Lanseerasin joulun alla testin, jonka aikana tarkoitukseni oli luopua ultraprosessoidusta ruoasta kahdeksi viikoksi, aina 23.12. saakka. Ajankohta oli mahdollisimman haastava, tiedetään. Tunnetusti joulun alla on kovastikin menoa, ja jos jonkinmoista houkutusta jouluherkkujen ääreen. Blogin hengessä kerron nyt ultra-rehellisesti miten kävi.
Katsoin joku aika sitten dokumentin ultraprosessoidusta ruoasta. Tunsin itseni…heikoksi. Olen tietämättäni syönyt vuosia (!) joka ikinen aamu ultraprosessoitua soijajogurttia – olkoonkin, että se on ollut sokeritonta ja maustamatonta. Tämä on vain yksi esimerkki pitkässä listassa tiedostamattomia syntejäni. Tölkkilimsa-addiktiostani en viitsi edes mainita mitään (öhöm).
Mitä tapahtuu, kun lähtee 42 kilometrin kävelylle treenaamatta? Onko se ylipäätänsä viisaasta? Pitkänmatkanjuoksua harrastava siskoni kyseli jo parisen kuukautta sitten minua mukaan Vaasan marssille. Vastasin, että ehdottomasti EI, koska enhän ole edes harjoitellut moista suoritusta varten. Mutta…toisin kävi.
Rakastan Pohjoismaisia dekkareita ja jännäreitä. Synkän raskaat maailmat ja karismaattiset päähenkilöt toimivat oivana vastapainona arjen harmauteen. Yksi suosikeistani on ruotsalainen Lars Keplerin “Joona Linna” -sarja, jossa suomalaistaustainen poliisi ratkoo karmeita rikoksia. Luin kesäiltojen ratoksi 535 sivuisen Unissakävelijän, jonka mysteeriverkko ei päästänyt otteestaan ennen loppuratkaisua. Kirja herätti pohtimaan myös omia nukkumistottumuksiani.
Mitä tekisit miljardilla, jos makaisit voimattomana sängyn pohjalla?
Raha ja aika eivät korvaa terveyttä. Jaksamattomuus voi hiipiä arkeen, mutta sitä ei tarvitse hyväksyä.
Tiedätkö, miten elimistösi voi? Lue, miten sain selkeyttä ja energiaa kattavilla verikokeilla – ilman lääkärin lähetettä.
