Pyrähdys Las Vegasissa Finnairin Premium Economy luokassa

Sain poikkeuksellisen mahdollisuuden osallistua erääseen Las Vegasissa pidettyyn konferenssiin työn merkeissä. En kirjoita blogissa työstäni, joten tämä Las Vegasin kuvaus jää melkoisen ohueksi, pahoittelut siitä jo etukäteen. Jokainen työkseen matkustava tietää, että työmatkat tosiaankin ovat työmatkoja. Vapaa-aikaa ei oikeastaan ole, joten kovin syvällistä kokemusta ei “hotellihuone – konferenssikeskus – illallisravintola” -kombolla ehdi kohteesta syntymään.

Aikainen herätys reitille Vaasa – Helsinki – Dallas – Las Vegas

Lähdin matkaan Vapun jälkeisenä maanantaina anivarhain. Kello herätti jo kolmen aikaan. Tiesin päivästä tulevan pitkän, mutta olin innoissani tulevasta viikosta opin tiellä. Reittini kulki Vaasasta Helsinkiin, sieltä Dallasiin, ja lopulta Las Vegasin sykkeeseen. Edessä oli lähes vuorokauden mittainen matkustusrupeama.

Horrostelin läpi Vaasa – Helsinki lennon täpötäydessä pyjamakoneessa. Helsinki-Vantaalle saavuttaessa hain itselleni megalomaanisen kokoisen Americano-jääkahvin vireystilan nostamiseksi. Rojahdin hetkeksi auringonsäteiden kylvettämille lepotuoleille mietiskelemään syntyjä syviä.

Lounge-lippu pelastaa pitkän odotusajan

Olin ostanut itselleni ennakkoon Finnairin mobile appissa pääsyn loungeen 39 eurolla, koska odotusaikaa Dallasin koneeseen oli useita tunteja. Jouduin kuitenkin odottelemaan tovin lepotuoleilla, koska ohjeiden mukaan lippu loungeen toimisi ainoastaan kolme tuntia ennen lähtöä. Lopulta en jaksanut enää vartoa, joten menin koittamaan onneani ennakkoon. Lippuni ei toiminut, mutta onneksi virkailija näpsytteli minut sisään ilman vastalauseita.

Non-Schengen alueen loungessa oli hiirenhiljaista. Luulen, että tämän vuoksi pääsinkin alueelle jo aikaisemmin ilman vänkäämistä. Kuulin ruokapisteellä paljon matkustavilta vaikuttavien pukumiestenkin hämmästelevän asiaa. Kuulemma alueella ei ole “koskaan ollut näin rauhallista”. Myhäilin tyytyväisenä itsekseni, koska erityisherkälle HSP:lle tämä sopi vallan mainiosti. Etsin itselleni syrjäisimmän nurkan, ja leiriydyin sinne läppärini kanssa.

Non-Schengen loungessa oli tarjolla aamiaista. Tiskiltä löytyi puuroa, hedelmiä, juustoja, leipiä, keksejä, jogurttia, muroja, karjalanpiirakoita ja muuta perinteistä aamiaissettiä. Olin tyytyväinen, siitä että odotusaikani osui aamupalatarjonnan kanssa päällekäin. Aamupalat ovat nimittäin sipulia kammoavan vegaanin turvaruokia.

Napsuttelin rauhallisessa loossissani viimeisiä työmaileja ja chatteja ennen tulevaa viiden päivän matkaa. Tunsin pienoista muljahtelua vatsassa, sillä paljon asioita jäi kesken. Tiesin, että reissussa minun olisi mahdotonta löytää aikaa muille asioille, joten paluuta seuraava kasauma hirvitti jo etukäteen. Yritin kuitenkin ajatella tulevaa opinreissua investointina, joka valuisi täysin hukkaan, mikäli kirjoittelisin maileja ja hoitelisin muita asioita kesken luentojen.

Premium Economy testissä ensimmäistä kertaa

Onnittelin itseäni satumaisesta tuurista, sillä olin saanut lennot Suomesta Jenkkeihin Finnairin Premium Economy -luokassa suuntaansa. Tämä oli ensimmäinen kerta välimallin matkustusluokassa, joten intoa täysipainoiseen testaamiseen riitti.

Rauhallinen, verhoin suljettu alue passaa HSP:lle

Premium Economy-luokka ei ollut kovinkaan suuri, joten verhoin eroteltu alue tuntui rauhalliselta. Istuin menomatkalla keskirivissä keskellä (eli ehkäpä se huonoin mahdollinen paikka), mutta penkit olivat sen verran tilavat, että en kokenut asiasta lainkaan harmitusta.

Paluumatkalla olin onnekas. Viereinen daami vaihtoi istuinta poikaystävänsä kylkeen, joten keskirivin paikkani vaihtui lennosta käytäväpaikkaan. Siirto vapautti lisäksi viereisen paikan, joten mikäs sen parempaa. Lisäksi takana oleva seinä varmisti sen, että ei tarvinnut tuntea lainkaan huonoa omaatuntoa, vaikka piti istuinta makuuasentoon äärilleen kallistettuna koko matkan ajan.

Tilavammat, jalkatuelliset istuimet mahdollistivat akrobaattiset istumamieltymykset

Premium Economy -luokan istuimissa on normaalia hieman isompi jalkatila, kallistuvampi istuin, sekä jalkatuki. Tykkäsin erityisesti jalkatuesta, koska se mahdollisti akrobaattisesti oudommissakin asennoissa istumisen. Tykkään siis istua jalat koukussa, ristissä, ja jos jonkinmoisessa solmussa. Jalkatuesta sai kivasti tukea näihin asentoihin, jolloin selkäkin kiitti vaihtelusta.

Vegaaniateriat eivät vakuuttaneet, koska sipuli…

Olin tilannut ennakkoon vegaaniateriat. En oikeastaan voi erityisesti kehua ruokaa, mutta muistanette rajoitteeni. En pidä mausteista, ja pelkään sipulikasveja kuollakseni, joten lähtökohtani ovat jo alun alkaenkin huonot oikeille arvosteluille.

Menolennolla tarjottiin riisiä kikhernekastikkeessa, sekä välipalana tofu-sämpylää. Kikhernekastike oli maustettu intialaisittain, joten jätin aterian koskematta. Sain kammon ko. mausteisiin vuoden takaisella matkallani, jossa sairastuin pitkään vatsatautiin paikallisesta ruoasta. Tofu-sämpylän söin sen jälkeen, kun olin ensin poiminut osan täytteistä pois sipulivapaaksi.

Paluumatkan ruoka-annosta en edes avannut, koska se haisi jo paketin läpi niin voimakkaasti sipulille, että tiesin toivon olevan menetetty. Itseasiassa minulla oli haastetta ihan vain istua tarjotin lähietäisyydellä. Oksetti. Välipalaksi tarjoilun sämpylän sen sijaan söin sellaisenaan, joten ihan pieleen ei koko setti mennyt kohdallani.

Vaikka ruokailut jäivät osaltani ohkaiseksi, niin tämä ei juurikaan haitannut, koska olin ennen molempia jenkkilentoja tankannut runsaasti ruokaa loungeissa. En olisi oikeastaan siis jaksanut syödä runsaampia aterioita.

Ilmaista oheistarjontaa

Lipun hintaan kuului ilmaisena vesi, mehut, limsat, sekä miedot alkoholijuomat. Tunnustan, että hyödynsin erityisen runsaasti limsaosastoa. Avios-pisteillä, tai rahalla, olisi saanut ostaa ylimääräisiä juomia tai snacksejä tarjonnan ulkopuolelta. Luulen, että jatkossa jätän aterian varaamatta ennakkoon, ja ostan erikseen snacksit listalta, mikäli siis lipun hintaan itsessään ei ateriaa kuulu.

Ruokien lisäksi Premum Economy -lipun hintaan kuului lennon aikana ns. paremmat kuulokkeet (ei niitä korvista putoilevia nappeja), niskatyyny, viltti, sekä Marimekon kuosilla varustettu pussukka, jonka sisältä paljastui unimaski, hammasharja ja -tahna. Näistä olin erityisen kiitollinen niskatyynystä, sillä en jaksaisi kuljettaa omaa tyynyä mukana. Ei sillä, en moista toki omistakaan.

Viihdetarjonnalla pärjäsi ihan mukiinmenevästi, toiveena lisää dokumentteja

Dallasin lento meni itseasiassa yllättävän jouhevasti. Katsoin leffana Leonardo DiCaprion tähdittämän One Battle After Another:hin. Olen aktiivisesti vältellyt hänen leffoja, koska ne tuntuvat saavan toisinaan jonkinmoista turhaa Leonardo-hehkutuslisää. Kaikkihan alkoi mahtavat arvostelut saaneesta The Revenantista, joka oli mielestäni umpisurkea. Muuna viihteenä kuuntelin lennolla Nextorystä kognitiivisesta terapiasta kertovaa kirjaa, ja ihan vain horrostelin.

Paluumatkalla horrostelin (vai voisiko jopa sanoa, että osin nukuin!) koko yölennon, joten leffat jäivät katsomatta. Viimeisenä parina tuntina katsoin Universumin toiminnasta kertovaa dokkaria, joskin kuulokkeista toinen korva oli kuuro. Finnairin viihdetarjonta on mielestäni hyvällä keskivertotasolla muuten, mutta dokumentteja he voisivat lisätä tarjontaan enemmän. Nyt ne muutamat hassut dokkarit tuntuivat YLE Areenan kirjastoon tottuneesta lapsellisilta.

Onko Premium Economy luokka hintansa väärti?

Onko Premium Economy luokka sitten investoinnin arvoinen? Mielestäni todellakin on! Lensin Jenkkien sisällä viisituntisen pätkän American Airlinesillä economyluokassa. Hyppääminen Premium Economyn puolelle tuntui äärimmäiseltä luksukselta. Premium luokassa lentomatka ei kulunut toivottomaan kellon tuijottamiseeen minuuttien madellessa, ja selän kipuillessa. Olokin tuntui huomattavan virkistyneeltä reissun päätteeksi.

USA:han maahantuloon vinkkejä

Dallasissa maahantulomuodollisuudet hoituivat yllättävän nopeasti. Olin ennakkoon ladannut puhelimeen Mobile Passport Control (MPC) appin, joten pääsin nopeammalle (?) linjalle. MPC:ssä kysyttiin muutamia perinteisiä maahantulokysymyksiä. Lomakkeen sai “submitata” vasta maahantulohetkellä rajaviranomaisille. Ostin Elisan reissunetin tekstiviestillä maahantulohetkellä, joten sain verkon toimimaan prosessia varten jouhevasti, ilman ryöstöhintaisia kuluja.

Perillä Dallasissa laukut piti hakea itse matkatavarahihnalta, ja viedä sitten erikseen transit jonoon Vegasin siirtymää varten. Ko. piste oli hyvin merkitty, joten ongelmaa oikean proseduurin hahmottamiseen ei syntynyt. Finavian virkailijat olivat tosin jo Suomessa etukäteen hyvin opastaneet, että näin tulee toimia, joten tämä helpotti asiaa.

Takaisin tullessa matkalaukkujen kohtaloa oli vaikeampi selvittää. En tiennyt pitäisikö minun itse siirrellä laukkuja American Airlinesilta Finnairiin siirryttäessä. Sain kaksi erilaista vastausta American Airlinesin virkailijoilta. Toisen mukaan laukut kulkisivat Vaasaan asti, ja toisen mukaan Helsinkiin. Otin riskin, ja onnekseni laukkuni saapui Vaasaan saakka.

Dallasin lentokentälle varattu kolmen tunnin vaihtoaika oli nopeasti edenneistä rajamuodollisuuksista johtuen runsas. Toisaalta, olen kuullut myös useiden tuntien jonotuksesta, joten parempi näin päin.

Vegasin lähes kolmen tunnin lento tuntui kärsimykseltä Premium Economy luokan “ökyilyn” jälkeen. American Airlinesin lentojen kylmyys yllätti. Olen tottunut siihen, että lentokoneissa on kylmä, mutta näin kylmään en ollut osannut varautua. Hotelliin saavuttuani laitoin lämmityksen 27 asteelle, ja tärisin kylmyydestä peittojen alla vielä pitkään.

Ööö, olenko Dubaissa vai Las Vegasissa?

Las Vegas itsessään muistuttaa hyvin paljon Dubaita. Isohkot pilvenpiirtäjät ja kopiot esimerkiksi New Yorkin rakennuksista luovat vierailijalle kulissimaisen vaikutelman. Vihreästä luonnosta ei ole tietoakaan Nevadan aavikon keskellä. Kaikki huutaa keinotekoisuutta, mutta sehän taitaa olla osa Vegasin viehätystä.

Kasinoiden ohella show business kukoistaa. Selailin mielenkiinnosta lippuja viikon esityksiin, mutta lähes kaikki olivat loppuun myytyjä. Vegasissahan esiintyy monesti kuuluisuuksia usean esityksen putkella. Tämä on toki artisteille hyvä malli, sillä tuolloin heidän ei tarvitse itse matkustella niin paljon. Show must go on.

Vegasin outouksiin kuului mielestäni parkkialueiden läpi ajelu. Liikennevaloja välttääkseen autot ajelevat suvereenisti parkkihallien läpi. Hieman aluksi ihmetytti, kun eräskin Uber-kuski lähti ensi töikseen ajelemaan pimeille sivukujille. Tarkoituksena oli tietenkin oikoa parkkihallin läpi siten, että vältyttäisiin valoissa jonottamiselta.

Las Vegasissa oli nähtävillä myös elämän nurjat puolet. Kohtasin jonkun verran päihdeongelmaisia kodittomia, joiden elämäntarinat jäivät mietityttämään. Vierailin edellisen kerran Vegasissa n. 8 vuotta sitten, jolloin törmäsin huomattavasti useammin kerjäläisiin. Toisaalta, yövyin tuolloin hieman eri alueella, joten en voi suoraan verrata vuosia keskenään toisiinsa.

Hilton Grand Vacations Flamingo ***

Yövyin konferenssin ajan kolmen tähden Hilton Grand Vacations Flamingo hotellissa. Hotelli sijaitsi ihan Las Vegas Stripin kupeessa, sekä kävelymatkan päässä konferenssipaikasta.

Hieman jo kulahtanut ala-aula, sekä hidastakin hitaampi sisäänkirjautuminen ei luonut varsinaisesti mairittelevaa ensivaikutelmaa. Vastaanottovirkailija täytteli käsin kaikenmoisia lippulappuja, ja maksupäätekin takkuili. En varsinaisesti tuntenut saapuneeni isojen teknologiayhtiöiden synnyinmaahaan.

Hotellihuone olikin asunto!

Yllätyin kuitenkin positiivisesti, kun avasin väsyneenä kahdeksannen kerroksen huoneen oven. Olin kuvitellut asuvani normaalin kokoisessa, lue pienessä, hotellihuoneessa. Sainkin viideksi päiväksi käyttööni asuntoa vastaavan, tilavan huoneiston.

Huoneistosta löytyi kaikki herkut, eli hyvin varusteltu keittiö, astianpesukone, pyykinpesukone, iso amme, suihku, kaksi megaisoa TV:tä, olohuone, makuuhuone, sekä muhkea sänky. Tämän kruunasi toimiva ilmastointi, sekä yöaikaan hiljainen huone.

Hotelliaamiaisesta ei kannata maksaa ekstraa

Huoneiston hintaan kuului aamupala. Normaalin buffetin sijaan tämä tarkoittikin kuponkia aulan Market Placeen. Aamiaskupongilla sai lunastettua itselleen appelsiinimehun, ison kahvin, sekä muffinssin, croissantin tai viinerin (kaikki hervottoman suuria tietenkin). Järin terveellistä aamupalaa ei siis ollut tarjolla standardisetillä. Jälkiviisaana ajattelen, että ehkäpä jenkeissä ei kannata lähtökohtaisesti investoida ainakaan erikseen hotelliaamiaiseen. Ellei sitten asu viiden tähden luksushotellissa.

Allasalue jäi testaamatta

Hotellilta löytyi myös allasalue, mutta en ehtinyt testaamaan sitä lainkaan. Viimeisenä päivänä tämä olisi onnistunut tunniksi, mutta tuolloin altaan oli vallannut iso joukko amerikkalaisia nuoria. DJ soitti jumputtavaa musiikkia volyymit kaakossa, ja ihmiset seisoivat altaassa, juomat käsissä. Aurinkotuoleja ei tietenkään ollut vapaana. Olin haaveillut makoilusta lämmössä altaan reunalla edes tuon tunnin ajan, mutta eihän siitä mitään tullut.

Mietin itsekseni, että onneksi en ole yksi noista nuorista. Olisin hirveän ahdistunut, jos pitäisi bilettää bikinit päällä uima-altaassa teknojumputuksen tahtiin. So not me…

Venetian Resort – keinotekoisuuden huipentuma

Muutoin Vegasista jäi mieleen Venetian Resort ja Wynn Resort kokonaisuudet, joissa konferessi järjestettiin. Kompleksista löytyi tietenkin massiivinen kasino, jossa periamerikkalaiset lomalaiset olivat leiriytyneet juomien ja tuhkakuppien kera koneiden ääreen. Tuntui jokseenkin aataminaikaiselta, että tuolla sai vielä savustella sisätiloissa.

Ihmisten tavat saivat tarinankertojan mielikuvituksen liikkeelle. Osa turisteista istui juoman kera pelikoneella jo aamutuimaan ennen kello kahdeksaa, kun me konferenssivieraat vasta vyöryimme kohti päivän luentoja. Toisaalta, Amerikassa ei ihmisten lomat liene kovinkaan pitkiä, joten luultavasti ne lyhyetkin pätkät halutaan optimoida mielipuuhilleen, jokainen tunti kerrallaan.

Venetian yhteyteen oli rakennettu keinotekoinen Venetsia kanaaleineen, siltoineen ja taivaineen. Jopa gondoliajelu onnistui, ja silloin tällöin kanaalien uumenista kajahtikin venekuskin kantavat hoilotukset. Kanalien ja aukioiden varrella sijaitsi kymmenittäin erilaisia ravintoloita, kahviloita, sekä kauppoja.

Vegasin hintataso tuntui järjettömän kalliilta. Söin Venitian italialaisessa ravintolassa yhtenä iltana pitsan, oluen ja jälkkäriksi limoncellon. Hintaa kokonaisuudelle tuli 55 euroa.

Wynnissä luksusaamiaisella

Wynnin puolella ihastuin todella paljon Tableaun aamiaistarjontaan, jossa meille oli järjestetty aamiaistapaaminen. Luksusta huokuvan ravintolan palvelu oli ensiluokkaista. Menusta olisin tilannut mielelläni useammankin vaihtoehdon, mutta päädyin lopulta täyttävään puuroannokseen, sekä vastapuristettuun hedelmämehuun. (Juu-u, saa 😜).

Tuoreiden kukka-asetelmien, valkeiden liinojen ja kristallikruunujen loisteessa tunsin pienoisen Pretty Woman efektin aktivoituvan. Tableausta poistuessa olisi halutessaan voinut lähteä jatkamaan öky-tunnelmointia mm. Chanelin tai Louis Vuittonin liikkeissä. Joo, en jatkanut.

Flunssa sabotoi reissua

Sää Vegasissa hohti lämpöä, mutta sisätilojen turhankin tehokkaat ilmastoinnit pakottivat pitäytymään perinteisissä toimistotamineissa. Ilmastointi sai aikaan itselläni hillittömän ihon kuivumisen. Naamastani suorastaan kuoriuitui nahka, ja toinen käteni on rohtunut verille!

Epäonnekseni kehitin menomatkalla itselleni mahtavan flunssan. Laukkuni pursui räkäpapereita, ja aivastelin tuon tuosta. Runsaan aivastelun vuoksi kuulin matkan aikana “Bless you, dear” tai “God bless you, honey” tms. ahdistumiseen saakka. En varsinaisesti halunnut herättää huomiota taudillani, mutta valehtelematta yksikään (!) aivastus ei jäänyt vailla sanallista huomiota.

Maailmalla samaan aikaan huomioita herättänyt hantavirus ei tehnyt olostani yhtään parempaa. Ajattelin, että saatan herättää räkäisessä ulkomuodossa pelkotiloja erityisen bakteerikammoisissa ihmisissä. Eihän se todellakaan ole mukavaa, että joku pärskii vieressäsi täyteen ahdetussa tilassa, eli ymmärrän täysin. Yritinkin parhaani mukaan etsiä istumapaikoista ne kaukaisimmat, mutta osa luennoista oli niin täyteen ahdettuja, että tämä ei aina onnistunut.

Hillitön jet lag kruunasi kokonaisuuden

Jos flunssa teki olostani tukalan, niin jet lag se vasta olikin törkeä. Olen monesti kirjoittanut teillekin uniongelmistani, joten osasin kyllä odottaa vaikeuksia. Olisin kuitenkin kuvitellut sopeutuvani parin päivän viiveellä kymmenen tunnin aikaeroon, mutta eihän se onnistunut.

Heräsin joka yö n. yhden maissa pyöriskelemään. Kokonaisuudessaan reissulla ei tullut juurikaan nukuttua. Tuntui, kuin eläisin sumuisessa kaivossa. Jokailtaiset dinnerit eivät oikeastaan auttaneet asiaan. Toisaalta ajattelin, niitä(kin) investointeina hyödyllisiin verkostoihin, joten en viitsinyt poiskaan jättäytyä.

En tiedä millaista politiikkaa lääkäreillä on jet lagien ehkäisyn suhteen, mutta ensi kerralla yritän pyytää ihan lääkinnällistä apua nukkumiseen. En ole ikinä syönyt unilääkkeitä, mutta kymmenen tunnin aikaero länteen suunnattuna on omalle kronotyypilleni vain liikaa. En tuntenut kehoani lainkaan normaaliksi, vaan väsymyksestä johtuva pahoinvoinnin tunne oli jatkuvasti läsnä.

Vapaa-ajalla matkustettaessa jet lagia voi hoidella omilla aikatauluilla ja konsteilla, mutta täyteen työterään virittäytyminen unettomien öiden jälkeen, flunssaisena, oli äärimmäisen haastavaa. Saa nähdä miten hyvin palaudun toiseen suuntaan. Luulisin, että helpommin?

Paluumatka New Yorkin kautta

Paluumatkalle lähdin perjantaiaamuna taksilla puoli seitsemän aikaan. Tavoitteena oli olla kentällä noin 2,5 h ennen lähtöä. Tämä osoittautui varsin riittäväksi ajaksi. Olin kentällä seitsemältä. Laukkujen jättö, sekä turvatarkastus selätettiin hieman alle tunnissa, joten aikaa jäi vielä runsaasti makeaakin makeamman Ice Cold Brewn nauttimiseen.

Päiväpassi Admirals Clubille kannatti

Paluumatka kulki reittiä Las Vegas-New York-Helsinki-Vaasa. Olin yllättynyt, että New Yorkin lentoon tuhraantui 5 h 20 min, vaikka tiedostankin Amerikan olevan iso maa. New Yorkin kentällä minua odotti yli viiden tunnin vaihtoaika, joten ostin päiväpassin 79 dollarin hintaan Admirals Clubille. JFK:n kenttä itsessään ei ole erityisen viihtyisä, joten investointi oli rahansa arvoinen.

Admirals Clubin snacks tarjonta oli ihan mukiinmenevä jopa vegaanin näkökulmasta, tosin tankkasin itseni lähinnä erinäisillä leivillä. Ihastuin yllättäen Brooklyn Lageriin, jota en muistaakseni ole aikaisemmin maistanut.

Syötyäni siirsin kamppeeni erilliseen Quiet Areaan, joka huusi sisustukseltaan kasaria. Isossa tilassa ei ollut seuranani kuin pari liikemiestä, joten aistini saivat ansaitsemaansa lepoa vilkkaan viikon jälkeen. Lueskelin hieman sähköposteja, ja nuokuin puoliksi kitisevällä nahkasohvalla. Olin kellon ajoista ihan sekaisin, sillä New Yorkissa landasin jälleen uudelle aikavyöhykkeelle.

Kivuton kotimatka

Tunsin helpotusta, kun kone kotosuomeen lähti ajallaan. Saavuimme Helsinkiin jopa runsaasti etuajassa, joten sain vaihtaa toiselle puolelle terminaalia ihan rauhassa löntystellen, ilman pienintäkään stressiä.

Paluumatkan vaikein etappi oli jääkylmä American Airlines Vegasista JFK:lle, mutta muutoin vuorokauden reissaaminen sujui yllättävän kivuttomasti. Uskon, että Premium Economy luokassa matkustaminen avitti asiaa.

Äitienpäivän jälkeen paluu terveelliseen arkeen!

Tänään heräsin äitienpäivään “hieman” sumein aivoin, mutta eiköhän se tästä. Suunnitelmissa on vain lepäillä, orientoitua rauhassa uuteen työviikkoon. Keli olisi mitä kaunein lenkkeilyyn, mutta en tiedä jaksanko vääntäytyä sohvan uumenista ulos. Flunssa ei välttämättä arvosta, jos lähden vielä tästä repimään kovemmilla kierroksilla kaiken hälinän päätteeksi.

Äitienpäivän herkuttelun jälkeen olen enemmän kuin valmis palaamaan takaisin terveellisiin elämäntapoihin ja ruokaan. Amerikan visiitillä söin ainoastaan epäterveellisesti, paljon, ultraprosessoitua, rasvaista ja ennenkaikkea sokerista ruokaa. Onnistuin lihomaan epäilemättä kiitettävästi, mikä ahdistaa melkoisesti.

Las Vegasin vierailu onnistui kaikesta huolimatta kutkuttamaan matkustushermoani sen verran paljon, että suunnittelen jo miten voisin hyödyntää pari vuotta voimassa olevaa ESTAani uudestaan. Jokin luonnonläheisempi kohde voisi toimia, tai sitten New York (Ellis Island!) tai Washingtonin museot? Jeps, rakastan matkustamista, joten minkäs teet!