20 vaikeaa kysymystä mietittäväksi

“…Muista, että elämässä tärkeintä on tehdä lista…” lauloi Herra Ylppö & Ihmiset. Bongasin Tiedepalstalta Kissatädin 20 hankalaa asiaa vastattavaksi ja mietittäväksi.

1. Kuka on se, joka pääsi karkuun?

Vanki nimeltä Papillon. Luin teininä Henri Charrièren kirjan. Vaikutuin siitä, miten kirjailija käsittelee ihmismielen kestävyyttä, sinnikkyyttä ja toivon säilyttämistä äärimmäisen hankalissa olosuhteissa.

PS. kuten yleensä, suosittelen lukemaan kirjan, vaikka elokuvaversio onkin saatavilla.

2. Mikä on ensimmäinen asia, joka tulee mieleesi, kun ajattelet menestystä?

Rauha. Tämä siis rehellinen ensimmäinen assosiaatio. Taustalla luultavasti monenmoista logiikkaa:

a) menestyäkseen pitää todennäköisesti saavuttaa tietty itsevarmuus ja rauha, jotta uskaltaa ns. ottaa menestyksen vastaan – toisin sanoen lopettaa alitajuinen itsesabotointi ja vähättely.

b) kokisin itse olevani menestynyt, jos olisin onnistunut vaikuttamaan harmonisemman maailman syntyyn. Unelmoin siitä, että ihmiskunnan kyvyt introspektiiviseen ja filosofiseen ajatteluun kasvaisivat maagisen eksponentiaalisti opetuksieni myötä. (Heh, miten niin suuruudenhullu? Saa nauraa, en välitä. Tosiasiassahan en siis opeta mitään introspektiivisyydestä, kenellekään, vielä. Ainakaan tietoisesti.)

3. Minkä kysymyksen haluat eniten kysyä? Keneltä ja miksi?

Tavalliselle ihmiselle; minulle, sinulle, hänelle, meille, teille, heille: Ymmärrätkö syvällisesti muuta elollista (ihmiset, eläimet, kasvit, eliöt, luonto), ja miksi olisit muita parempi?

On hämmästyttävää ja surullista huomata, miten suppeasti nykyihmisen tarvitsee ajatella. Esimerkiksi: Miksi on OK raiskata luontoa, että voimme ylläpitää pikamuotiteollisuutta? Turhamaisuuden takia. Jotta näyttäisimme joltakin. Siis, come on…

4. Kuka on se ihminen, jonka toivoisit olevan vielä lähelläsi?

Lainaan Timo Rautiaisen Lintua:

Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin

5. Mikä on paras ominaisuutesi?

I can “see” things.

En keksi tälle hyvää suomenkielistä, lyhyttä, vastinetta. Liittyy intuitioon, aistimiseen, syvyyteen, sellaiseen, että en välitä siitä miltä asiat näyttävät tai vaikuttavat, pinnallisesti. Luen ja puhun jotain toista kieltä.

6. Omin sanoin, mitä rakkaus tarkoittaa?

Puhdasta. Lempeää kiinnostusta. Toisen sisimmän näkemistä ja ymmärtämistä, ja juuri sen vuoksi välittämistä. Sen sisäistämistä, että toinen henkilö ei ole väline omien tarpeiden toteuttamiseen. Absoluuttista tasavertaisuutta. Parasta tahtoa. Kehittymistä ja kasvamista. Eteenpäin menemistä. Vapautta.

7. Mitä itsetunto tarkoittaa omin sanoin?

Vapautta tehdä niinkuin sydän ja sielu sanoo. Rauhaa.

8. Oletko tehnyt elämässäsi tilaa sille, mitä haluat?

Olen, joskus ja osittain. En aina.

9. Mikä on se hetki, jota vaalit ikuisesti?

Apua! En ole lainkaan nostalginen. En useimmiten edes muista menneitä. Kelaan enemmänkin mielikuvitusmaailmoideni hetkiä. Vaalin niitä ikäänkuin ne olisivat oikeasti tapahtuneet.

Älkääkä ymmärtäkö väärin. Arvostan kyllä oikean elämäni hyviä elämyksiä ja kokemuksia. Mutta, mikään niistä ei nouse sellaisena yksittäisenä hetkenä esiin, jota kelaisin ja vaalisin erityisemmin kuin toista.

Ohi.

10. Miten käsittelet vihaa?

Sisäisesti ja itsekseni. Melko paljon täytyy negatiivisuutta virrata ja patoutua, ennenkuin näytän ulkoisesti vihaa. Jos näin tapahtuu, on se yleensä aina harkittua ja tietoinen päätös.

11. Mikä on ollut sinulle viime aikoina arkipäivän ihme?

Olen jaksanut muutamana päivänä hilata itseni aamulenkille klo 6.

Herään kyllä sinänsä aikaisin, mutta aamutreenit eivät ole oikein minua varten. Noudatan enemmänkin filosofiaa, jonka mukaan teen aivotoimintaa vaativat asiat aamuisin. Iltaisin, kun aivot koomaavat, voin rasittaa ruumista.

Tarkoitus oli jatkaa aamulenkkejä läpi kesän, mutta taidan luovuttaa tässä asiassa. Saan vain niin paljon enemmän hyvää mieltä työpäivän jälkeisestä liikunnasta. Joten, aamulenkit labbiksen kanssa saavat toistaiseksi riittää herätykseksi. Ja kuten tiedätte, nehän ovat h-i-t-a-i-t-a.

Ehkäpä aamu-urheilu sopii paremmin sellaiselle henkilölle, jolle herääminen on vaikeahkoa? Vähän kuten itselleni iltapainotteisempi reippailu sopii paremmin, koska olen tuolloin luontaisesti kooman rajamailla. Tulee mukava piristys iltaan. Eli, hyötysuhde on suurempi. Tämän logiikan mukaisesti aamussa luontaisesti koomailijat saattaisivat saada enemmän irti aamuliikunnasta.

12. Mitä olet oppinut itsestäsi viimeisen vuoden aikana?

Olen jokseenkin rajaton, ja en tarkoita tätä nyt sellaiselta perinteiseltä psykologiselta kantilta ilmaistuna. Enemmänkin mystiikkaan menevältä tulkinnalta. Sisälläni on äärettömyys ammennettavaksi.

13. Mikä on ollut arvokkain elämänoppituntisi?

Kukaan ei osaa lukea ajatuksiani. Tämä johtaa toisinaan ristiriitaan sisäisen ja ulkoisen maailmani välillä. Sitä on välillä vaikea kestää. En jaksaisi, tai aina osaakaan selittää.

Tunnistan itseni lapsellisesti hämmästelevän tätä yhtälöä. Testaan välillä muita ihmisiä kysymällä, että mitä luulet minun ajattelevan asiasta X ja miksi? Onnistumisprosentti on masentavankin alhainen. En halua ajatella, että miksi.

14. Mitä tarvitset eniten juuri nyt?

Lomaa. Uusia teorioita. Aikaa. Rauhaa vaatimuksista. Hauskoja hetkiä. Naurua. Ymmärrystä.

15. Mitä odotat innolla?

Seuraavaa reissua. Levottomalle sydämelleni.

16. Jos voisit antaa jollekulle tähden Walk of Famella elämässäsi, kenelle sen antaisit?

Tuntuisi väärältä nimetä vain yksi henkilö. En aseta ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Se on mielestäni järkyttävän vulgääriä.

17. Mikä sinua pelottaa eniten?

Olisi kammottavaa maata kuolinvuoteella ja todeta, että en elänyt. Että, en katsonut ylös, vaan varpaisiin. Että, en uskaltanut. Että, tuhlasin aikaa. Että, lopetin yrittämisen ja välittämisen.

Aivoinfarkti. Alzheimerin tauti. Dementia. Minuuden menettäminen.

Ihmisten moraalittomuus, ja (itsekäs) loputon oman edun tavoitteleminen. Lopettakaa, kiitos. En jaksa.

18. Mitä pidät elämässäsi suurimpana ajanhukkana?

Netflix. Ei tue oikeasti aktiivista palautumista omalla kohdallani. En ole oppinut sieltä tämän vuoden sisällä mitään, tai erityisesti inspiroitunut yhdestäkään tarinasta.

Ylianalysointi. Ei auta oikeassa maailmassa mitään tai ketään.

19. Mikä on suosikkipaikkasi maailmassa?

Lentokenttä (pahoittelut luontoäiti, tämä on enemmänkin symbolinen vastaus), juna-asema, bussiasema. Kirjasto. Kesämökki.

20. Kuinka usein asiat, joista murehdit, oikeasti tapahtuvat?

Melko usein tai aina.

Olen äärimmäinen skenaariosti, ja ylianalysoija, mutta se on eri asia kuin murehtiminen. Murehtimiseen liittyy tietynlainen hätä, pelko, ehkäpä myös avuttomuus ja toivottomuus. Vaatii suurta todennäköisyyttä päätelmissäni, ennen kuin käännän murehtimisen vaihteen päälle.

Tiedostan, että teen tällä asenteella välillä läheiseni hulluksi. He saattavat ajatella ulkoisen käytökseni perusteella, että en välitä. Välitän, en vain reagoi samoin.

***

Sellainen pläjäys tänään. Tärkeintä kuitenkin: miten sinä vastaisit näihin kysymyksiin?