Juhannusta taloon vuonna 2025 – Rentoja tunnelmia, arkea ja naurua Vaasan saaristosta
Miksi juhannus on suosikkipyhäni?
Juhannus on suosikkipyhäni. Se toimii usein kesän alkamisen riittinä. Hetkenä, jolloin maailma on saatu valmiiksi työelämässä, ja massat kirmaavat ansaituille kesälomille. Pyhään ei liity samanmoisia pakkosuorittamisen rituaaleja, kuin esimerkiksi jouluun. Riittää, kun ottaa rennosti ja nauttii vuoden pisimmästä päivästä. Elämästä.
Rannikon kasvattina suurin osa juhannuksistani on kulunut Vaasan saaristossa mökillä. Ensin isovanhempieni (sittemmin vanhempieni), sekä nyt myöhemmin omalla mökillämme.
Suolalta tuoksuva meri ja rätisevä radio siivittää juhannuksen tunnelmaan vielä vuonna 2025:kin
Mökkijuhannukset ovat parhaita. Meidän mökkimme on kovin alkeellinen, ja pelkästään se rikkoo kaavoihin kangistuneet ajatusradat. Suolalta tuoksuva meri, saaristolaisuuttaan huutavat kalalokit, kantovesi, pikkuruinen puilla lämpiävä sauna, rätisevä radio, rustiikkinen mökki, sisällä sateiseen päivään lempeää lämpöä huokuva kamiina ja parhaat päivänsä nähnyt grilli. Mikään ei ole täydellistä, tai kliinistä. Kaikki on villin luonnon ympäröivää, alati muuttuvaa ja hallitsematonta. Ja tämä on ok.
Tänäkin juhannuksena vietämme mökin aikakauteen, ja henkeen sopivaa juhlaa. Kenenkään ei tarvitse pukeutua parhaisiin kesämekkoihin tai kauluspaitoihin. Vaihdan farkut verkkarihousuun, ja emännöin autenttisella rönttätyylillä vieraat kuin vieraat.
En ole kaivanut esiin komeimpia pellavaisia tai kristalleja, eivätkä kattauksemme ole esteettisellä pieteetillä valmistettuja kuvankauniita kokonaisuuksia. Kaikki on riisuttua, ja yksinkertaista. Someen kelpaamatonta, vähän kuin aikamatkailua kasarille/ysärille, ja siksi niin mahtavaa. Tuolloin ei tarvinnut vielä maanisen takakireästi miettiä miltä asiat näyttävät ulospäin.
Lämmin juhannusaatto ylläti
Perjantainen juhannusaatto oli lämmin Vaasan saaristossa. Saavuimme mökillemme aamutuimaan tummien pilvien alla. Väittelimme puotasään määrittelystä, ja opin, että poutainen sää ei suinkaan tarkoita pilvetöntä, vaan alle 0,3 mm sadekertymän päivää. Keskipäivän lounashetkeen ja grillattuun vegaaniburgeriin mennessä taivas oli kuitenkin jo sininen. Ihan niinkuin poutapäivät omassa mielessäni, meteorologisista termeistä viis.
Mielen puolesta oli pakko vähän urheillakin
Burgerin jälkeen kävin liian paksusti voivana ja – pukeutuneen lyhyellä, ja äärimmäisen hitaalla kävely/hölkkä-lenkillä. Takaisin mökille palattuani jatkoin suoraan HIIT-treeniin, jonka lusmuilin läpi omin muokkauksin. En todellakaan ole kykenevä vetämään esimerkiksi burpeeta oikeaoppisesti, joten köntystelin ylös-alas ihan omalla tyylillä. Olisin varmasti lusmunnut vieläkin enemmän, ellei PT:nä toiminut uimaripoikani olisi vahtinut perään, ja tsempannut yrittämään paremmin.
Osaan imitoida tahtomattani hauskoja kotivideoita. Taito se on sekin.
Urheilun päätteksi lempeän lämpöiset löylyt kutsuivat rentoutumaan. Paikalle ennättäneet vieraat pääsivät parahiksi todistamaan, kun avasin tämän vuoden avovesiuimakauden. Viimeksihän olen pulahtanut mökillä meressä itsenäisyyspäivänä. Todistusaineistoa löytyy postauksesta Kesämökkeilyä ja avantouintia itsenäisyyspäivänä. Nyt juhannusaattona merivesi oli 10,2 asteista, eli vielä varsin virkistävää.
Osoitin jälleen valtaisaa eleganssia, kun päätin käydä SUP-lautailemassa kesän alun kunniaksi. Astahdin laituriltamme SUP-laudan päälle, ja kaaduin suorin vartaloin takakenossa mereen. Yleisöni nauroi tikahtuakseen, joten tyyli oli varmasti täysi kymppi. Muistutin kuulemma ihan hauskoja kotivideoita :). Sampo Marjomaalle terveiset!
Juhannusaaton perinteisiin kuuluu listan kuuntelu
Luin kaikkitietävältä keskustelupalstalta, että juhannuksen TOP200 yms. kesälistojen kuuntelu radiosta on mautonta. Senkin uhalla tänäkin aattona istuimme terassilla iltaa, ja kuuntelimme rätisevästä radiosta NOVAn listaa. (Välissä vähän muutakin.)
Muistelimme nuoruuden rymyämisiä festivaaleilla. Tuolloin mukana kulki Anttilan teltta, pallogrilli ja evääksi monta pakettia halvinta mahdollista makkaraa. Tällä setillä vedettiin läpi Rantarockit, Raumanmeren juhannukset, Himokset ja Kalajoen Hiekkasärkkien juhannukset. Todisteeksi on jäänyt ainoastaan muutamia suttuisia, kameralla otettuja kuvia elämänsä kesiä viettävistä nuorista.
Illan sää suosi. Jouduin kaivamaan ihan t-paidan esiin, kun pitkähihainen oli auringonpaisteessa liikaa. Päivän toinen hauskat kotivideot hetki koettiin, kun kellahdin kankulleni ns. “kohtutuoliltani”. Kyseessä on siis sellainen ilmalla täytettävä härpäke, joka muodostaa pesämäisen istuimen. Aamulla kohelluksestani muistuttaa komea mustelma persiissä.
Juhannuspäivänä heräsin sateen ropinaan
Juhannuspäivänä lauantaina heräsin harmaan hämärään kaatosateeseen. Mietimme sekunnin kotiin lähtemistä, mutta paluu samaan arkeen ei houkuttanut. Päätin käyttää huonon sään hyväkseni, ja tehdä saunalla kunnon suursiivouksen. Laiton pesään pienet tulet ja kannoin kaikki tavarat pihalle.
Jynssäsin saunaa juhlallisesti 55 asteen lämmössä useamman tunnin, kunnes tajusin, että nyt on paras pulahtaa vilvoittavaan mereen. Kävin pari kertaa uimassa, ja lämmin, putipuhdas juhannussauna tuntui erityisen hyvältä kymmenasteisen veden jälkeen.
Ilta on sujunut rauhallisesti grillaillessa, postia vääntäessä ja sitä kuuluisaa juhannuslistaa kuunnellessa. Olen kuullut Daruden Sandstormin ja Mirellan Timanttei varmasti neljä kertaa parin päivän sisään. Eipä siinä mitään, ainakin tunnistan kappaleet.
Nyt loppuillasta taivaskin alkaa kirkastumaan. Mökkimme vanha TV on lakannut toimimasta teräväpiirtoaikaan siirtymisen myötä, joten taidan heittäytyä haaveilijaksi ja tähyillä vain ulappaa.
Toivon, että viisilapsinen joutsenperhe lipuisi taas ohitse. Onnistuin kuvaamaan uljaan perheen ainoastaan kaukaa ja epäselvästi kännykällä. Hieman outolintuna itsekin rakastuin lapsena H.C. Andersenin tarinaan rumasta ankanpoikasesta.
Mukavaa ja rakasta juhannusta kaikille blogin lukijoille, sekä roskaboteille. Jokin tarkoitus meillä kaikilla on oltava.
