Tampere, markkinahumua ja syksyn ensimmäisiä seikkailuja

Jos saisin itsekkäästi valita viikonlopun puuhat, niin uskon, että matkustelisin huomattavan tiheään ympäri Suomen. Paljon useammin kuin nyt. En ole maailman napa, vaan on osa yhteisöä, joten tietenkin teen kompromisseja. Pieni pyrähdys kerran kuukaudessa, tai edes kahdessa, lakeuksien ulkopuolelle tekee hyvää. Syyskuisen kuulaana viikonloppuna vierailin Tampereella Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla.

Vihreästi VRllä markkinoille

Juniorin viikonloppu hurahti jalkapallon merkeissä Kuopiossa, sekä Oulussa, joten Seniori lupautui karvalasten hoitajaksi. Tampere sijaitsee ainoastaan reippaan parin tunnin junamatkan päässä Vaasasta, joten siirtymiin ei tarvitse tuhrata juurikaan aikaa. Tällä kertaa aamupäivän juna oli sen verran täynnä, että kaksi vierekkäistä paikkaa löytyi ainoastaan Extra-luokasta. Tosin, olen oikeastaan aina valmis maksamaan ylimääräistä hiljaisesta tilasta 😎.

Scandic Postitalo**** tarjosi loistavan sijainnin, ja rennon, “jokanaisen”-tunnelman

Yövyimme tällä kertaa Scandic Postitalossa. Hotelli on perustasoinen, ei mikään modernilla sisustuksella kuorrutettu fiinistely paikka, vaan sellainen tavallisen ihmisen hotelli. Luokittelisin hotellin enemmän kolmen- kuin ilmoitetun neljän tähden keitaaksi. Sanottakoon kuitenkin, että tunnen itseni huomattavan kotoiseksi rennommissa paikoissa, joten ei valittamista. Yhden yön yöpyminen maksoi viimetipan varaajille kahdelta hengeltä aamiaisineen 120 euroa. Mielestäni varsin kohtuullinen hinta tapahtumantäyteiselle viikonlopulle.

Aamupala oli tuttua Scandicin laatua, ja yksi iso syy ketjun suosimiseen. Vakio-lukijoitani ei varmaankaan yllätä, että aamuni starttasi kaurapuurolla. Jälkkäriksi lusikoin chiavanukasta ja melonisalaattia. Ilokseni huomasin, että hotelli on luopunut kertakäyttökupposista. Tapanani on aina vapaa-ajan matkoilla viedä aamun toinen kahvi mukana hotellihuoneeseen, joten tällä kertaa santsikupillisen sai nauttia luvan kera posliinista.

Hyvän aamupalan lisäksi hotellista löytyi myös kuntohuone ja saunat. Olin pakannut treenivaatteet mukaan, mutta hieman liian raskaan aikaistetun dinnerin jälkeen en millään saanut raahattua itseäni hikoilemaan. Ei vain pystynyt. Mr kävi testaamassa saunaosaston. Löylyt olivat kuulemma kerrankin riittävän lämpöiset.

Tampereen Kansainväliset Suurmarkkinat

Kansainväliset Suurmarkkinat kuulakkaana syksyviikonloppuna piristivät kummasti arkea. Siinä missä kotiseudun tapahtumat hiertävät ainaisella small talk pakkopullalla, niin kaukaisemmilla seuduilla saa useimmiten kierrellä rauhassa. Erikoisuutena mainittakoon, että minulle passaa jutustelu ventovieraiden kanssa mainiosti, sehän on ihan eri konsepti, kuin puolitutuille turiseminen. Finnish problems – ne, jotka tietävät, niin tietävät 😎.

Ruokakojuja ja tuoksujen huumaa Hämeenpuiston katveessa

Markkinoilla vierähti hyvä tovi Hämeenpuiston raittia tallatessa. Pääpaino kojuissa oli selkeästi eri maiden ruokakulttuurien esittelemisessä. Erityisen suosittuja kojuja olivat saksalaisten megalomaanisia brezeleitä, englantilaisia fudgeja, sekä kreikkalaisia gyroksia tarjonneet kojut. Sveitsiläisiä juustoja, itävaltalaisia strudelitorttuja, herkullisia vohveleita erilaisine täytteineen, sekä suomalaisia muikkuja ja mummonruokaa tarjonneilla kojuilla kävi myös vilkas kuhina. Eksoottisimmasta tarjonnasta vastasi australialainen barbeque-paikka, jossa saattoi maistella krokotiili- tai kengurupurilaisia (yök).

Runsaan ruokatarjonnan lisäksi tuotteitaan myivät myös muutamat käsityöläiset, luontaistuotekauppiaat ja ainakin yksi perinteisempi kiinanlelukoju. Löytyipä alueelta myös muutama huvipuistohärveli lasten iloksi.

Markkinat yhdistivät eri ikäluokat

Alkavan ruskakauden värittämien puiden katveessa pelkkä maisema itsessään tarjosi herkkullista silmänruokaa. Pistäydyimme nauttimaan maisemista, ja ihmisvilinästä Ukkometson puistoterassille, jota tosin kurittivat äkilliset tuulenpuuskat. Alati tuulisen merenrantakaupungin likkana tunsin oloni suorastaan kotoisaksi, vaikka terassin riippuvat katokset olivat iskeä minua tuulenpuuskissa päähän kerran jos toisenkin.

Ukkometson markkinapaikan terassilla turisivat vanhemmat rouvat viinilaseineen, lapsiperheet kahvikuppeineen ja turistit kameroineen. Tunnelma oli kuin ikiaikaisilla, sosiaalisesti nykyisiä markkinoita huomattavasti merkittävimmillä hansakaupunkien toreilla konsanaan. Ehkäpä tällainen jääräpäinen, massatapahtumia kategorisesti välttelevä, HC introverttikin alkaa hitaasti lämmetä tapahtumien hyville puolille. Ainakin sain tyydytettyä alati vajaata elämyshimoani.

Tampereen Kauppahallissa lämmin tunnelma

Markkinoiden lisäksi piipahdimme Tampereen Kauppahallilla, samassa hengessä. Siunailin itsekseni, että Vaasan kauppahalli on päässyt näivettymään huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Eihän Tampereellakaan jokainen koju käytössä ollut, mutta porukkaa riitti ainakin näin markkinaviikonloppuna. Kauppahallin lounaspaikat olivat lähes kaikki täynnä.

Syysilmaa halliin pakoon pyrkinyt olento lämpeni sekä kirjaimellisesti tuoksujen keskellä, että sisäisesti. Oli ilo nähdä miten eri-ikäiset vieraat olivat ottaneet hallin omakseen. Lounasta lempeässä tunnelmassa nauttivat hiljainen isä ja jo aikuinen tytär, lastenrattaista minulle hymyillyt vauva perheineen, hienoiksi pynttäytyneet eläkeläiset, ne erilaiset nuoret, sekä vakiintuneesti toisiaan tuijottelevat keski-ikäiset pariskunnat. Jokaisella seurueella ihan omat tarinansa, puhumattakaan niistä omasta seurastaan nautiskelevista soloruokailijoista.

Plevna ja Octoberfestin tunnelma palkitsi

Lähdimme tyydyttämään markkinoilla ja kauppahallissa herännyttä ruokahalua Finlaysonin alueella sijaitsevaan, perinteiseen Plevnaan. Useat pöydät olivat varattuja, sillä osuimme paikalle Octoberfest sesonkina. Onneksi saimme pöydän varausten välillä. Tunnustus: en ole ikinä vapaa-ajallani varannut itselleni, tai seurueelleni etukäteen ravintolapöytää.

Plevnassa iloiset, baijerilaisiin kansallispukuhenkisiin asuihin pukeutuneet tarjoilijat kantoivat pöytäämme tuopilliset saksalaista nestemäistä kansanperinnettä. Tuhtia kansanruokaa tarjoava Plevna on ollut vuosikausia rentoudessaan yksi Tampereen visiittieni suosikkiruokapaikoista. Tilasin itselleni rekkamiesannoksen vegaanipurilaista, ja Mr testasi paikallista pyttipannua. Olimme molemmat enemmän kuin tyytyväisiä annoksiimme.

Werstas ja opiskelijoiden näyttely

Markkinahumun ohella ehdimme piipahtamaan pikaisesti Työväenmuseo Werstaalla. Tällä kertaa mieleen jäivät erityisesti kuvaukset nälkävuosista, talkoohengestä ja vittuvelkaisista, joiden opin tarkoittaneen elatusvelvollisia.

Kuvia talkoista katsellessa pohdin, että josko Suomenmaasta vielä löytyisi moista yhteiskunnan hyväksi? Kaveritalkoista olen toki kuullut, mutta että rakennettaisiin yhdessä vaikka työväentalo? Tuskin…

Tällä kertaa emme tutkineet Werstaan syövereitä tarkemmin. Edellisen vierailun jälkeen ei ole vettä virrannut juurikaan, joten pikainen pyrähdys riitti tunnelmaan pääsemiseksi.

Matkalla markkinoille kävimme myös hämmästelemässä opiskelijoiden pikkuruista valokuvataidenäyttelyä. En hoksannut ottaa edes paikan nimeä ylös. Lähinnä ajattelin näyttelytilan toiseen kerrokseen kivutessani, että kestääköhän tämä nariseva lattia oikeasti ihmisen painon. En ehkä ihan päässyt oikealle lentokorkeudelle erityisesti valokuvateosten suhteen. Ehkä olen vain riittävän vanha, joten liian lähelle osuva retrohenkisyys ei tuntunut tarpeeksi puhuttelevalta kaikessa realismissaan. Nuoremmat sukupolvet tarkastelevat teoksia varmasti ihan eri näkövinkkelistä.

Olen surkea shoppailija – edelleen

Aikaisen dinnerin jälkeen piipahdimme vielä Stockmannille. Tarkoituksena oli täydentää työvaatevarastoa uuteen kauteen. Harmikseni en löytänyt yhden yhtä vaatekappaletta tuliaisiksi. Syksyn tullen kaupat pullistelevat neulepaitoja, mutta oma rajoittuneisuuteni estää innostumasta pehmeistä paidoista. Olen enemmän sellaista univormu -kansaa, joka liikahtelee uusien trendien suuntaan kääntyvän laivan nopeudella.

Palasimme siis tyhjin ostoskassein majapaikkaamme. Katsoin pimenevän illan ratoksi kotoisassa hotellihuoneessa Yle Areenasta Emilyn. Elokuva pohjautuu löyhästi vuonna 1847 Humiseva harjun julkaisseen Emily Brontën elämäkertatietoihin. Sinänsä ihan mukiinmenevää katsottavaa, joskin liiallinen modernius suhteessa aikakauteen häiritsi jonkin verran katseluelämystä.

Tampereen kansainväliset markkinat avasivat syksyn tapahtumakalenterini

Tampereen syksyinen viikonloppu palveli oivasti syksyn tapahtumakauden avaajana.

Seuraavana kiikarissa on syyslomaviikko, ja heti perään Helsingin kirjamessut. Kesälomasta säästetyllä viikolla (ja päivällä), olisi mahdollisesti tarkoitus karata etelään luita lämmittelemään. Ehkä? Valinta on vaikea, koska periaatteessa koko maapallo on avoinna seikkailuhenkisen escapistin tutkittavaksi. Jos loma kotipaikkakunnan ulkopuolella ei onnistu, niin mieluummin sitten säästän koko viikon tuonnemmaksi.

Helsingin kirjamessuja odotan kuumeisesti. Nyt jo kahdet messut kokeneena tiedän, mitä odottaa. Messualueen lavatkin ovat (luultavasti) muistissa nopeita siirtymiä varten. Luin jostain, että aikataulu julkaistaan ensi viikolla, joten ehdin hyvin paneutua master planin tekoon. Hotellikin on jo varattu messukeskuksen liepeiltä, joten kaikki on suunnilleen tapahtumalipun ostoa vaille valmista. Ja pssst…voit inspiroitua ja lukea molemmat postaukseni kirjamessut kategoriastani. Ehkäpä tavataan siellä?

Katsotaan mitä muuta elämä ja syksy tuo tullessaan. Mukavaa syyspäivää ja tulevaa viikkoa sinulle lukijani.