Paino putosi kaksi kiloa viikossa ultraprosessoimattomalla ruokavaliolla
Lanseerasin joulun alla testin, jonka aikana tarkoitukseni oli luopua ultraprosessoidusta ruoasta kahdeksi viikoksi, aina 23.12. saakka. Ajankohta oli mahdollisimman haastava, tiedetään. Tunnetusti joulun alla on kovastikin menoa, ja jos jonkinmoista houkutusta jouluherkkujen ääreen. Blogin hengessä kerron nyt ultra-rehellisesti miten kävi.
Tarkemmat syyt ja kimmokkeet kokeilulleni voit käydä kurkkaamassa postauksestani: Ultraprosessoitu ruoka pois – onnistuukohan?. Tiivistetysti kerrottakoon, että tavoittelin kokeilullani ensisijaisesti…
- parempaa ravitsemuslaatua ja mielenrauhaa, sekä oheistuotteina…
- pienempää riskiä painon nousuun, optimaalista suolistomikrobistoa, sekä vähentynyttä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Voit opiskella lisää aiheesta mm. lukemalla Ultra-Processed People -kirjan. Konkreettisesti, eliminoin kaikki ruoat, joiden tuoteselosteissa on vieraita ainesosia – sellaisia, joita en tunnista, tai joita en käyttäisi itse kotikeittiössä ruoanvalmistuksessa.
Viikko 1: Mitä ihmettä, paino putosi kaksi kiloa
Aloitin viikon 1 hyvin valmistautumalla. Tiesin, että suurimmat haasteet koittaisivat väsyneenä, pitkien työpäivien päätteeksi. Riskien minimoimiseksi valmistin ruokia ennakolta urakalla jääkaappiin ja pakastimeen. Liedellä porisi padoissa ja kattiloissa mm. linssisoppaa, riisi-paprika-tomaattimurska-papupataa, sekä hernekeittoa.
Aamupala meni kokonaan vaihtoon
Suurimmat muutokset tein aamupalassa ja lounaassa. Olen syönyt vuosia aamiaiseksi täsmälleen samaa: ultraprosessoitua soijajogurttia, olkoonkin ollut maustamatonta ja sokeritonta. Nyt vaihdoin aamupalaksi kaurapuuron mustikoilla.
Tihrustin S-marketissamme kasvimaitojen selosteita, ja löysin kuin löysinkin luomua Oatlyn kaurajuomaa, joka oli valmistettu ilman ultraprosessointia. Tämän huomasi jo pelkästään maidon vetisestä ulkonäöstä verrattuna prosessoituihin serkkuihinsa. Sainpahan kuitenkin puuroon ja kahviin kauramaitoa.
Toisinaan en jaksanut keitellä lämmintä puuroa, vaan kaipasin aamiaisella jotakin raikkaampaan. Tuolloin söin appelsiineja, jotka talvikauden satotuotteina maistuivatkin herkullisen meheviltä. Joinakin iltoina valmistin aamuksi tekeytymään kookos-mustikka-banaani-chiavanukasta. Chiavanukas olisikin oiva vaihtoehto soijajogurtille, mutta olen tainnut lukea jostakin, että chiasiemeniä ei olisi hyvä syödä ihan tolkuttomasti.
Uskon, että pidemmän päälle kaurapuuro vakioaamupalana alkaa tökkimään, koska se on suhteellisen raskaan tuntuista. Verrattuna tottumaani jogurttiaamupalaan siis…Tähän pitäisi keksiä jokin raikkaampi vaihtoehto, mutta toistaiseksi en ole löytänyt vielä ultraprosessoimatonta vegaanijogurttia. (Saa vinkata kommenteissa 😉
Arkipäivien lounas meni myös täysin vaihtoon
Lähes yhtä fiksaantunut olen ollut syömään samaa lounasta jokainen arkipäivä = ruisleipää kylmäsavutofulla ja suklaaproteiinivanukasta. Aamiaisen lailla koko setti meni tässäkin tapauksessa vaihtoon. Jokaikinen komponentti kun oli ultraprosessoitua!!!
Pyörin aikani kaupassa, kunnes löysin korvaavaksi leiväksi Uotilan Leipomon kolmen aineksen maalaisruislimppua. Margariini meni pannaan, joten kehitin leivänpäälliseksi oliiviöljyn tai avokadon. (Ei välttämättä tosin ihan ympäristöystävällisin valinta…). Vanukkaan jätin pois, joten söin sen tilalla yleensä yhden extraleipäviipaleen.
Onneksi edes päivälliselle sai jäädä tuttuja ruokia
Päivällisen suhteen ei tarvinnut laittaa ihan kaikkea uusiksi, vaan pärjäsin hyvin suosikkiruuillani. Poistin vain valikoimasta kaurakerman, tumman soijarouheen ja kylmäsavutofun.
Tummasta soijarouheesta tekee ultraprosessoitua sen väriaine. Vaihtamalla tuotteen vaaleaan versioon, voin jatkaa proteiinin saantia soijasta.
Kylmäsavutofussa puolestaan on aromia, joka lasketaan ultraprosessoiduksi. Tofusta voin edelleen syödä joitakin maustamattomia versioita.
Kaurakermalle en ole keksinyt korvaajaa, ainakaan toistaiseksi. Cashew-pähkinöistä voisin teoriassa valmistaa liottamalla ja soseuttamalla kaiketi kermaista vastinetta.
Preppausten ansiosta ei ollut lainkaan vaikeaa, nesteetkin lähtivät mukavasti liikkeelle
Kokeilun ensimmäinen viikko sujui etukäteisvalmistelujen vuoksi mainiosti. Ei ollut lainkaan vaikeaa, koska ruoat olivat jo suunniteltuna, sekä valmiiksi valmisteltuina. Perjantaiherkun jouduin jättämään väliin, mutta jotenkin sitä ei tehnyt edes pahemmin mieli. Ostin korvaavaksi naposteltavaksi cashew-pähkinöitä, joten sydänkin kiitti.
Ensimmäisen viikon aikana turvotukset poistuivat kehosta, ja paino putosi kokonaista 2 kiloa. Tämä oli varsin hämmentävää, koska en ollut rajoittanut annoskokoja lainkaan. En myöskään tuntenut nälkää, tai himoja herkkuja kohtaan. Tuo humpahdus ei toki näkynyt ulkoisesti oikeasti missään, mutta toi kivasti sisäistä motivaatiota jatkaa valitsemallaan tiellä.
Viikko 2: Ihan vihkoon meni…
Toinen viikko alkoi vieraissa ympyröissä, jopa kahdessa eri hotellissa neljän päivän ajan. Olin enemmän tai vähemmän vieraiden armoilla. Niin edistynyt, tai kurinalainen en ole, että olisin kokonaan vedellyt neljä päivää hotellihuoneessa omilla eväillä.
Hotelliaamiaiset ja -lounaat sujuivat suhteellisen hyvin, suunnitelman mukaisesti
Hotelliaamiaisella nautin kaurapuuroa ja hedelmiä, eli hyvä minä! MUTTA puuron, sekä kahvin kauramaito oli ultraprosessoitua. Tämän lisäksi sorruin syömään vadelmasoijajogurtin valmiista vegaanikaapista. Ei olisi kannattanut, sillä makukin oli jokseenkin tehdasmainen. En oikeastaan osaa kertoa miksi näin tein. En edes epädieetillä ollessani syö maustettuja soijarahkoja.
Lounailla herkuttelin megalomaanisilla annoksilla salaattia, kylkiäiseksi vain hieman pastaa, ja vielä vähemmän vegaanista pastabolognesekastiketta. Nämä olivat prosessoimattomia vaihtoehtoja, mutta kalorivajausta paikkaamaan lisäsin palan painikkeeksi tuoretta leipää. Tuoteselostetta näkemättä en voi tietää ko. leivän NOVA luokitusta.
Päivällisillä mentiinkin sitten metsään
Varsinaiset vaikeudet kohtasin päivällisillä. Sienipastani oli kuorrutettu kaurakermalla, täytetyt sämpylät huokuivat teollisuutta, toastista puhumattakaan. Tästähän se ajatus sitten lähti…
Koin valtavaa kontrollin menettämisen ja epäonnistumisen tunnetta. Huuhdoin kurjuuden tunnetta alas neljän tunnin kotimatkalla mm. limsalla -tietenkin täynnä kaikenmaailman keinotekoisia tehosteita. Kieriskelin itsesäälissä ja ajattelin olevani totaalinen surkimus. Pilasin edellisen onnistuneen viikon tietentahtoen itsekurin puutteessa.
Oikeassa elämässä olin varmasti noudattanut reissussa kultaista 80-20% sääntöä, mutta on-off-tyyppinä tarvoin synkässä suossa. Joko onnistun, tai sitten en. Kohtuutta en ole edelleenkään oppinut arvostamaan, ja tuomitsen myös itseäni tiukasti tämän skaalan mukaisesti.
Syöksykierre syveni joulun nurkilla
Kotiin palattuani yritin tsempata äärimmäisen kovasti, ja palata ruotuun. Viikolle kaksi en ollut valmistellut päivällisiä erikseen. Sudennälkäisenä söin korvikkeeksi voileipiä, jotka olivat ultraprosessoituja. Korkkasin myös joulusuklaat, sekä kaihoamani glögit, jotka eivät myöskään olleet pelkästään luonnonmukaisia.
Tämän lisäksi valmistin soijarouhe-tomaattimurska-kaalilaatikkoa, ja parsakaali-kylmäsavutofupastaa, joiden kummankin komponenteissa oli ultraprosessoituja tuotteita. Halusin estää hävikin syntymistä, joten tein poikkeuksen sääntöön.
Pahimpana epäonnistumisena kuitenkin koen suklaat ja zero-limsat. En periaatteessa olisi tarvinnut kumpaakaan, joten tämä epäonnistuminen jäi harmittamaan vietävästi.
Viikon päätteeksi, ja jouluherkkujen korkkaamisen myötä turvotuksetkin palasivat vuorenvarmasti puntaria kaunistuttamaan. Tervetuloa takaisin +2 kg.
Jouluaaton ja joulupäivän söin ihan hyvällä omallatunnolla jouluruokaa, pullia, piparkakkuja, mokkapaloja yms. Näiden herkkujen prosessointiaste oli osin epäilemättä pahinta 4. NOVA luokkaa. En kuitenkaan jaksa stressata parin juhlapäivän atrimista. Enemmänkin voin todeta ruokaa olleen kystä kyllän. Kaikki kiitokset vain iltojen emännille ja patojen äärellä puurtaneille, itseni mukaanlukien :)).
Mitä opin kokeilusta?
Kokeilun aikana tuli teroitettua vanhaa viisautta, eli hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Omalla kohdallani ensimmäinen viikko oli helppo, koska olin ahkeroinut ruoka-annoksia valmiiksi jääkaappiin ja pakastimeen. Tämän lisäksi oli käynyt ostelemassa viikon ultraprosessoimattomat tuotteet valmiiksi käytettäväksi. Minun ei tarvinnut rasittaa itseäni edes kaupassa käynnillä.
Suunnitelmattomuus, ja valmistautumattomuus kostautuivat joulunalusviikolla – aikana, kun on muutenkin kiirettä ja pitäisi olla nopea tekemisissään. Erityisesti illat menivät huonosti, kun väsyneenä päivän puuhista ei vain jaksanut valmistaa ravintorikasta päivällistä.
Seurasin jonkun verran myös syömisieni makrorakennetta. Huomasin, että proteeiinin saanti sakkasi, kun kylmäsavutofu, soijajogurtti/proteiinivanukkaat, ja soijarouhe loistivat poissaolollaan.
Muutoin oloni oli onnistuneella viikolla kerrassaan mainio, toisella viikolla sitten puolestaan vähemmän mainio.
Toisen viikon tappiosta sisuuntuneena aion jatkaa kokeilua vielä tammikuun ajan. Yritän samalla opetella kohtuutta, eli josko 80-20% sääntö toimisi. Riittäisikö minulle(kin) ihan vaan kasin suoritus?
Oletko sinä testannut ultraprosessoimatonta ruokavaliota (pilkulleen)? Miten sujui? Tai syötkö siten ihan luonnollisesti? Vai onko tällaiset testit ihan huuhaata?
