OSA IV: Oman hiusvärin kasvatus – harmaita häpeilemättä

On kulunut jo puoli vuotta (!) edellisestä oman hiusvärin kasvatukseen liittyvästä postauksesta. Tunnen itseni jokseenkin nolon turhamaiseksi kirjoittaessani hiuksiin liittyvistä asioista, joten postausvälit tämän teeman ympärillä ovat venähtäneet. Olen kuitenkin ryhtynyt leikkiin, joten en viitsi jättää lukijoitani kellumaan päättymättömään projektiinkaan.

Homma etenee

Rehellisesti, kuvia postaukseen tänään ottaessani olisi tehnyt mieli kirkua. Olen käynyt viimeksi kampaajalla 6 kuukautta sitten. Tämä näkyy hiusten kunnossa. En ole saanut ihan vain laiskuuttani varattua aikaa latvojen tasaukseen, joten hapertuvat hapsut kaunistavat selkääni. Ehkeivät kampaajat ihan turhaan suosittele tasauksia pitkillekään hiuksille…

Värjättyä osuutta, eli siis raidoitusta, on jäljellä enää juurikin niissä läpinäkyvissä latvoissa. Jos kävisin tasaamassa latvasta n. 10 senttiä, niin voisin kehua omaväri-projektin päättyneen. En ole vielä päättänyt etenenkö ns. kahden vai yhden pysähdyksen taktiikalla. Aika näyttää, jahka saan askarreltua sen ajan kampaajalle. En ole niin tarkka pituuksista, koska hiukseni kasvavat suhteellisen hyvää vauhtia. On siis todennäköistä, että yksillä saksimisilla mennään maaliin saakka.

Harmaiden määrä on jälleen lisääntynyt eksponentiaalisesti. Käytännössä hiukseni näyttävät päivä päivältä vaaleammilta (ja haljummilta). Vastapainoksi ihailin tänään viimeksi uimahallilla kivasti sävytettyä polkkaa. Yritin pitää vertailuun taipuvan mieleni kurissa, ja onnistuinkin ihan kivasti. En sentään ryhtynyt googlaamaan aikaa sävytykseen, tai marssinut sunnuntain ratoksi kaupan “tee se itse”-hyllylle.

Seuraavaksi projektiksi hiusten vahvistaminen?

Itseasiassa sävyä enemmän mieltäni kaihertaa hiusten ohuus. Vertaan tilannettani tietenkin vain omaan itseeni. Oli aika, kun hainhammas ei riittänyt kasaamaan painavaa hiusmassaani yhteen. Kauas on tultu noista hetkistä. Todella kauas.

Pohdin vakavasti, että ottaisin seuraavaksi projektikseni tämän teeman ympärillä hiusten vahvistamisen. Olen tietoinen iän vaikutuksista hiusten laatuun, joten siksi projekti on vasta harkinnassa. En millään jaksaisi turhaankaan lyödä päätäni seinään sellaisen asian tiimoilta, jota ei ole enää realistista tavoittaa. Tosin, milloin Unfiltered M olisi realistisuudesta haaveiden suhteen nyt muutenkaan hirveästi piitannut 😏?

Mitä mieltä olet? Onko 46-vuotiaana turha haaveilla hiusten vahvistamisesta takaisin nuorempien aikojen kuosiinsa?