George Orwellin 1984 dystopia

Olen kyllästynyt. Tarkemmin sanottuna, en taida erityisemmin pitää suositusjärjestelmien algoritmeistä. Näkökulmani on seuraava:

• En halua personoitua käyttökokemusta.
• En halua, että minut profiloidaan digitaalisen minäni perusteella.
• En halua olla ikuisesti samankaltaisten mieltymysten vanki, omassa pikku kuplassani.
• En halua elää vahvistusharhassa, jossa uskomuksiani pönkittää joukko samanlaisia.
• En halua lukea yhä vain homogeenisempää sisältöä, saati sitten väärää tietoa.
• En halua joutua manipulaation uhriksi.
• En halua nähdä ns. klikkiotsikoita, etenkään uskottavissa julkaisuissa.

Kaipaan perspektiiviä

Sanavapaus 1984 dystopiassa

1984 kirjassa kehitettiin uuskieli, jossa sanoja kiellettiin tai poistettiin, jotta kapinallisia ajatuksia ei voisi ilmaista ja ajattelu kaventuisi. Ajattelun laatu kärsii, jos ei ole olemassa rikasta, yhtenäistä sanastoa. Siitä tulee suppeampaa ja epätäsmällistä.

Orwellin dystopian hallinto kontrolloi menneisyyttä ja muokkasi historiaa mielensä mukaan. Totuuden kyseenalaistaminen oli vakava rikos. Kuinkahan paljon meidän todellisuus ja historia vääristyy, kun teknologian kehittymisen myötä on entistä helpompi tuottaa uskottavia, mutta vääriä uutisia? Sosiaalisten verkostojen läpi väärät uutiset ja tieto leviävät salaman tavoin, ja kaikukammio sen päälle vain entisestään vahvistaa väärää todellisuutta. Vähän on pelottavaa…

Pelon ilmapiiriä kirjassa luo myös jatkuva valvonta. Isoveli valvoo, ettei kenenkään käytös tai ilmaisutapa ole epäilyttävää. Isoveljen silmän lisäksi ihmisiä kannustetaan ilmiantamaan toisensa ns. ajatusrikoksista. Tämähän tekee vapaasta ilmaisusta lähes mahdotonta! Ihmisistä tulee vain teennäisiä kuoria.

Nykypäivän cancelointikulttuuri toimii ihan samoin. On suhteellisen helppo tulla (tahallaan) väärinymmärretyksi nykypäivänä, tai aiheuttaa kiihkomielisyyttä kriittisillä/eriävillä mielipiteillä tai lausunnoilla. Tuntuu, kuin kenelläkään ei riittäisi kärsivällisyyttä yrittää ymmärtää kontekstia tai kokonaisuutta. Enkä todellakaan tarkoita, että kaikki pitäisi hyväksyä. Mutta olisi mahtavaa, jos panostaisimme kaikkemme kausaaliteettien, eli syiden ja seurauksien ymmärtämiseen. Ajatus siitä, että totuudesta on tullut köyhää kuulostaa hirveältä.

Voisinko lopettaa itsesensuurin? Kiitos.

Blogini nimi on Unfiltered M, koska haluan pyrkiä ilmaisuun, jossa en sensuroi itseäni esimerkiksi siksi, että:

• joku saattaisi pahastua (kun tarkoitukseni ei koskaan, ikinä ole loukata ketään).
• yleiset “ohjeet” tai vinkit ohjaavat toisenlaiseen ilmaisuun, esimerkiksi näkyvyyden optimoimiseksi.
• yleinen mielipide poikkeaa omastani.
• loisin jotenkin paremman kuvan itsestäni kuin olenkaan.

Saas nähdä aloittelevana bloggaajana, miten hyvin pidän periaatteista kiinni. Rehellisyyden nimissä himmailin kyllä tähän tekstiin, koska tuntuu, että kuulostan hirveän negatiiviselta. Minuthan voitaisiin profiloida kitiseväksi valittajaksi. Jne…eli noin helposti se itsesensuuri nyky-ympäristössä pyörähtää päälle.

Tsekkaa itse

Luin George Orwellin 1984 kirjan ensimmäisen kerran yläasteella, ja palasin sittemmin varttuneena muistelemaan teemoja äänikirjan muodossa. Kimmokkeen muisteloon antoi kyllästyminen kohuihin ja anteeksipyytämisiin, samanlaisena pysyvään Instagram virtaan ja tuomitsemiseen ilman parempaa tietoa.

Suosittelen kirjaa lämpimästi sinulle, jota kiinnostaa klassikot, dystopiat, yksilön- ja sananvapaus tai kriittinen ajattelu. Jos edellisestä lukukerrastasi on vierähtänyt jo tovi, niin kerrohan toki miten tulkintasi ja dystopian realistisuus on mielestäsi muuttunut?

PS. Tähän loppuun tekisi hirveästi mieli lisätä lista suositusalgoritmien hyödyistä, julkisuuden ja toistojen aiheuttamasta positiivisestakin kehityksestä ja sen sellaisesta. Ikäänkuin todisteena, että “I know”, ettei kukaan vain pääsisi syyttämään turhan mustavalkoiseksi. Mutta, jätetään väliin. Ensi kerralla olen sitten ehkä entistäkin rohkeampi ja jätän koko PS. lätinän pois.