina, eli et ole vielä perillä, mutta matkalla. Matkaunissa olen varmasti yhteydessä sisäiseen vaeltajaani, joka kaipaa intuitiivista suuntaa ja vapautta, esimerkiksi suorittajan roolista.
3. Näen unta juhlista
Toiseksi eniten näen unia erilaisista juhlista. Tämä on ehkä hieman yllättävää, koska en nyt varsinaisesti ole mikään juhlien kuningatar. Ehkäpä nämä unet koettavat viestiä tarpeesta yhteyteen ja leikkisyyteen?
4. Käsittelen arjessa tapahtunutta
Loput unistani ovat sekalaista sotkua sitä sun tätä, mutta eivät kuitenkaan erityisen irrationaalisia kokonaisuuksia. Tämä on hieman tylsää, koska voisinhan kaiketi antaa itseni lentää edes unissani? Positiivisesti voisin tulkitta mieleni olevan vain tasapainossa, ja kontrollissa. Kait 😉
Tähän väliin olisi mielenkiintoista kuulla minkälaisia unia sinä näet? Ovatko ne luovia, värikkäitä ja tapahtumarikkaita, vai karmeita painajaisia?
Olen epätyypillinen nukkuja
En ole oikeastaan ikinä ollut hyvä nukkuja. Vauvana minulla oli koliikki, lapsena näin usein valveunia, poikieni vauva-aikoina heräilin toooodella usein yöllä, ja sen koommin en ole oikeastaan nukkunut kokonaisia öitä.
Olin todella yllättynyt, kun tuttuni sanoi menevänsä nukkumaan, ja heräävänsä herätyskelloon. Kuulostaa uskomattomalta. Oma kehoni kärkkyy kellon pirahdusta yleensä jo tuntia aikaisemmin. Siitäkin huolimatta, että olen ollut hereillä yön pimeinä tunteina.
…ja sekin on ok
Olen tottunut tällaiseen unirytmiin, mutta joskus ajattelen, että olisinko parempi ihminen, mikäli nukkuisin paremmin? Jaksan kyllä aamuisin herätä virkeänä. Ehkä tämäntyyppinen nukkuminen on vain luontaista minulle? Kävin muutamia vuosia sitten unikoulussa, jossa hoitaja totesi, että jotkut ovat vain luontaisesti vähäunisempia tai omaavat epätyypillisemmän unirytmin.
Onneksi en sentään kävele unissani Lars Keplerin Unissakävelijä-kirjan hahmon tapaan. Tuntuisi kerrassaan kammottavalta, että saattaisin tiedostamattomassa tilassa puuhailla kaikenlaista.
Millaiset unenlahjat sinulla on? Olisi mielenkiintoista lukea syvemmin muiden unimaailmasta.
