Mitä haluaisin tehdä – mutta en uskalla?

Taivaanrannan maalarina olen melkoinen konditionaalissa eläjä. Osa toteutumattomista haaveista johtuu pelkästään uskalluksen puutteesta. Harhautan itseäni yleensä keksimällä syyn olevan jossain muualla, omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Milloin kyse on muka ajan (yleisin syy), rahan, taitojen jne. puutteesta, ja toisinaan siitä, että olen vääränlainen persoona (muka).

Luulen, että uskalluksen puutteeseen vaikuttaa suuresti taipumus perfektionismiin. En ole kovin hyvä sietämään huonoa tai keskinkertaista suoritusta. Huomaan välillä sabotoivani itseäni mustavalkoisella ajattelulla, ja jättämällä asioita tekemättä vain, koska tiedän, etten voi toteuttaa asiaa haluamallani/visioimallani tavalla. En uskalla kohdata kuilua todellisuuden ja päässäni elävän vision välillä. Kehittymisen kannalta olisi kuitenkin parempi palastella asioita, ja hyväksyä, että kukaan ei ole seppä syntyessään.

Jos uskaltaisin, niin…

1. Kuvaisin ja kuulisin ihmisiä arjessa

Lähtisin kylille kuvaamaan vieraita ihmisiä ja dokumentoimaan heidän tarinoitaan. Yritän tavallaan toteuttaa tätä, etenkin lomareissuilla. Kotiin palatessani saatan ihmetellä miten olenkin ottanut niin hassuja ja mitäänsanomattomia kuvia.

En tavoittele hienoa tai taiteellista lopputulosta, vaan arkirealismia. Vähän kuin vanhan ajan mustavalkoiset kuvat sanomalehdissä. Ajalta, jolloin kuvien törkeä muokkaaminen ja lavastaminen ei ollut vielä arkipäivää. Haluan ymmärtää ihmisten käyttäytymistä syvällisesti, tuomitsematta.

Miksi en sitten uskaltaisi? No hävettäisihän se julkea muiden ihmisten kuvaaminen, vaikka se yleisellä paikalla onkin sallittua Suomen lain mukaan. Kuvia ja tarinoita olisi tietenkin mahtava julkaista, mutta siinä missä yleisellä paikalla kuvaaminen on ok, on kuvan julkaisemisen suhteen pidettävä mielessä yksityisyyden suoja. Julkaisut eivät saa rikkoa kenenkään kunniaa, tai yksityisyyttä.

Luvan pyytäminen erikseen yksittäisiltä ihmisiltä voisi olla ihan toteutettavissa, mutta minkä ihmeen järkevän syyn ja perustelun keksisin pyynnölleni? En ole toimittaja, en kuvaaja, en tunnettu blogisti tms.

Kertokaahan kokeneemmat reportterit ja kuvaajat, miten te kehtaatte? Ja, miten huolehditte yksityisyyden suojan toteutumisesta julkaistaessa kuvia, joissa näkyy tunnistettavasti ihmisiä?

2. Kirjoittaisin rohkeammin (julkisesti)…

Tämän blogin nimikin jo kannustaa kirjoittamaan rohkeammin, aiheesta kuin aiheesta, suodattamatta. Mutta, vielä on tekemistä ja parannettavaa..

Yritän aina ennakoida kaikki mahdolliset tulevaisuuden käänteet ennen mitään julkista ulostuloa, oli se sitten puhetta tai kirjoittamista. Melkoisen tehokasta sensuurin harrastamista toisin sanoen. Hajuton, väritön, mauton -linjassa olen (ehkä) lahjakas. Mutta, mitä hyötyä siitä on, kun en itsekään sitä halua?

3…ja olisin muutenkin avoimempi

Olen introvertti, enkä kertakaikkiaan ole erityisen avoin ihminen. Minulla on kokonainen hautausmaa sanomattomille sanoille. Jeps, olen melkoisen hyvä pitämään pokan tilanteessa kuin tilanteessa.

4. Osallistuisin megakalliiseen seminaariin tai retriittiin

Olen pitkään haaveillut, että pääsisin osallistumaan erään ns. neurotieteilijä-kirjailija-luennoitsija-tutkijan seminaariin. Hänen seminaarinsa järjestetään enimmäkseen rapakon takana, mutta hän on käynyt esiintymässä myös Euroopassa mm. Ranskassa. Jos, kehtaisin, kertoisin kenestä on kyse. Uskon, että ymmärtäisin itseäni ja muita paremmin tämän seminaarin lopputuloksena, uudesta näkökulmasta.

Toinen unelma olisi päästä osallistumaan kansainväliseen, korkeantason business/yrittäjäin seminaariin. Sellaiseen, jossa lähes kaikki on mahdollista, omaa menestystään ei peitellä, ja innovaatiot kukoistavat. Tässä takaa-ajatuksena olisi imeä itsensä menestystarinoita ja loputonta itseluottamusta.

Kolmas unelma olisi osallistua min. viikon kestävälle retriitille. Hiljentyisin mielelläni meditaation, joogan ja mietiskelyn äärellä. Mieluiten trooppisessa ympäristössä.

Haasteena on, että nämä tapahtumat ovat äärettömän kalliita lippuineen ja matkakuluineen. Periaatteessa minulla olisi varaa, mutta en ole uskaltanut tehdä investointipäätöstä. Mitä jos tilaisuudet olisivatkin sysipaskoja? Voinko tuhlata rahaa niin paljon aineettomaan pääomaan? Entäpä, mistäpä repisin ajan tuollaiselle vierailulle? Eikös lomilla kuulu olla perheen parissa?

5. Osallistuisin juoksutapahtumaan

Olin muutamia vuosia sitten ihan ok juoksukunnossa. Siis, omalla mittapuullani. Muutoinhan en ole mitenkään liikunnallinen ja koordinaatiokykyni on heikko. Todisteena tuosta laskin mm. taannoin, että minulla on jäänyt yhteensä 15 arpea/vammaa eri sattumuksista. Jokatapauksessa, haaveeni olisi uskaltaa osallistua juoksutapahtumaan.

Rakastan urheilutapahtumien henkeä. Niiden energia on yleensä poikkeuksetta positiviinen, keskittynyt ja vapautunut. En ole kiinnostunut voittamisesta, mutta en myöskään halua jäädä viimeiseksi. Tai edes toiseksi viimeiseksi. En ole tällä hetkellä kummoisessakaan kunnossa, joten siksi en uskalla. Ihan typerää, koska jonkun on aina oltava viimeinen. Eikä ketään todellakaa edes kiinnostaisi monesko olisin…

Miltä sinun listaus näyttäisi?

Yllä listasin muutamia esimerkkejä asioista, jotka olisivat oikeasti minulle ihan toteutettavissa, jos siis vain uskaltaisin. Toistaiseksi olen toteuttanut niitä vain pääni sisällä.

Kiinnostaisi kuulla, että miltä sinun listasi näyttää, ja mikä on oman uskalluksesi esteenä?