Viikko 4 Loppuraportti – Kuukausi virallisia terveyssuosituksia

Miltä kuulostaa kuukausi liikuntaa, rauhoittumista ja riittäviä yöunia? Syyskuussa lanseeraamani kampanja on tullut päätökseen. Liikuntasuositukset täyttyivät, mutta välillä oli kivempaa valua sohvalle kuin lenkille tai jumppaan. Iltaisin kävin tahtojen taistoa – sammuttaako ruutu vai ei, kun inspiroivat YouTube-videot ja artikkelit houkuttelivat. Isoin oivallus oli, että hyvinkin rennolla otteella voi saavuttaa terveyden kannalta oleellisimman. Veren maku suussa ei tarvitse riuhtoa.

Ennen loppuraporttia kuitenkin katsaus viimeiseen raportointijaksoon:

Liikuntasuositukset (viikko 4)

Saavutin liikuntasuositukset viimeisellä raportointiviikolla rimaa hipoen. Sunnuntain uintivuorolle osui satumainen tuuri, kun saimme uida ihan rauhassa omalla radalla koko tunnin. Tunti vierähti todella nopeasti, kun sai uppoutua täysin omiin ajatuksiin ja edetä häiriöittä. Onni potkaisi, koska 50 metrin allas oli jaettuna 25 metrin pätkiin, jolloin käytettävissä olevien ratojen lukumäärä kasvoi.

BodyPumpit menivät rutiinilla, tosin osa ohjelmaa oli jo miksattua. Tykkään maanantain 16:30 tunneista, koska ne pakottavat lopettamaan työpäivän ajoissa, eli jo klo 16. Yleensä (aina) roikun koneella pidempään, vaikka aloitan työpäivät jo kahdeksan maissa. Flow vain vie mukanaan…Perheen paljon harrastava abi on ottanut autoni haltuunsa, joten valitettavasti maanantain jumpat ovat vähentyneet radikaalisti kulkuvälineen puuttuessa.

Mieli olisi kaivannut enemmän liikuntaa tällä viimeisellä viikolla, mutta en vain saanut itseäni työpäivien jälkeen liikkeelle. Mikähän kumma siinä on? Kertaakaan en ole katunut liikkumaan lähtemistä, vaan poikkeuksetta nauttinut lopputuloksesta. Luulisi, että Pavlovin koiran tapaan olisin jo sisäistänyt vuosien varrella liikunnan ylivertaisuuden.

* oheisten suoritusten lisäksi käyn päivittäin lenkillä labbiksemme kanssa. En kuitenkaan laske näitä suorituksia liikunnaksi, vaan enemmänkin ulkoiluksi. Vähän kuin olisi uteliaan taaperon kanssa kävelyllä, eli hidasta.

Verryttelytauot (viikko 4)

Taukojen suhteen sain huonoimman tuloksen kokeilun ajalta. Tämä tarkoittaa siis, että olin yhteensä jopa viitenä tuntina viikon aikana passiivinen Polarin mukaan. Tällä kertaa tunnustan, että ainakin osassa huomasin kellon hälytyksen ja kehoituksen liikkua, mutta valitsin toisin. Piti saada ns. hommat valmiiksi, joten priorisoin aivotyön liikkumisen sijaan.

Rauhoittuminen (viikko 4)

Kapinoin sääntöäni vastaan tietoisesti parina iltana. En voi kuvitella jättäväni Lapua-elokuvaa kesken. En tunne asiasta edes huonoa omaatuntoa. Perjantai-illat ovat olleet tasaisesti pahoja, ja tänäänkin päätän rikkoa sääntöä aktiivisesti. Miten muka voisin keskeyttää inspiraatiokierrokseni YouTubessa, kun sellaiselle päälle olen sattunut? En mitenkään. Otan kuitenkin loppukirin lauantaina ja sunnuntaina armahduksen toivossa.

Uni (viikko 4)

Unen laadun suhteen viikko on keskinkertainen, eli täydellistä viikkoa edelleen metsästetään. Olen kuitenkin iloinen kolmesta hyvälaatuisesta yöstä. Nukun edelleen (tai siis makaan sängyssä) yössä keskimäärin karvan alle kahdeksan tuntia.

Viikkoon osuu yksi uneton yö, kun usko itseensä on enemmän kuin koetuksella, ja tekisi lähinnä mieli muuttaa karkuun elämäntapaintiaaniksi perähikiälle. Olisin hyvin todennäköisesti voinut estää tämän unettoman yön yksinkertaisesti menemällä lenkille tai jumppaan, mutta jälkiviisastelu ei auta mitään. (Paitsi oppimiskokemuksena.)

Loppuyhteenveto – Kuukausi virallisia terveyssuosituksia?

Miltä tuntui noudattaa kuukausi virallisia terveyssuosituksia? Olisi pitänyt ehkä asettaa tiukemmat tavoitteet, koska en oikeastaan joutunut erityisesti ponnistelemaan tai elämään varsinaisesti epämukavuusalueella.

Priorisoin flown

Illaksi rauhoittuminen, eli elektroniikan sulkeminen vähintään tuntia ennen nukkumaanmenoa osoittautui odotetuksi haastavimmaksi rastiksi. Tunne haastavuudesta korostui erityisesti perjantaisin ja lauantaisin, kun olisi ollut mukava katsoa elokuvaa tms. Viikolla oli helpompaa, ja kulutinkin lisääntyneen vapaa-ajan pääosin kirjan lukemiseen, meditointiin tai yksinkertaisesti aikaisemmin nukkumaan menemiseen.

Olin odottanut rauhoittumisesta massiivisia hyötyjä ja unen laadun paranemista, mutta valitettavasti korrelaatio tuntui olevan vähäinen. Tai, itseasiassa tämä riippui siitä mihin tarkoitukseen käytin elektronista laitetta. Jos tein töitä juuri ennen nukkumaanmenoa, niin unen laatu kärsi poikkeuksetta. Inspiroivilla YouTube-videoilla, tai nettiartikkeleiden lukemisella en havainnut samaa vaikutusta.

Tämä kokeilun osa tuotti itselle ehkäpä enemmän stressiä, kuin hyötyä, joten en tule jatkamaan elektroniikkapaastoa tällaisenaan. En pidä siitä, että mukava tekemisen, tai ajattelemisen flow katkeaa. On arvokkaampaa ja palauttavampaa ratsastaa flowlla loppuun saakka.

Liikuntasuositusten saavuttamiseksi ei tarvitse olla himourheilija

Liikunnan suhteen olin koko kuukauden ihan hirveän laiska. Sain kyllä vaadittavat liikuntatunnit täyteen, mutta täytyy sanoa, että olisin pystynyt huomattavasti parempaankin. En onnistunut kunnolla aktivoimaan itseäni viikolla välillä ti-pe, joten tässäpä haastetta tulevalle kaudelle. Yritän tekosyynä keksiä selityksiä autottomuudesta, mutta mikään ei olisi estänyt vain lenkkeilemästä tai kotijumppaamasta useammin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että ainakin pysyin minimisuorituksessa.

Mystinen liikkuja?

Istumisen sanotaan olevan uusi syöpä, ja tämän vuoksi tavoittelin aktiivista arkea. Polarini muistuttaa aina, kun hereilläoloaikana on möllöttänyt tunnin passiivisena. Useimpina päivinä se ei joudu muistuttamaan minua lainkaan, joten tämän suosituksen noudattaminen ei ollut oikeasti edes haastavaa. En koe olevani varsinaisesti mikään puutarhapuuhastelija/askartelija/himosiivooja tms. -tyyppi, joten sinänsä tulos antaa ehkä hieman väärää kuvaa arkiaktiivisuudestani. Olen enemmänkin sellainen haahuilija, joka onnistuu jotenkin mystisesti liikkumaan.

Autonominen hermosto kaipaisi rauhoittumista

Kokeilun aikana pyrin nukkumaan säännöllisesti 7-8 tuntia, ja useimpina öinä onnistuin hyvin. Unen laatu sen sijaan olisi voinut olla huomattavasti parempi, joten sen suhteen jatkan tutkimuksiani. Haasteena on selvittää, miten saan autonomisen hermoston rauhoittumaan ajoissa.

Huomasin, että herään lähes poikkeuksetta ilman herätyskelloa luonnollisesti melko aikaisin klo 5-6 välillä. Myös viikonloppuisin. En kuitenkaan koskaan nouse ylös vielä tuolloin, vaan makoilen sängyssä vähintään 6:30 asti uskotellen itselleni olevani liian väsynyt. Vaikka en oikeasti olisikaan. Mietinkin, että miksi en samantien nousisi ylös, ja käyttäisi varhaisen aamun valveillaoloaikaa johonkin mukavaan tekemiseen. Tosin, saattaa olla, että tämä “ongelma” poistuu nyt marraskuun alettua ja pimeyden lisäännyttyä.

Liity haasteeseen!

Kokeilun päätyttyä suosittelen vastaavaa haastetta lämpimästi kaikille projekti-intoilijoille. Mikäli kuukausi tuntuu pitkältä ajalta, niin kokeile vaikkapa vain viikko. Sain projektista mukavaa ryhtiä syksyyn, ja raportoimisen iloa. Huomasin, että luonnollinen lähtötilanteeni ei ollutkaan niin sukasta, vaan terveyden kannalta riittävälle tasolle pääsee suhteellisen vaivattomasti. Aina ei tarvitse olla täydellinen.

Lue koko tarina viikko kerrallaan täällä –> Kuukausi virallisia terveyssuosituksia.