Vuorela Kuopion kupeessa – Kunnonpaikkaan extempore via retro

Pohjois-Savon lomakierroksemme päättyi vuorelalaiseen Kunnonpaikka Spa hotelliin heinäkuussa. Emme olleet etukäteen tehneet varausta, vaan katselimme extempore-tyylillä vapaita majoituksia Itä-Suomesta. Heinäkuun helteillä hakukriteerilistalle kuuluivat uimamahdollisuus, jotain aktiviteetteja, sekä ilmastointi huoneessa.

Extempore vai suunnitelmallisuus lomamatkailussa?

Haastetta carpe diem tyyliseen matkailuun lisäsi mukana matkustanut koiramme. Lemmikkihuoneita on yleensä saatavilla rajoitetusti. Parempaa huoneluokkaa etsivä saattaa myös pettyä, sillä niihin ei yleensä karvalapsia suvaita. Uskoisin, että päämäärättömään lomailuun lemmikin kera toimisi parhaiten asuntoauto-tyyppinen ratkaisu.

Yleensä varaan majoitukset aina ennakkoon. Mielestäni loman suunnittelu ja vaihtoehdoissa eläminen ovat osa hauskuutta. Aikaisilla linnuilla on lisäksi valinnanvaraa ja hinnatkin useimmiten alhaiset (ainakin lentomatkailussa). Voisin kuvitella, että jos joskus pääsen haaveilemalleni päämäärättömälle reissulle, niin tuolloin suunnittelemattomuus olisi luontevampaa. Muutoin taidan vastaisuudessakin tehdä suunnitelmat turvallisesti kotona läppärin ja muistivihkoni avulla.

Autoillessamme kohti Kuopiota, jonka läheisyydessä Vuorela sijaitsee, jätimme lämpimät hyvästit edellisille kohteillemme. Voit lukaista nuo matkakertomukset täältä Runni – Hyvien ihmisten paikka ja Iisalmi – Panimomuseo ja pappilamiljöö.

Unskan Kesäkahvilassa pääsee retrotunnelmaan

Iisalmesta Kuopioon viitostietä ajettaessa näkökentässäni vilahti erikoisen retron näköinen huoltoasema. Tovin eteenpäin päästeltyämme hitaat aivosoluni kaivoivat muistista Hesarin artikkelin EU:ssa uraa tehneestä naisesta, joka oli kunnostanut vanhempiensa vanhan huoltoaseman Unskan kesäkahvilaksi. Pakotin puoliskoni kääntymään takaisin, koska halusin tarkistaa ohitimmeko juuri kyseisen muistisolujeni kätkössä olleen paikan.

Pihaan kurvatessamme tuntui, kuin olisi saapunut suoraan 70-luvulle. Huoltoaseman seinää koristivat sanat Parturi Baari Texaco Taxi. Rakennuksen edessä seisoi vanha museoauto, ja pihan pöydissä seurusteli iloinen joukko paikallisia ja lomalaisia.

Kaivoin Hesarin artikkelin esiin, ja sain varmistuksen muistilleni. Kyseessä oli tosiaan sama huoltoasema, josta olin edellisenä kesänä lukenut. Muistan artikkelin luultavasti siksi, että ihailen suuresti unelmiensa toteuttajia ja toimeen tarttujia. Sellainen mielikuva minulle jäi aikoinaan kyseisen paikan yrittäjästä, eli Maria Kokkosesta.

Kahvila oli sisustettu messevään retrotyyliin. Voisin kuvitella, että paikka herättää nostalgiaa rakastavissa erittäin lämpimiä tunteita jukeboxeineen kaikkineen. Itsekin nautin suunnattomasti vaihtoehdosta tutuille massahuoltsikoille. Mikähän ihme siinä on, että huoltoa kaivatessa yleensä koittaa etsiä vain lähintä ABC asemaa? Tässä voisin tietoisesti tsempata itseäni.

Tiskillä meitä palveli iloinen, vanhanaikaiseen huoltamotyöntekijän hattuun sonnustautunut naishenkilö. Tilasin kylmää jaffaa ja ruisleipää, puoliskon nauttiessa herkullisilta näyttäneistä perinteisistä munkkikahveista. Asiakaspalvelu ei olisi voinut juurikaan paremmaksi muuttua, sillä pihalla istuessamme koirallemme tuotiin vielä oma vesikuppi ja herkkukeksi “pyytämättä ja yllättäen”. Ihan mahtavaa huomioimista, ja lämmin sydän kyseiselle kesäkahvilalle. Toivottavasti pitävät pintansa isojen joukossa.

Matkamuistoja muistivihkoon Hotel Spa Kunnonpaikkassa

Kunnonpaikka Spa hotelli oli minulle uusi tuttavavuus. Olen vieraillut Kuopion Rauhanlahdessa, mutta Kunnonpaikasta en ollut kuullutkaan. Nimi enteili hyvää, sillä toiveenani oli päästä harrastamaan jotain liikuntaa virkistäytymismielessä. N. 150 euron hotellihuoneen hintaan sisältyi aamiainen ja sisäänpääsy kylpylään yms., joten mielestäni hinta-laatusuhde oli erinomainen.

Carpe diem ja karvakuono. Ilmastoinnin ihanuutta!

Koiran kanssa matkustettaessa saimme huoneen ns. kellarikerroksen puolelta. Vastaanottovirkailija varoitti sen olevan remontoimatonta puolta, joten hieman sydän syrjällään avasin oven. Itse huoneessa ei ollut kuitenkaan mitään moitittavaa, vaan se oli itseasiassa hyvinkin viihtyisä.

Pieni sekaannus sattui alkuun, kun virkailija luuli meidän matkaavan perheenä. Olimme siis soittaneet hotelliin edellisenä iltana, ja he olivat varanneet meille perhehuoneen. Totesimme vain nauraen olevamme kaksistaan liikenteessä karvalapsemme kera. Vaihdoimme huoneen samalla huokeampaan versioon, koska sellainen oli saatavilla valmiina early birdeille ilman pidempää odotusta.

Huone oli sisustettu vaalein skandivärein, joten mistään kellarikerroksen pimeästä luukusta ei todellakaan ollut kyse. Labbiksemmekin viihtyi mainiosti ilmastoidussa ja tilavassa huoneessa. Parvekekin löytyi, mutta mahdottomassa kuumuudessa sitä ei juurikaan tullut hyödynnettyä.

(Sorry rakkaat lukijat, jälleen kerran unohdin kuvata hotellihuoneen! En käsitä…)

Kylpylässä terveyden lähteillä

Helteestä väsyneinä otimme kiitollisina vastaan huoneen hintaan sisältyneen mahdollisuuden virkistäytyä kylpylässä. Uima-altaita oli useita. Lapsille, sekä lapsenmielisille oli tarjolla myös vesiesterataa. Hymyillen katselin, kun nuoret perheenisät veivät ihan liian pieniä lapsosiaan radalle. Poikkeuksetta he päätyivätkin palauttamaan lapsosen äidin huomaan ja testaamaan rataa itse. Siellä ne köriläät sitten liukastelivat vähemmän notkeasti, mutta hauskaltahan se näytti.

Vesijumppaajille oli tarjolla kahdessakin eri altaassa näyttöjä. Passasin jumpan, ja käytin tilaisuuden hyväksi, kun 25 metrin altaan kuntouintirata kutsui minua ihan tyhjänä. Jokainen säännöllisesti uiva voi varmasti samaistua ihanaan tunteeseen, kun saat edetä omaa tahtia itsellisellä radalla. Hieman harmittelin, että olin unohtanut uimalasit ja -lakin kotiin, mutta päästelin menemään sitten mummouintitekniikalla. (Ei sillä, että osaisin “oikein” uida varusteidenkaan kera. Älkää siis saako vääriä ajatuksia :))

Altaiden lisäksi lukuisilla hieromapisteillä sai vetreyttää matkasta väsyneitä lihaksiaan. Rentoutumisen kruunasi höyrysauna, perinteinen suomalainen sauna, ja virkistävä suihku päälle. Olen muuten suuri höyrysaunojen ystävä. Niiden lempeän pehmeä ja hämyinen tunnelma on omiaan rentouttamaan mielen ja lihakset. Kuvittelemalla itseni muinaiseen roomalaiseen kylpylään kokemus nousee uusiin sfääreihin.

Pukuhuoneessa sain jutustella urakalla. Pukukaappien rannekkeella toimiva avainmekanismi oli nimittäin vieras jokaiselle sinne tupsahtaneelle, joten apuja kaivattiin. Kieltämättä itsekin askaroin tovin lukon kanssa ennen kuin hoksasin toiminnallisuuden. En ole vastaavaa lukitusmekanismia muualla nähnytkään, joten ehkäpä pieni ohjelappunen olisi paikallaan näin empiirisen tutkimuksen tuloksena.

Hotellin ravintola yllätti enemmän kuin sääennuste

Hotellin aamupala oli monipuolinen. Ketään ei yllätä, että söin iänikuista vakioaamupalaani hotelliversiona. Puuro ja vegaaninen mangojogurtti maistuivat erinomaisilta, ja pitivät nälkää pitkälle päivään.

Illallisaikaan mietimme tovin, josko lähtisimme ruokailemaan Kuopion keskustaan. Päädyimme kuitenkin helppona ratkaisuna hotellin ravintolan à la carte äärelle. Tämä oli mahtava päätös! Tilasin salaattia ja parsakeittoa alkupalalistalta. Ruokien asettelu hiveli silmää, ja maku oli taivaallinen. Toisella silmällä tsekkasin muiden ruokailijoiden annoksia. Kaikki näyttivät noudattavan samaa kaunista linjaa.

Ravintolassa olisi ollut myös mahdollista ruokailla buffetissa. Olisimme luultavasti ottaneet tämän vaihtoehdon muuten, mutta hinta olisi ollut melko tyyris minun ruokarajoitteillani suhteessa valikoimaan.

Kuka muisti hoitaa itseänsä lomalla?

Olen useasti miettinyt, että olisi luultavasti terveellistä käydä säännöllisesti hieronnoissa. Tämä on kuitenkin jäänyt vain mietintäasteelle loma-aikoja lukuunottamatta. Jotenkin sitä ei muka vain saa aikaa järjestettyä moiseen. En ehkä muutenkaan ole täysin sinut sen ajatuksen kanssa, että joku vieras ihminen minua siinä hoitelee samalla kun itse makoilen laiskasti hoitopöydällä.

Kunnonpaikka kylpylähotellista löytyi ilokseni hoitola, joka tarjosi erilaisia hierontoja. Harmikseni vapaita aikoja ei pidempiin sessioihin löytynyt, mutta testasin 20 minuutin intialaisen päähieronnan. Tämä versio tehtiin ilman öljyjä. Tämä sopi minulle mainiosti, koska hieronta tapahtui juuri ennen kotiinlähtöämme, joten ei tarvinnut murehtia hiustenpesemisestä erikseen.

Intialaisen päähieronnan sanotaan rentouttavan hermostoa, vähentävän jännityksiä ja stressiä, sekä parantavan päänahan verenkiertoa. Ajan varaaminen hoitui kätevästi netin kautta. Törmäsin samalla ensimmäistä kertaa mahtavaan keksintöön: aikaa varatessa sai valita erikseen hiljaisen tai ei-hiljaisen hieronnan välillä. Arvatkaa kumman valitsin introverttinä ;).

Hieronnan suoritti ammattitaitoinen vanhempi rouva, jonka taitavissa käsissä lainehdin hieronnan aikana ihan omiin maailmoihin. Olo oli mahtavan rentoutunut, ja koko 39 euron arvoinen. Paluumatka Kuopiosta Vaasaan sujuikin rentoutuneissa merkeissä. Siitäkin huolimatta, että automme ilmastointi alkoi mystisesti reistailla. 30 asteen helteessä autosta tuli nopeasti pätsi, ja pitkästä aikaa joutui ajelemaan ns. vanhanaikaisesti ikkunat auki tukka hulmuten pitkin polttavaa maantietä.

Kunnonpaikan alue – rantaelämää ja frisbeegolfia

Saavuimme hotellille hyvissä ajoin, joten meille jäi runsaasti aikaa tutustua koiramme kera hotellin alueeseen ennen huoneen valmistumista. Parkkipaikkoja oli pilvin pimein kunhan kertoi rekisterinumeronsa hotellin vastaanottoon.

Järven rannalla sijainneen hotellikompleksin uimaranta oli varsin suosittu lapsiperheiden parissa. Vierailijoita oli sekä hotellin asiakkaista, että paikallisista. Lenkkireissullamme vastaan tuli yksi jos toinenkin perhe uimalelujen kera matkalla kohti lähistöllä sijainnut kotiansa. Rannalla sijaitsi myös sympaattinen ravintolarakennus, josta sai hakea virvokkeita janoonsa. Hain puodista ainoastaan vettä kuumuudesta läkähtyvälle labbiksellemme.

Paikallinen savusauna jäi valitettavasti meiltä väliin, koska se ei ollut auki kyseisinä päivinä. Olen luultavasti käynyt ihan pienenä lapsena savusaunassa, mutta muuten se olisi ollut ihan uusi kokemus. Tarjolla olisi ollut myös SUP-lautailua ja beach-lentopalloilua. Vanhana lentopalloilijana beach-volley matsi olisi ollut itselleni nostalgista ajanvietettä. Vietin lapsuudessani kesät jos toisetkin lentopalloillen pihallamme kaksoissiskoni kanssa :).

Hotellialueella kiersi myös varsin suositun näköinen frisbeegolf rata. Meillä olisi ollut mukana muutama juniorimme kiekko, mutta tylsinä keskityimme vain tutumpiin puuhiin. Perinteisempää mini-golfiakin monet perheet näyttivät pelailevan etenkin illan tullen.

Kirkkobongailua ja lenkkeilyä

Kristiina Kn blogista löytyy heinäkuulle kirkkobongailun haaste. Olen harrastanut erityisesti luostaribongailua, ja jonkin verran myös kirkkobongailua ulkomaan matkoillani. Suomessa en ole suuresti kiinnittänyt kirkkoihin huomiota, vaikka meillähän olisi satoja arkkitehtuurisesti erilaisia pyhiä paikkoja koluttavana!

Hotellilla olisi ollut mahdollisuus kuntosaliharjoitteluun, mutta päätin, että parempi tällä kertaa jalkautua lähiympäristöön ja hoitaa kardiot siinä samalla. (Huom. kävellen!) Katsoin google mapsistä sopivaa kohdetta, ja hoksasin, että lähellä sijaitsi Vuorelan kirkko. Haasteen innoittamana suuntasimme siis sinne ja hoidimme kauppareissunkin samalla.

Vuorelan kirkkoon saavuimme hieman epämääräisen metsäpolun kautta, (koska minä olin suunnistusvastaavana). Hetken luulin saapuneeni koulun pihaan. Takapuolelta arkkitehti Kaj Michaelin suunnittelema, vuonna 1977 valmistunut kirkko ei nimittäin näyttänyt yhtään kirkolta. Kirkoksi rakennuksen tunnisti kunnolla vasta poislähdettäessä, kun iso risti tervehti ohikulkijoita metsikön siimeksestä.

Vuorelan alueella oli lenkkeilyyn ja koiran ulkoilutukseen hyvät maastot. Lenkkeilimme järven rannan tuntumassa olevalla kuntoradalla ja tietysti paikallisasutuksen keskellä pällistellen itä-Suomen omakotitalokulttuuria. Lähistön vihreä jalkapallokenttä olisi varmasti ilahduttanut jalkapalloilevaa junioriamme, joka palloili samaan aikaan Eerikkilässä sporttiriparilla.

Kelpo resort tunnelmaan pääsee Suomi-lomallakin!

Kokonaisuudessaan Spa Hotel Kunnonpaikka yllätti positiivisesti monipuolisuudellaan. Suhteellisen edulliseen hintaan pääsi kokemaan isohkon, resortin oloisen kompleksin tunnelmaa. Suomen reissuillamme vastaaviin tunnelmiin olen päässyt Holiday Club Saimaa ja Levi Kylpylä Hotel Span huomassa.

Suosittelen paikkaa itä-Suomeen suuntaaville virkistyskeitaana. Kuopion keskusta, ja muut Pohjois-Savoilaiset kaupungit ovat lähellä mm. kesäteatteritarjontoineen, ja vilkkaine toreineen. Itä-Suomalainen palvelukulttuurikin on hymyilyttävän rentoa ja kutsuvaa. Ylpeästi omaa savoaan taittavien asiakaspalvelijoiden ammattitaitoa oli ilo seurata.

Palasin Pohjois-Savon reissultamme takaisin läntiseen kolkkaan, meren äärelle, uusia kulttuurikokemuksia rikkaampana, ruumiillisesti virkistäytyneenä ja erityisen iloisena kohtaamisteni ihmisten ystävällissyydestä, sekä rentoudesta.