Loman ensimmäinen viikko Suomessa – Lukutoukkailua ja (ikään kuin) atleettista toimintaa.

Saaristo näytti parastaan – Täydellinen viikko mökkeilyyn

Tänä vuonna kesälomani alkoi juhannuksesta, ja ensimmäinen lomaviikko vierähti enimmäkseen mökillämme rentoutuen. Kesäpaikkamme sijaitsee vain n. 30 kilometrin päässä kotoa, joten kovin kauas ei tarvitse ajaa päästäkseen leikkimään saariston lasta. Mökkimme on valkeilla pitsipäädyillä varustettu, perinteisen punainen, uutta maalia kaipaileva, ja ajan saatossa hieman vinksahtanut “huvila”. Brändäysmielessä sitä voisi kaiketi kutsua “rustiikkiseksi”. Parasta mökkeröisellämme on iso terassi ja laituri, sekä aurinkoinen, meren rantaan rajoittuva tontti, jossa todellakin riittää tilaa puuhastella. 

Avasin tänä vuonna mökkikauden huhtikuussa, ja siitä lähtien olen käynyt lähes joka viikonloppu mökillä askaroimassa, mutta yöksi jäimme ensimmäistä kertaa vasta nyt kesäloman koittaessa. Tämä lähinnä nuorison harrastusten ja muiden aktiviteettien johdosta. Viikon säät suosivat lomalaisia täydellisesti. Mittari oli päivisin 20-24 asteen korvilla. Auringossa nuo lämpötilat tuntuvat jo varsin hikisiltä, mutta onneksi saaristossa kävi virvoittava tuuli, joten tukalaa tunnelmaa ei päässyt syntymään. Tuulen ja auringon ansiosta hyttysetkin loistivat poissaolollaan, joten lomailun ulkoiset puitteet eivät oikeastaan olisi voineet olla juuri paremmat. Ainoastaan SUP-lautailemaan en tohtinut mennä navakan tuulen vuoksi. Vieraitakin ehti piipahtaa kaupungista aurinkoisten säiden innoittamina, ja mikäs sen mukavampaa. 

Tämä vuosi ja etenkin viimeinen kuukausi on ollut töissä äärimmäisen kiireistä aikaa, joten isoin tavoite minulla oli loman ensimmäiselle viikolle vain levätä, rentoutua ja startata urheilukausi. Kävin ensimmäisen arkipäivän kunniaksi tasaamassa hiukset. Olen äärimmäisen laiska käymään kampaajalla, ja edellisestä käynnistä oli vierähtänyt jo n. puoli vuotta. Latvoista pätkäistiin kunnolla, mutta hiukset ovat uusiutuvaa luonnonvaraa, joten parempi näin.

Minulla on tällä hetkellä menossa oman värin kasvatusprojekti, joten en ole värjännyt hiuksiani sitten viime heinäkuun. (Ainoastaan Biozell tms. sävyttäviä hoitoaineita olen käyttänyt epätasaisin väliajoin, mutta ne lähtevät pesussa pois.) Värjäämättömyydellä säästää runsaasti aikaa ja rahaa, sekä mahdollisesti myös hiuksia ja päänahkaa kemikaalikertymiltä. Sisäisesti haluaisin enimmäkseen kirkua harmaiden loistaessa ja sojottaessa kaupan/toimiston loisteputkivalojen paisteessa, mutta toisaalta oudolla tavalla nautinkin tilanteesta. Voin elävästi visualisoida itseni viehättävämpänä uudessa värissä, mutta koska vihaan yli kaiken juurikasvua ja kolmen viikon välein vaadittavaa “ylläpitoa”, olen valinnut luonnollisen tien. Käyn välillä motivoimassa itseäni erinäisissä Silver-sisters ryhmissä, mutta en välttämättä sinnekään täysin kuulu, kun harmaita hapsia on vielä suhteellisesti liian vähän.

Kevyttä kesälukemistoa 

Tasaisempien latvojen kera marssin kirjastoon lainaamaan kesälukemistoa. Rakastan kirjastoja yli kaiken! Rauhallista hissuttelua, lippu millaiseen maailmaan tahansa, ja tämä kaikki ilmaiseksi. Ensimmäisellä lomaviikolla oli tarkoitus lähinnä rentoutua, joten lainasin melko kevyttä luettavaa. Olin ajatellut rauhassa lueskella, mutta onnistuinkin vahingossa kahmaisemaan lähes koko paketin. Ohessa muutamia mietteiteitä kirjoista:  

• Sielunkumppani, Sofie Sarenbrant: Emma Sköld selvittää kirjassa Västerbronin sillalta hyppäävän naisen tarinaa. Mietityttää, miten ihmissuhteet saattavatkin ajaa ihmisiä epätoivoisiin tekoihin. Kuinka paljon todellisessa elämässä annetaan valtaa muille? Miten pitkälle ihmiset saattavat päästä ns. “pokalla” ja lipevällä käytöksellä? Tarinoissa “paha” saa yleensä palkkansa, mutta entä tosielämässä?

• Napapiiri, Liza Marklund: Kivasti kirjoitettu tarina usean henkilön näkökulmasta. Tässä pohditutti kovasti miten “vapaamielisiä” nuoret ovat kirjailijan mielessä olleet, ja tytöt melko kliseisiä – ikään kuin pojat olisivat maailmankaikkeuden keskipisteessä. (Tosin kirjassa kuvattiin 80-luvun alkua, joten ehkä se oli ajan hengen kuvausta). Bongasin kaavaan sopimattoman “heiton” melko aikaisessa vaiheessa, ja sisäinen salapoliisini kävi kierroksilla murhatutkinnan edetessä.

• Vuosi horroksessa, Ottessa Moshfegh: Omituinen kirja, jossa ei varsinaisesti tapahtunut mitään. Samaa asiaa toistettiin eri näkökulmasta ja eri sanoilla: miten kaunis päähenkilö on, miten paljon hän haluaa ainoastaan nukkua ja syödä lääkkeitä, kuinka läheisriippuvainen hän on ex-poikaystävästään, ja miten huonosti hän kohtelee ystäväänsä/itseänsä. Hyvät kirjat kaiketi saavat lukijan ärsyyntymään ja sen tämä kirja teki. Miksi kukaan haluaisi oikeasti viettää vuoden nukkumalla? Edellisten kirjojen tavoin tämäkin kirja sai minut pohtimaan, että käyttäytyvätkö ihmiset todella näin? Sattumalta Hesarin kulttuuritoimittajakin oli pohtinut eilen nuorten naisten tuntemusia esseessään “Metoosta alkunsa saanut trendi on ja pysyy: syrjäyttääkö mikään naisia, jotka vihaavat miehiä. Toimittaja puhui nuorten naisten vieraankokemuksesta ja viittasi “sotkuisiin milleniaali-naisiin”. Vuosi horroksessa kirja on kuulemma ollut ensimmäisiä ko. teeman esille nostavia 2018 ilmestyessään, ja pandemia ei varsinaisesti parantanut tilannetta. Kun sain asiaa mutusteltua ensireaktioni jälkeen, niin ymmärrän, että nykyinen elämänmeno voi hyvinkin aiheuttaa tarpeen vetäytyä talviunille. Erilaiset sairaudet ja mielenterveyden häiriöt voivat myös lisätä unentarvetta/halua, joten kuoppaan ihmetykseni tunteen vähin äänin. 

• Peiton alla, tarinoita kirjailijaelämästä, Marian Keyses: Olin kuvitellut tämän kirjan kertovan kirjailijaelämästä, mutta se kertoikin enimmäkseen Marian Keyesistä. Hänellä on kepeä ja hauska tapa tarinoida, joten ei juurikaan haitannut, vaikka kirja ei vastannutkaan alkuperäistä mielikuvaani. Marianin kerrontaan ja henkilökuvaan oli helpointa samaistua. Hän tuntuu hieman Irlannin vastineelta suomalaiseen Ylen:n Pirjo sarjan henkilöhahmoon, johon itseänikin on jostain kumman syystä joskus verrattu. Hauska kirja, ja oivaa, nopeaa luettavaa.

Minulla on vielä Viveca Stenin dekkari Laakson varjo kesken, joten siitä lisää tuonnempana. Huomiselle maanantaille on kuitenkin tehtävä hakea lisää täydennystä lomakirjastoon. 

…ja äänikirjoja

Kuuntelen lukemisen ohella myös e-kirjoja Nextory:n kautta, mutta pidän huomattavasti enemmän fyysisen, paperisen, kirjan lukemisesta. E-kirjoja kuuntelen enimmäkseen siivotessa, kävelylenkeillä, tai pidemmillä automatkoilla. Tarvitsen jotain fyysistä, monotomista toimintaa, jotta voin keskittyä kuuntelemiseen. Muutoin nukahdan. Herään välillä turhan aikaisin aamulla, ja tuolloin äänikirjat saattavat auttaa nukahtamaan. Yhdessä välissä kuuntelin Edith Södergranin Runoja -kirjaa unilääkkeenä. Se kestää vain n. 20 minuuttia, ja toimi tässä tarkoituksessa erinomaisesti. Tämän viikon aikana olen kuunnellut seuraavia kirjoja: 

• Growth Mindset, Eric Holt. Melkoisen tavanomainen “self-help” -tyyppinen kirja, jonka tiivistelmä oli paljon lupaavampi kuin itse sisältö. Ehkä olen kuluttanut tätä genreä ihan liika, ja on vaikea löytää mitään uutta, ja siten inspiroivaa teoriaa.
• Naiset joita ajattelen öisin, Mia Kankimäki. (Tämän olin aloittanut jo aikaa sitten ja nyt ehdin kuunnella sen loppuun.) Hieno kirja (!) nostaa esiin entisaikojen sankarinaisia, jotka ovat yhteiskunnan normeista huolimatta seuranneet omaa intohimoaan ja toteuttaneet unelmiaan. Hieman kadehdin heitä, jotka ovat saaneet valloittaa maailmaa aikana, jolloin kaikkea ei oltu jo kartoitettu, koettu, kuvattu ja jaettu. Toisaalta, jos laajentaa perspektiiviä, niin maapallo on vain pieni pisara tuntemattomassa avaruudessa. En tiedä mitä polkuja minun pitäisi raivata keski-ikäisenä, tavallisena naisena, että pääsisin avaruutta tarkemmin tutkimaan.  
• Sydämen asioita, Perhe ja planeetta kriisissä. Beata & Malena Ernman, Greta & Svante Thunberg.  Tämä äänikirja on vielä kesken, enkä ole varma kuuntelenko tätä loppuun. Ainakin alussa kerronta tapahtuu vain perheen äidin näkökulmasta. Vähemmän toistaiseksi asiaa ympäristöstä. Pääseeköhän Greta lainkaan ääneen?

Urheaa urheilua ja penkkiurheilua

Tavoitteena on tällä lomalla tehdä ryhtiliike urheilun suhteen. Vallan sohvaperunana en tosin ole ollut, mutta normaalia vähemmän aktiivisena kuitenkin kiireiden vuoksi. Tämä ei ole lainkaan suotavaa. Palaudun parhaiten liikkumalla, joten ajan investoiminen liikkumiseen on enemmän kuin pakollista, mikäli haluan pitää itseni toimintakunnossa.

Viikon aikana olen treenannut seuraavasti:

• 10 km kävely + hölkkä.
• 7 km kävely, ei oikeastaan hölkkäilyä, koska jalat olivat ihan jumissa BodyPumpin vuoksi.
• BodyPump x 2. Ensimmäinen pumppi tuntui ihan kaamealta jaloissa, vaikka laskin painoja reippaasti normaalista. Järkyttävää huomata miten lihaskunto on rapistunut. Toinen jumppa meni jo huomattavasti paremmin, ilman seuraavien päivien tönkköjalkaisuutta. Tosin normipainoista ollaan vielä kaukana. Luultavasti vasta parin lisäkerran jälkeen nostan painot minulle normaaliin. 
• 25 min. + 30 min. juoksumatto, kävellen. Käyn yleensä aina ennen BodyPumpia verryttelemässä ja jäähdyttelemässä juoksumatolla. Toisinaan juoksen, mutta tällä viikolla lähinnä löntystelin muutamaa lyhyttä pyrähdystä lukuunottamatta. 
• 7,7 km kävely + hölkkä.

Tuntuu hassulta käyttää sanoja treenata tai urheilla. Ne tuntuvat jotenkin liian hienoilta minuun yhdistettynä. Koen enemmänkin puuhastelevani kivojen asioiden parissa. En urheile muokatakseni ulkonäköäni, osallistuakseni kisoihin tms. Urheilen, koska muuten katoan.  

Tällä viikolla on tullut myös penkkiurheiltua kiitettävästi. Seurasimme jännittyneinä tulospalvelusta nuoremman pojan jalkapalloleiriä Eerikkilässä ja vanhemman nuorten SM-uinteja Helsingissä. Hyvin sujuivat molempien koitokset! Tänään pääsimme vielä nauttimaan perjantaina kotiutuneen jalkapalloilijamme kotiottelusta aurinkoisessa säässä. Voitto tuli!