|

OSA III: Oman hiusvärin kasvatus – harmaita häpeilemättä

Tiesittekö, että blogini ylivoimaisesti luetuin juttu on OSA I: Oman hiusvärin kasvatusprojekti – harmaita häpeilemättä? Edellisestä päivityksestä (OSA II) on vierähtänyt jo puoli vuotta, joten laitetaan uutta pökköä pesään ja tarkastellaan miltä oma hiusväri näyttää tänään. Postauksen lopussa tarjoilen vielä bonuksena suuren tuohtumuksen aiheeni erilaisiin hiusten tekstuureihin liittyen.

Projekti jatkuu, mutta helppoa ei ole aina ollut

En ole sortunut elon tiellä värjäämään ohuita haiveniani. Mutta, olen ollut todella lähellä luovuttamista. Etuhiuksiini on ilmestynyt harmaa suortuva. Päälaen hallitsemattomat, ja ennen kaikkea harmaat noita-akan kiharat ovat lisääntyneet eksponentiaalisesti talven pimeinä kuukausina. Vaatii ajattelua (paljon ja hartaasti!), että saan ns. “fuck it” -asenteen kytkettyä päälle heikkoina hetkinä.

Tosiasia on, että neljänkympin puolenvälin jälkeen ihan kaikki ulkoiset ikääntymisen merkit ryöpsähtävät valloilleen. Olisi tekopyhää väittää, etteikö välillä tekisi mieli linnoittautua kissamummona metsään. Idealisti-minäni on kuitenkin onnekseni yllättävän vahva.

Olen viimeaikoina kuullut mm. seuraavia kommentteja:

“Onpas sulla tullut tuota harmaata.”

“Sulla on kyllä paljon harmaampi tukka kun mulla.” (Samanikäiseltä kuultuna.)

“Sulla on noin ohut tukka, ihan kun mullakin.” (Tämä on hauska, mitäs me ohuttukkaiset? Löytyyhän minullekin tiimi tässä maailmassa.)

Ihan faktuaalisia lausahduksiahan nämä ovat olleet. Kiva, kun edes joku huomaa, että olen kypsynyt ;).

Haen perusteluja maailmanparannuksesta, kuinkas muutenkaan…

Heikkoina hetkinä turvaudun maailmanparannukseen. (Yllätys!) Mielestäni olemme jokseenkin voimattomia markkinavoimien edessä. Koemme pakottavaa tarvetta tuhlata omaisuuksia ulkonäön kohentamiseen liittyviin seikkoihin. Pelkästään hiustenhoitomarkkinat ovat kooltaan n. 95 miljardia!

Mitä jos maailma alkaisikin priorisoida asioitaan toisin? Mitä jos olisikin seksikkäämpää, haluttavampaa, ihailtavampaa ja vaikuttavampaa työskennellä maailman ongelmien parantamiseksi, kuin esitellä viimeisimpien trendien mukaan värjättyä ja muotoiltua tukkaansa? 

Mitä jos olisi yhdentekevää, onko sinulla nolla hiusta, tai leijonanharja? Ja miksi värillä / muodolla pitäisi olla väliä? Siis ihan oikeasti yhdentekevää, ei vain pinnallisissa vakuutteluissa.

Hiukset ovat teknisesti ottaen kuollutta, enimmäkseen keratiinista koostuvaa proteiinia. That's it.

Yllä olevat ajatukset kumpuavat siis vahvasti idealistiminästäni. Idealismi on monille kirosana, ja ymmärrän sen. Se voi tuntua liialta, ehdottomalta, ärsyttävältä. Tämän loogisen kelan pyöräyttäminen auttaa kuitenkin minua jatkamaan, joten siksi jaan sen tässä. Hiusten värjäämättömyydelle on isompi syy ja tarkoitus.

Saattaa olla, että joku kaunis päivä päätän toisin. Onhan hiuksilla muitakin tarkoituksia, kuin vain tönöttää kuolleina haituvina: Ne suojaavat päänahkaa auringolta, auttavat lämmönsäätelyssä, heijastelevat terveydentilaa ja toimivat viestintävälineenä, osana luovaa itseilmaisua.

Todistusaineistoa

Mitenkäs projektini on sitten edennyt? Lainaan erästä sympaattista kylähotellin pitäjää, kun hän kertoili järjestelyistään, eli: Antakaahan, kun selostan…

Kuva 1.  14.9.2024. (Viimeisin väri heinäkuussa 2023.)

Kuva 2. 21.12.2024.

Kuva 3. 8.7.2025. (Välissä yksi iso hiusten tasaus helmikuussa 2025.)

Kuva 4. 8.7.2025. (Iso hiusten tasaus samana päivänä, eli 8.7.. Kampaajani väänsi kiharaa latvaan, joten hiukset näyttävät ehkä lyhyemmiltä kuin tosielämässä.)

Kuvissa hiukseni näyttävät jostain syystä paljon punertavimmilta kuin ne oikeasti ovatkaan. Tosiasiallisesti oma sävyni on mielestäni hailakan hiirenharmaa. Yllä olevissa kuvissa hiukseni näyttävät jotenkin valheellisilta muutoinkin, vaikka en ole kuvia mitenkään muokannut. Tämä todistaa vain sen, kuinka mahdottoman helppoa on luoda vääränlaista illuusioita, jopa tahtomattaan.

Mitä seuraavaksi?

Kahden värjäämättömän vuoden jälkeen alan olla lähes kokonaan omassa värissäni. Onneksi olkoon luomulle itselleni! Latvoissa on vain hieman jäljellä vaaleita raitoja. Haluaisin saada ne(kin) mitä pikimmiten pois.

Heinäkuun jälkeen teen vielä yhden ison leikkauksen, mahdollisesti lokakuun pimeydessä. Sen jälkeen ajattelin (ehkä) keskittyä pituuden kasvattamiseen. Olen huomannut, että hiukseni kasvavat ihan ok vauhtia.

Haasteena on latvan pitäminen kuosissa, eli säännölliset tasaukset tulevat kyllä tarpeeseen. Vihaan juurikasvua ja kaksihaaraisia yhtä tasapuolisesti. Mikäli pituudet tarkoittaisivat kaksihaaraisia tai läpinäkyviä latvoja, niin mieluummin elän sitten lyhyemmällä tukalla. En myöskään halua sellaisia hiuksia, jotka vaativat laittamista tai säännöllistä ylläpitoa. (Wash and Go -strategialla pitää selvitä jatkossakin :))

8.7.2025 Ennen isoa leikkausta. Pois vaan vanhat raidat ja haarat! Tässä ollaan kuitenkin takaisin jouluun mennessä. (Paitsi, että suunnitelmissa oli vielä yksi iso “final” tasaus n. lokakuussa.)

Katsokaa! Hiirenharmaat ovat.

Lukuunottamatta turhamaisuuden roviolla kieriskeltyjä hetkiä, oman värin kasvattaminen on ollut vaivatonta. Kiitän kampaajaani, joka raidoitti hiukset ja värjäsi pohjavärin hyvin lähelle omaani. Elin vuosia punatukkaisena, ja jos olisin lähtenyt siitä kylmiltäni kasvattelemaan omaa väriä, niin haastaavaahan se olisi ollut. Nyt olen saanut mielenkiinnolla seurata, että millainen lopputuloksesta tulee.

Ja koska turhamaisuuden roviolla on välillä mukava kieriskellä, niin jaan teille erään suuren ärsytyksen aiheen hiuksiini liittyen…Ei liity omaan väriin, mutta hiuksiin kuitenkin…

Luontainen hiuslaatuni ei ole kauneusihanteiden mukaisesti hyväksyttävää. Tämä ärsyttää.

Yllä olevasta kuvasta näkyy muuten “haaste”, jonka kanssa kamppailen. Osa hiuksista haluaa väkisin taipua latvoista (ja vähän muutenkin) kiharalle. Kerran kampaajanikin ihmetteli päästäni löytämäänsä afrokiharasuortuvaa. Tämä on “haaste” etenkin kostealla ilmalla.

Olen hyväksynyt, että hiuslaadustani johtuen en tule koskaan näyttämään elegantin siistiltä. Hiukseni voi saada keinotekoisesti hetkeksi ojennukseen, mutta vain hetkeksi. Ne vain ovat luonnostaan söheröt eli “frizzy”.

Yleisten kauneuskäsitteiden mukaan tämä ei ole todellakaan hyväksyttävää! Heikkoina hetkinä olen…

  • Olen ostanut lukemattomia hiustenhoitotuotteita, jotka lupaavat ratkoa “frizzy” hair ongelman. (Eivät ole ratkoneet.)
  • Olen hoitanut hiuksiani Curly girl – metodilla, koska sen on luvattu auttavan “frizzy” lookiin ja taikovan maagisesti söheröistä kiharat. Koska, kiharat ovat hyväksyttävämpiä, kuin söherö hiuslaatu. (Ei, en ole saanut hurmaavia kiharoita tai laineita. Ainoastaan lisää söheröä.)
  • Olen föönannut ja suoristanut hiuksiani. (Vain todetakseni, että vartin kuluttua osa hiuksista elää taas omaa elämäänsä.)
  • Olen värjännyt hiuksiani, koska kemiallinen käsittely muuttaa hiuksen rakennetta. (Muuttaahan se, mutta ei poista frizzy ongelmaa.)

Kaikesta huolimatta hiukseni eivät tottele. Ne vain haluavat olla frizzy.

Maailmahan ei pidä tästä. Koittakaapa huviksenne googlata, mitä löydätte hakusanalla “frizzy”? 100 maailmalle ja 0 Unfiltered M:lle.

  • How to avoid frizzy hair?
  • Frizz control tips and tricks.
  • How to fix frizzy hair?
  • Frizzy hair help advice.

Ei oikeastaan mitään positiivista. Löytyy kyllä monen monta ennen ja jälkeen kuvaa, jossa se söherö on pahaakin pahempi ennen tilanne. Tämä on mielestäni vääryyttä. Mitä jos suorista hiuksista kirjoitettaisiin samoin? “Miten välttää suorat hiukset?” Tai kiharoista? “Miten päästä eroon kiharoista?

Elokuvien sankarittaret ovat aina joko suoratukkaisia, lainehtivilla kiharoilla, tai mahtavalla leijonanharjakiharalla varustettuja. Mieleltään järkkyneet, syrjäytyneet, köyhät, kiusatut, reppanat, sarjamurhaat, ilkeät noidat ja kissamummot tms. puolestaan kuvataan usein söheröhiuksisina. En muista yhtään söherötukkaista (saati ohuttukkaista) sankaritarta!

Kun asiaa alkaa ajattelemaan tarkemmin, niin sylettäähän se. Fuck Hollywood ja some.

Miten sinulla menee?

Oman napani kaivelun vastapainoksi lukisin mielelläni muidenkin päivityksiä matkalla luomuksi. Jaa toki kokemuksiasi, tai linkkaa blogiisi alla. Suosittelen luomua eloa kaikille somemaailman täydellisyyteen kyllästyneille. Niille, jotka kaipaavat ympärilleen seuraa, joka eivät välitä kuolleiden proteiiniesi ulkonäöstä. Niille, joille sisin on tärkeintä.

Jaa ystävillesi!

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *