Joulurauha – loading…
Mistä tiedän joulun koittaneen? Teen kaikenlaista hullua vastoin sisäistä ääntäni. Jeps. Aivan.
Joulu merkitsee itselleni…
Joulu merkitsee itselleni rauhoittumisen aikaa ja uuden vuoden suunnittelua. Ideaalimaailmassa katselen joululeffoja, kuuntelen ja hyräilen joululauluja, leivon joulunpunainen essu päällä piparkakkuja, paketoin sydämellä ideoituja lahjoja lähimmäisilleni, ihastelen putipuhtaaksi kuurattua kotiani, ja kertakaikkiaan vain hehkun rakastettavaa joulun rauhaa.
Tunnelman maksimoimiseksi olisi hienoa ajaa kierroksia hiljalleen alas marraskuun synkimmiltä päiviltä lähtien kohti ultimaattista rauhaa.
Todellisuudessa olen…
- Liesunnut ympäri kyliä Amsterdamia myöden, ihan jossain muissa merkeissä, kuin joulurauha sisimmässäni. Tosin, rehellisesti, olen nauttinut joka siemauksesta reissun päällä.
2. Vaihtanut joululaulut raskaaseen rockiin. Viihdytin mm. itseäni edellispäivänä Rytmikorjaamolla Armorphiksen sävelin. Nautin kyllä mini-lataamisesta tässä välissä, mutta olisihan niitä joululaulujakin voinut mennä kuuntelemaan hartaampaan paikkaan.
3. Unohtanut täysin firman ilmaisen joululounaan – siitäkin huolimatta, että olin ko. päivänä toimistolla. Kävin vain fiksuna hakemassa sämpylää kahviosta ja ihmettelin missä kaikki ovat.
4. Jättänyt joululahjojen oston (jälleen kerran) viimeiseen hetkeen. Ihan suorastaan rakastan jonotella hikikarpalot selässä tungoksessa. Samalla maksimoin tietenkin kaikenmoisten kulkutautien tarttumisen kehooni, sopivasti tietenkin juuri ennen viikon joululomaa.
5. Saanut väsyneenä hermoromahduksia ihan väärissä paikoissa ja täysin irrationaalisesti. Siten, että hävettää ihan perkeleesti. Kivat joulumielet vain kaikille. Olen pahoillani. Todella. Oikeasti.
6. Koomannut sohvalla zombiena, kun olisi oikeasti pitänyt hinkuttaa uuninvälejä hammasharjalla ja topsypuikolla.
7. Potenut eksistentiaalista kriisiä vuoden lopulla, kun pitäisi iloita vuoden 2025 paketoimisesta ja odottaa perhoset vatsassa vuotta 2026. (Tsekkaa postaukseni: Mitä tapahtuu, jos kaikki on jo saavutettu?)
8. Jättänyt leipomukset sikseen, koska en haluaisi syödä herkkuja. Vaikka joulu on vain kerran vuodessa, ja oikeasti leipominen on ihan kivaa! (Johtuu ehkä osin myös tästä pari viikkoa sitten lanseeraamastani testistä: Ultraprosessoitu ruoka pois – onnistuukohan?. Saatte raportin myöhemmin, mutta kerrottakoon tässä vaiheessa, että viikko kaksi on mennyt hieman vihkoon…)
9. Juonut vain kaksi kuppia glögiä, vaikka oikeasti rakastan glögin siemailua sohvannurkassa hyvän kirjan kera. Se maadoittaa kivasti ja virittää tunnelmaan.
10. Katsonut nolla joululeffaa tai -sarjaa.
Ei hätää…kyllä se tästä…
Vakio-kommenttini elämässä on “ei se mitään, kyllä se tästä“. Toimii mainiosti myös tänään. Mikäänhän ei estä minua elämästä ensimmäisessä kappaleessa mainittua joulu-ideaalia. Kaikki listaamani elementit ovat ihan helposti toteutettavissa olevia asioita.
Osasta en välttämättä edes välitä todellisuudessa niin paljon, kun rationaalisesti asiaa lähestyn. En vietä jouluani uunissa tai komerossa, joten kokonaisuuden kannalta on yhdentekevää kiiltävätkö pinnat siellä viimeisen päälle häikäisevästi.
“Kolme yötä jouluun”. Kolmessa päivässä (eli illassa, koska työt) ehtii kyllä saada kiinni joulun hengestä.
Miten sinulla menee?
Kiinnostavinta olisi kuitenkin kuulla, että miltä sinun joulun odotus näyttää? Millainen on ideaalisi vs. todellisuus? Onnistuuko pehmeä lasku joulun syleilevään lämpöön, vai kaahaatko vielä kaasu pohjassa?
