Jouduin nieleskelemään hetken, kun silmiini sattui artikkeli Ilta-Sanomissa: Perheenäiti tyrmistyi Elixian liikunnanohjaajan puheista ryhmäliikunnassa. Otsikon perusteella kuvittelin, että ohjaaja oli törkeästi haukkunut kyseistä rouvaa läskiksi tms. Kävi ilmi, että cycling-tunnin pitäjä oli yleisesti puhunut kalorien polttamisesta. Hän oli kannustanut osallistujia palaamaan ruotuun jouluherkuttelujen jälkeen.
‘Käytkö pyhäinpäivänä haudoilla viemässä kynttilöitä?’ minulta kysyttiin. Rehellisesti, en edes muistanut, että nyt vietetään pyhäinpäivää (eli kaikkien pyhien päivää). Palauttelen itseäni todellisuuteen muistelemalla pyhäinpäivän tarkoitusta. Hiljennytään muistelemaan edesmenneitä…Jokin vääntää sisuskaluja, tuntuu väärältä.
Heräsin kello 3 aamuyön säkkipimeyteen. Tunnin koomailun jälkeen herätyskello pelästytti kuoliaaksi sudentunnilla. Soittoääni oli päivittynyt itsenäisesti joksikin ihan vieraaksi. Miten se voikin olla mahdollista? Pitäisi selvittää myöhemmin…Joka tapauksessa, pirinä oli merkki sille, että sai nousta – ylös ja suihkuun. Matka odotetuille Helsingin Kirjamessuille alkaisi! Aikainen lintu voi joutua myös o-d-o-t-t-a-m-a-a-n Tänä vuonna matkasin kirjamessuille ainoastaan…
Sain yhtenä päivänä raivarin sinapille. Olin omasta mielestäni hyvin varustautunut, eli a) koskin pulloon paperin läpi ja b) ravistelin pulloa hullun baarimikon lailla, MUTTA pursotusvaiheessa sieltä lirahtikin lautaselle oksettavaa sinappinestettä. Kotijoukot katselivat jupisemistani Iltalypsyn silmienpyörittelyilmeellä, joten huomasin olevani ehkä “hieman” epänormaalin kohtuuton.
