Tervetuloa 2026 – Puhtaalta sivulta kohti uutta.

Jätän taakseni vuoden 2025 ilomielin, täsmälleen, kuin kaikki muutkin menneet vuodet. Maailma ei loppunutkaan. Elän ja hengitän. Voin itse määritellä miten ja mistä tulen muistamaan vuoden 2026. Kukaan muu ei kontrolloi ajatuksiani.

Tervemenoa 2025. Sait arvoisesi lopun uuden vuoden aattona.

Uuden vuoden aaton huumani oli suorastaan käsinkosketeltavaa. Katselimme Maija Vilkkumaan konserttia kolmen jääkylmän huurteisen kera. Kaikki eri laatua. Yksi taisi olla liikaa tämän aamun 4:19 herätyksestä päätellen. Olen ikälöitynyt, huom. en ikääntynyt.

Ammuimme iloisen tulitteen (yksikössä), ja kuvasin sen. Tietenkin. Tunsin poksuttelusta huonoa omaatuntoa, koska en halua pelästyttää eläimiä.

Yritin tuhota viimeisimpiä jouluherkkuja. Koin itseni jätelingoksi. Onneksi linkoja oli muutama muukin paikalla.

Pommittelin WhatsAppiin uuden vuoden toivotuksia kilometrien päähän saman taivaan alle.

Naureskelimme YouTube pätkille.

Kuuntelin Simon & Garfunkelia. Olin maagisessa yhteydessä sanoittajaan. Olin sanoittaja.

Katselin tyhjää postaussivua, ja yritin koostaa ajatuksiani vuoden ensimmäiseen julkaisuun. En osannut millään valita näkökulmaa, olisi liian paljon sanottavaa. Ajattelin teitä, lukijani. Olette tärkeitä.

Heräsin 0:00, kun lintukotomme taivasta valaisivat kymmenet eri värit. Opin, että sininen on niistä kaikkein vaikein saada kirkkaaksi.

Vietin omasta mielestäni kelpo aaton. Ainakaan en kävellyt naapurikaupungissa kavereiden kanssa liian ohuissa vaatteissa -20 asteen pakkasessa kilometritolkulla opiskelija-asuntolaan nukkumaan jääkylmälle lattialle. Siten, että vielä reippaasti yli 25 vuoden jälkeenkin muistan elävästi tuon luita ja ytimiä jäytäneen kylmyyden :).

Tervetuloa 2026

Avaan puhtaan sivun kalenterista ja suuntaan katseeni horisonttiin. Jotain parempaa, kiinnostavaa, uutta ja ihanaa on luvassa tälle vuodelle 2026. Tiedän sen nyt.

Teemat tulevien kuukausien projekteille

Saan värittää lisää vihreää käytyjen maiden listalle. (Ks nykyinen karttani täällä: Käydyt maat. Niitä on kerääntynyt tässä vaiheessa 22.) En tosin tiedä vielä minne tieni vie. Tiedän vain, että jotain uutta on tulossa. En ole mm. koskaan käynyt Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Australiassa tai navoilla.

Elän uusrenesanssia urheilun ja ruokavalion suhteen. Kuulin kuntosalin saunassa huhuja uudesta versiosta BodyPumpia ja kerään parhaillaan rohkeutta (ja/tai kuntoa) muutaman muun lajin testaamiseen. Testaan tammikuun ultraprosessoimatonta ruokavaliota (80-20 säännöllä). Ks. postaukseni Paino putosi kaksi kilo viikossa ultraprosessoimattomalla ruokavaliolla ja Ultraprosessoitu ruoka pois – onnistuukohan? referenssiksi.

“Näen” kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin. En voi tuhlata enää aikaa tai energiaa. Olen lukenut liian monta artikkelia vuoden optimistisesti aloittaneista, ja sittemmin yllättäen edesmenneistä. Ikäisistäni ja paljon nuoremmistakin.

Jatkan bloggaamista ja kirjoittamista. Tästä on tullut rakas ja tärkeä harrastus. Kirjoittaminen on tapa jäsentää maailmaa ja ajatuksia. Tajusin, että voin antaa täällä itsestäni vieläkin enemmän, olematta liikaa tai vaikeaa tai raskasta, koska tämä on oma alustani. Kenenkään ei ole pakko kuunnella ja siten kuormittua tai kiusaantua. Voin turvallisesti huudella tyhjään bittiavaruuteen, jos niikseen on. Tietenkin toivon, että edes joku pystyisi samaistumaan ja tuntemaan yhteyttä näppäimistön tälle puolelle.

Harkitsen äärimmäisen vakavasti pidempää taukoa elektronisesta viihteestä, koskee sarjoja, elokuvia, youtube videoita, “turhia” nettisivuja/alustoja, jopa uutisia. Haluan luoda enemmän itse.

Aktivoin aivonystöröitäni. Pelkään kuollakseni, että olen jo pysyvästi surkastuttanut kykyni kriittiseen, itsenäiseen ja monitahoiseen ajatteluun. Mukautumalla liikaa. Janoan “ahaa”-elämyksiä, haluan kuluttaa päiväni muutoinkin, kuin vain kuuntelemalla ja “ymmärtämällä” päivänselviä asioita joita minulle selostetaan kuin lapselle.

Elän yhteisön hyödyllisenä jäsenenä, siitäkin huolimatta, että uin välillä liian syvissä vesissä pintauimareiden keskellä. Syvemmällä uiminen on raskaampaa. Pitää prosessoida jatkuvasti enemmän. Vastustan vaihtoehtoa sanoa “fuck it“, ja kadota. Minulla on jopa ikioma, hirveän vaikealta ja haastavalta kuulostava treeniohjelma. En kuvittele voivani muuttaa ominaisuuksiani ja tulevani joksikin toiseksi. Kuvittelen vain, että oppisin uimaan edes hieman taloudellisemmin.

Vuoden 2026 lopussa olen…

Ultimaattisesti, vuoden 2026 lopussa olen tyytyväisempi elooni, olen elänyt, olen uskaltanut, olen kasvanut, olen ylpeästi oma itseni.

Joskus toivoisin, että omaisin enimmäkseen helpommin mitattavia intohimon kohteita. Sellaisia konkreettisia, kuten vaikka: olen ostanut kesämökin ja auton, olen remontoinut asuntoni, olen X euroa varakkaampi, olen kasvattanut unelmieni puutarhan, olen saanut yhden uuden ystävän, olen matkustanut Argentiinaan, olen maalannut autotallin, olen juossut maratonin aikaan Y jne.

Mutta, ehei (!), meikäläinen pysyy tyylilleen uskollisena. Yllä oleva lista kattaa ne helpoiten kommunikoitavissa olevat höttöiset teemat, niistä muista en hiisku. Blogin vuoksi yritän kuitenkin keksiä enemmän konkretiaa tekemisiini, jotta teidän ei tarvitsisi pelkästään lukea pitkää ja vaikeaselkoista tajunnanvirtaa ehtaan Unfiltered M tyyliin.

Projektisuunnitelmia pukkaa

Näiden teemojen ympärille saan kehitettyä monenmoista itsellistä projektisuunnitelmaa vuodelle 2026. Osasta pääsette eittämättä kuulemaan blogissani lisää. Olen melkoisen innostunut, koska vaihtoehtoja konkreettiselle toiminnalle on paljon. Jokainen teema on täysin omassa hallinnassani, joskin vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Ultimaattisesti vain minä itse voin vaikuttaa tulevan vuoden tunnelmaan, ja siihen miten sen itse koen. Kukaan ei voi nähdä puolestani.

Onko sinulla tapana tehdä vastaavia teemoituksia ja “projektisuunnitelmia” eri kuukausille? Resonoiko mikään omissa teemoissani? Millaisin ajatuksin sinä lähdet täysin uuteen vuoteen?