Melkein yhtä antoisaa kuin itse seikkailu, on suunnittelu. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja uppoutuen matkakertomuksiin, metsästäen tarjouksia ja listaillen omia haaveita. En oikeastaan välitä unelmien realistisuudesta. On antoisaa purkaa unelmia atomeiksi, ja miettiä mitkä elementit oikeastaan tekevät näistä unelmoimisen arvoisia. Saman kokemuksen voi yllättäen löytää toisaaltakin.
Elämäni ensimmäinen ulkomaanmatka, jos Ruotsia ei lasketa, suuntautui isovanhempieni kanssa Mallorcalle. Vuodet vierivät, mutta saari jätti pysyvän jäljen sydämeeni, ja palasin sinne jälleen vuonna 2019. Kun oli aika tehdä kahdenkeskinen äiti-poikareissu nuoremman poikani kanssa, valitsin kohteeksi Mallorcan syysloman aikaan lokakuussa.
Pohjois-Makedonian pääkaupunki Skopje on kompakti kokonaisuus, jonka tunnetuimpien nähtävyyksien kiertäminen onnistuu muutaman päivänkin lomalla vallan mainiosti. Vierailimme Skopjessa heinäkuussa 2022. Kaupungista mainitaan usein (ansaitustikin) patsaat, mutta kameran kanssa liikkuvalle paikka tarjoaa paljon muutakin nähtävää ja koettavaa.
Olen kyllästynyt. Tarkemmin sanottuna, en taida erityisemmin pitää suositusjärjestelmien algoritmeistä. Näkökulmani on seuraava: Kaipaan perspektiiviä Kaipaan ikuista kehitystä. Haluan ymmärtää vaihtoehtoisia näkökulmia, tapoja prosessoida tietoa, tai katsoa maailmaa. Haluan rehellistä ajatustenvaihtoa asioista, ilman kiihkoilua tai pelkoa canceloinnista. Haluan laatua, kärsivällisyyttä, kuuntelua ja ymmärtämistä. Haluan pohdintaa ja syvällistä ajattelua. En halua elää George Orwellin 1984 -kirjan…
