Osa II: Elän kuin kasarilla ja ysärillä
Lanseerasin viikko sitten projektin, jonka pääasiallinen tarkoitus on rauhoittaa hermostoa hieman liian jännittävän kevään päätteeksi. (Voit lukea enemmän tavoitteista täällä: Osa I: Elän kuin kasarilla ja ysärillä.) Nyt testiä on takana ensimmäinen viikko, joten kerrataan mitä opin suhteessa viiteen teemaan.
1. Syvätyöllä käsiksi vahvuuksiin ja onnistumisen kokemuksiin – Skarpattavaa jäi erityisesti työpäiviin.
Julistin pyhästi, että siivoan kalenteriani kaiken pahan uhallakin. Töissä tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Puksuttelin viikon menemään n. seitsemän palaveria/päivä syklillä, ja sehän nyt on vain liikaa – ihan tiedemiestenkin mukaan. Jatkuva palaverointi keskeyttää ajattelun rytmin, eikä päivään jää matemaattisesti laskettuna tuntejakaan kummoiselle syvätyölle liian monen keskustelun jälkeen.
Skarpattavaa jää projektin toiselle viikolla, vaikka ei tämä nyt ihan kaikkein karmein suoritus ollut verrattuna lähtötilanteeseen.
Vapaalla homma sujui paremmin. Syvennyin rakkaan harrastukseni, eli blogimaailman syliin etenkin pääsiäisen varhaisina aamuina. Nukkuminen auttaa hermostoa palautumaan, eli periaatteessa olisin voinut ottaa tavoitteeksi koisia kerrankin niin pitkään kuin sielu sietää. Nå -olen koittanut tätä konstia useastikin, mutta kronologinen tyyppini nyt vain herättää minut aikaisin.
Olen erityisen ylpeä siitä, että luonnostelin yhden postauksen lähes täysin muistivihkooni flow-tilassa. Huomasin kynä-paperi-vihko-metodin tuovan esiin enemmän mind-mapin kaltaista oivaltamista suhteessa suoraan koneella kirjoitettuun versioon. Ei lainkaan pöllömpää.
2. Oma aikani on arvokkain omaisuuteni – Hiton konditionaali-kuiskaaja! Voit poistua, kiitos!
Tavoitteena oli olla kokematta syyllisyyttä oman ajan hallinnasta. Näin kirjoitettuna tuntuu osin hullulta, että minun täytyy vartavasten keskittyä siihen, että saan hyvällä omallatunnolla päättää miten kulutan oman elämäni.
Tunnistan viikon harjoittelun jälkeen, että minun on syväanalysoitava erityisesti tätä teemaa enemmän. Paljon enemmän. Huolellisesti.
Periaatteessa olen kyllä ihan oman aikani herra. Kukaan ei pakota minua tekemään yhtään mitään. Teen itse omat valintani. MUTTA, siitä huolimatta takaraivossa kuiskii jatkuvasti se helvetin konditionaali, jonka mukaan minun PITÄISI jatkuvasti tehdä jotakin jossakin jollekin tai itselleni. Yleensä se “jotakin” ei koskaan ole sitä, mitä sillä kyseisellä hetkellä teen. Siis oikeasti! Eihän tämä tällainen sisäinen puhe ole mistään kotoisin!
3. Informaatio ei enää tulvi yli äyräiden tähän laariin – “Googlaa myöhemmin” -lista on ehkäpä paras keksintöni aikoihin.
Hei, Olen Unfiltered M, Olen informaationarkomaani.
Kolmannella tavoitteella pyrin suitsemaan hermoston rauhoittamisen nimissä jatkuvaa tarvetta kaikenmoisen tiedon etsimiseen. Tässä kohtaa taistelen pienoista arvokonfliktia vastaan, koska katson korkealle sivistyneisyyttä ja tiedonjanoa/halua. Kaikella on kuitenkin rajansa, etenkin kun tavoitteena on antaa hermoston palautua.
Onnistuin seiskan arvoisesti tavoitteessani lukea uutisia YLEn sivuilta max. kahdesti päivässä, sekä internetin käytön radikaalissa rajaamisessa. Tiedättekö, kun jotkut asiat vain ovat hermoratamuistissasi? Teet asioita automaatiolla? Siten, että havahdut vain huomataksesi, että yhtäkkiä luetkin kännykästä uutisia lounastauolla, tai makoilet sängyssä selaten inspiroivia kuvia, koska on mielestäsi liian aikaista nousta ylös. Minä tiedän.
Hillitsin suurempaa tarvetta informaationarkkaukselle pitämällä listaa tulevista googlattavista asioista. Eli sen sijaan, että olisin illalla istunut koneen ääreen tutkimaan aihetta “masons”, niin kirjoitinkin vain sanan “googlaa myöhemmin” listalle. Mikäli vielä viikon kuluttua tunnen pakottavaa tarvetta selvitellä asiaa lisää, niin annan palaa. Tämä “pitkitetty nautinto” auttaa varmasti tehokkaasti suitsemaan sellaista hyödytöntä poukkoilemista ja ajan haaskaamista asioihin, jotka eivät oikeasti palvele isompaa tarkoitusta.
4. Palaan aikaan, jolloin viihdettä oli saatavilla vain rajatusti – Kirjoja, kyläilyä ja urheilua.
En ole avannut koko viikon kokeilun aikana Netflixiä kuin kerran. Katsoin suunnitellusti lauantaileffan, jonka valintaan en saanut käyttää tolkuttomasti aikaa.
Olisin voinut jättää elokuvan katsomatta, sillä en pysty muistamaan kokemuksesta juuri mitään näin viikon jälkeen. Se oli jokin romanttinen komedia, jossa pari ensin inhoaa toisiaan, ja sitten “yllättäen” lopussa huomaakin sopivan toisilleen täydellisesti. Oi miksi ihmeessä katson tällaista kuraa? No, ehtaan ysärihenkeen en lopettanut tuota harvinaista “herkkua” kesken.
Leffojen ja YouTuben sijaan luin iltaisin kirjoja. Sain viikon aikana luettua Jo Nesbon Suden hetken (2025), jonka arvioin keskiverron kelpoiseksi rikosromaaniksi. Suurena Harry Hole fanina odotukset olivat korkealla. Romaanin päähenkilö “Bob” oli Harryn tapaan toki epätäydellinen (iso plussa!), mutta en erityisemmin pidä kertojan/näkökulmien liian tiheästä vaihtelusta kirjan edetessä. Tämä tekniikka teki kokemuksesta turhan levottoman.
Kirjat toimivat usein inspiraation lähteinä ja/tai kasvattavat sisäistä tarvetta tutkia jotakin asiaa syvemmin. “Googlaa myöhemmin” listalleni päätyivät Jo Nesbon kirjan ansiosta mm. taksidermian yleisyys Suomessa, Minnesotan rikollisuusaste/kaupungin kehittyminen, sekä norjalaisten muuttoliike Yhdysvaltoihin. Varsin tähdellistä ja hyödyllistä, eikös vain?
Viihteeksi lasken myös lisääntyneen kyläilyn. Kävin torstaina juhlimassa mummani 89-vuotissyntymäpäiviä, perjantaina meillä piipahti sisko miehineen, ja lauantaina puolestaan itse kyläilin sähköpyörän testaamisen merkeissä keskustassa. Suhteessa normaaliin hermit moodiini olen ollut suorastaan maanisen sosiaalinen.
Kulttuurin ja kyläilyn ohella ehdin virkistäytyä myös urheilemalla. Vedän vielä noin seitsemän viikkoa pienemmillä tehoilla, joten varsinaisista urotöistä ei ole kyse. Ihan vain normaalia lenkkeilyä, body-jumppaa, uintia, yogaa ja bodypumppia.
5. Selkeämpi raja työn ja vapaa-ajan välillä – Hankin jopa bussikortin kuukaudeksi!
Tavoitteena oli vähentää etätyön määrää, ja testata, että auttaisiko vanhanaikainen fyysinen rajaus työn ja vapaa-ajan välillä aivoja siirtymään nopeammin palautumisen muotoon.
Onnistuin tavoitteessa lähes täydellisesti, eli raahauduin toimistolle kaikkina neljänä päivänä pääsiäisviikolla. Muutimme itseasiassa keskiviikkona uuteen toimipisteeseen, joten sikäli oli mukava tehdä reviiriä uudessa pisteessä. Puitteet ovat niin kunnossa kuin “valitse vapaasti istumapaikkasi” -avokonttorissa vain voi olla.
Uusi toimisto sijaitsee 9,3 kilometrin päässä kotoani, joten mahdollisuudet työmatkan taittamiseen eri välinein tuplaantuivat entiseen verrattuna. Kulutan lähes saman ajan siitä huolimatta menenkö toimistolle autolla, bussilla vai pyörällä. Kävelykään ei ole mitenkään poissuljettu vaihtoehto yhteen suuntaan.
Tästä mahdollisuudesta intoutuneena ostin itselleni kuukaudeksi bussikortin, jolla voin suhailla lähes kotioveltani konttorille n. puolessa tunnissa. Bussin ja pyörän käyttöön motivoivat erityisesti haasteet parkkipaikan löytymisestä (sekä vihreät arvot).
En omista tällä hetkellä kuin mummovainaani perintöpyörän. Siitäkin on kaiken lisäksi avain kadonnut, joten pyöräily ei ole ilman lisäinvestointia tällä hetkellä realistinen vaihtoehto. Kävin testaamassa siskon miehen sähköpyörää eilen, ja voisin vakuutella 90% varmuudella, että tulen ostamaan moisen vempeleen käyttööni työmatkoja varten. Olen sen verran itsellinen, että jossain vaiheessa bussiaikatauluihin sitoutuminen saattaa käydä haastavaksi.
Huomasin kokeilun lomassa, että illat tuntuivat pidemmiltä, kun saavuin kotiin töistä siirtymäriittien päätteeksi. Luultavasti tämä tunne johtui lisääntyneestä energian määrästä? Toimistolla tuntuu välillä kevyemmältä työskennellä. Muut ihmiset ikäänkuin maadoittavat minut paremmin todellisuuteen omalla hölinällään, vaikka en puhua pukahtaisikaan heille mitään. Tämä on mielestäni jotenkin jännä havainto.
Vielä puolet kokeilusta jäljellä
Projektiani on vielä puolet jäljellä. On hyvä raportoida välikuulumisia, koska strukturoidumpi ajattelu pakottaa huomaamaan sudenkuopat ja parannuksen kohteet.
Suurimpina oppeina vien seuraavaan viikkoon kaksi kohtaa:
- Minun on purettava tietoisemmin automaatioita, jotka liittyvät puhelimeen ja informaationarkkaukseen tyhjän tilan/ajan täyttämiseksi, sekä optimoimiseksi. Pitää osata joskus vain olla ilman sen suurempaa agendaa.
- Alitajuinen “konditionaali-kuiskaaja” sabotoi arkeani, joten se tulee hiljentää -no more “pitäisi tehdä jotakin” puhetta. Punakynätän koko aikamuodon pois käytöstä tulevaksi viikoksi.
Odotin, että olisin kaivannut enemmänkin suoratoistoja tai YouTubea, mutta en ikävöinyt näitä oikeastaan lainkaan. Odotin, että töihin raahautuminen klo 7:15 bussilla olisi ollut todella raastavaa, ei ollut. Odotin, että kissamme olisi muuttunut hermoraunioksi töissä ollessani, ei muuttunut. Moni asia sujui siis ennakoitua paremmin.
Toivottavasti sama tahti jatkuu projektin viimeiselläkin viikolla. Analogisella kaudella eläminen vaikuttaa passaavan minulle vallan mainiosti. Ainakin tunnen itseni jotenkin tehokkaammaksi, ja aikaansaavemmaksi kokonaisuudessaan. Sisäinen rauha, ja tunne lienee kuitenkin se tärkein onnistumisen mittari, joten en valita.
