Tukholman miniloma – kun aikaa ei ole liiaksi tuhlattavaksi
En ole juurikaan isojen kaupunkien ystävä, mutta Tukholma tekee poikkeuksen sääntöön. Läntisen Suomen kasvattina Ruotsi on aina ollut mukavan lähellä. Ei tarvitse kuin lähteä meren yli kalaan, kun Tukholman skandinaaviset tuulet vievät mukanaan astetta porisevampaan tunnelmaan. Vietin heinäkuussa kesälomani viimeiset päivät aurinkoisessa Tukholmassa nuoremman poikani kanssa muiden perheenjäsenten jo painaessa töitä, tai avatessa aamujansa armeijan harmaissa.
Miten paketoida kolmen päivän lomaan mahdollisimman paljon eri elementtejä?
Olin alunperin suunnitellut tekeväni pienen lomareissun ihan itsekseni, mutta viime kesän mukava Uumajan reissu nuorisojaoston kanssa sai minut toisiin aatoksiin. Arvoin matkakohdetta tovin, mutta Tukholma vei tällä kertaa pisimmän korren. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi kolmea päivää enempää, ja halusin reissun sisältävän vaihtelevasti erilaisia elementtejä.
Ajamalla Pohjanmaalta ensin Turkuun, risteilemällä sitten Tukholmaan, ja viettämällä siellä hotelliyön saavuttaa jo a) roadtrip tunnelmaa keskellä laakeaa maisemaa, b) raikasta merielämää, sekä c) kansainvälisen kaupungin sykettä. Kolme kärpästä toisin sanoen yhdellä iskulla.
TallinkSiljan Baltic Princess – tuttu ja turvallinen
Varasin meille menomatkalle iltalaivan TallinkSiljan kautta, joten säästimme yhden hotelliyön nukkumalla laivan hytin hurisevan keinuvassa sylissä. Risteilimme Baltic Princess laivalla, jonka yleisiä tiloja oli hieman ehostettu sitten viime näkemän. Muita matkustajia oli runsaasti, ja sataman tuloaula oli lähes ääriään myöten täynnä maanantai-illasta huolimatta. Ilokseni risteilijät koostuivat pitkälti lapsiperheistä, ja aasialaisista turisteista, joten odotettavissa oli rauhallista menoa.
Menomatkalla kiertelimme laivan vain pikaisesti, kävimme perinteisesti ilta-bingossa (ei voittoa), sekä ostamassa hieman snacksiä tulevaa Tukholman pistolomaa ajatellen. Aamulla klo 6:10 pitäisi jo poistua laivasta, joten kovin myöhään ei voinut riekkua ylhäällä. Hyttimme sijainti oli rauhallinen, örveltävä ristelykansa puuttui täysin, joten uni maistui mainosti.
Mitä tehdä kukonlaulun aikaan Tukholmassa?
Tukholmassa Siljan laivat saapuvat Värtahamnen:iin, lähelle metroyhteyksiä. Paluulaiva lähtisi vastaavasti takaisin aamutuimaan, joten helppouden nimissä olin varannut sataman Scandic Södra Kajen hotellista meille huoneen. Hotellista kestää kävellä satamaan n. 10-15 min. riippuen tavaramäärästä, joten aamulla saa maksimoida unen määrän ennen takaisin lähtöä.
Kuuden aikaan Tukholmassa ei ole auki juuri mikään, joten kävelimme hotellille viemään laukkumme säilöön. Huoneet saisi vasta kello neljältä, mutta laukut varastossa en kokenut tätä ongelmaksi. Ostin meille aamiaiset, ja saimmekin kulutettua runsaasti aikaa aamupalapöydän ääressä.
Kyseinen hotelli on kokenut jonkin verran uudistuksia, ja mielestäni aikaisempi ravintola aamupaloineen oli miellyttävämpi tunnelmaltaan, sisustukseltaan ja valikoimaltaan. Ei nykyisessäkään sinänsä mitään vikaa ollut, mutta tykkäsin aikaisemmasta, harmaahkosta scandiatmosfääristä vain enemmän.
Aamupalalla latasin paikallisliikenteen appin ja ostin meille päiväliput julkiseen liikenteeseen. Niiden turvin pääsisimme rajattomasti matkustamaan mielemme mukaan. Syötyämme lähdimme valumaan kohti metroasemaa, jossa meitä vastaan tuli tyylikkäitä virkamiehiä ja -naisia matkalla sataman toimistoihin. Niin…kaikillahan ei tosiaan ole lomaa -totesin. Ihan kuin yllättyneenä, omasta lomakuplastani.
Perinteinen Gamla Stan – tietysti
Ensimmäinen stoppi oli Gamla Stanissa. Gamla Stanin mukulakivikadut ja pienet kujat ovat varmasti Tukholman kuvatuimpia kohteita. Aikaisin aamulla ei ollut liikenteessä kuin me, huoltomiehet ja ulkomaalaiset turistilaumat.
Katsoin joku aika sitten Yle Areenasta Nobelin veljeksistä kertovan dokkarin, joten Nobelin museolla tuli pyörähdettyä. Paikalle oli osunut myös aasialainen turistiryhmä. He tsemppasivat energioitaan luikauttamalla jonkinlaisen kannatuslaulua muistuttavan yhteislaulunkin. Olisi kovin vaikea kuvitella suomalaisten yltyvän moiseen aamutuimaan keskellä Tukholman kaupunkia.
Kerrankin oli aikaa ns. ikkunaostoksillekin. Mukulakivikatuja kierrellessä mieleeni juolahti, että tekeeköhän kukaan tarkoituksella enää ikkunaostoksia? Kivijalkaliikkeiden määrä on vähentynyt runsaasti kaiken siirryttyä nettiin tai isoille ketjuille. Kun olin nuori, niin vielä tuolloin kotikaupungissani saattoi opiskella erikseen pelkästään somistajaksi. Se taitaa olla kadonnut ammattiryhmä nykyään? Tai ainakaan en ole kuullut kenenkään puhuvan somistajista vuosikymmeniin.
Kun vanhoilla kujilla samoilu alkoi kyllästyttää, painelimme paikalliseen Coop-markettiin hakemaan energiajuomaa. En ikinä juo kyseisiä juomia, mutta aamuinen Tukholma aiheutti poikkeuksen. Pidimme suunnittelutauon rannan penkeillä energiaa nauttien. Oli vielä liian aikaista museovierailuille, joten oli keksittävä jotain muuta. Onneksi sää suosi ja aurinko paistoi.
Areenat tsekattu tulevaisuutta varten
Jalkapalloilevaa poikaani kiinnosti 3Arena, (koska siellä pelaa Djurgården). Joskus stadioneille on mahdollista päästä pyörähtämään, joten navigoimme SL-appin, ja julkisen liikenteen avustuksella itsemme paikan päälle. Kolkuttelimme valtavan kokoisen stadionin ovia turhaan, mutta tulipahan areena muuten tutuksi. VIP vieraille muuten näytti olevan ihan omat, lokoisan näköiset sisäänkäyntinsä.
Lähistöllä löytyi myös Avicii -areena (eli Globen, eli juurikin se paikka, josta jääkiekkoilijat hakivat Suomelle ensimmäisen MM-kullan vuonna -95). Nimi vaihdettiin vuonna 2021, tarkoituksena kasvattaa tietoisuutta nuorten mielenterveysongelmista. Areena sai uuden nimensä vuonna 2018 kuolleen musiikkituottaja/DJ Avicii mukaan. Jos sinulla on mahdollisuus katsoa Avicii -dokumentti, niin suosittelen vahvasti. Dokkari piirtää kuvan intohimoisesti musiikin tekemiseen suhtautuvasta nuoresta, joka yksinkertaisesti vain palaa pohjaan julkisuuden varjopuolien viedessä kaiken energian. Koskaan et voi tietää, millaisten haasteiden kanssa ihmiset kamppailevat, vaikka näennäisesti kauempaa katsottuna elämä näyttäisikin unelmalta.
Areenat tsekattuamme kello alkoi olla sen verran paljon, että ensimmäiset museot alkoivat pian avautua. Tällä kertaa suunnitelmissa oli visiitti Paradox museossa, sekä mahdollisesti myös Fotografiskassa. Liityimme Paradoxin ovella pitkähkön, lähinnä kansainvälisistä turisteista koostuvan jonon jatkoksi.
Paradox museon optiset harhat hauskuuttivat
Ovien avauduttua jono purkautui jouhevasti. Lippuluukun myyjä kysyi, että haluammeko ostaa erillisen pääsyn myös Gravity -osuuteen. En yleensä tykkää ns. opiskella matkoilla kohteita liiaksi, jotta yllätysmomentti säilyy. Minulla ei siis ollut hajuakaan mitä Gravity -kokemus tarkoitti, mutta tietenkin halusimme testata sitäkin.
Jätimme tavaramme museon lokerikkoon säilöön. Jokaiselle museoon saapuvalle ryhmälle pidettiin erillen info/opastus. Saimme jonotusnumeron QR-koodilla löytyvän linkin takaa Gravity -kokemukseen, ja lähdimme kiertelemään museota.
Museon idea perustuu optisiin illuusioihin ja interaktioon. Esimerkiksi peilien asettelulla voidaan luoda optisia harhoja, jolloin henkilö voi näyttää monistuvan tai katkeavan tai pienentyvän tms. Ilman kävijän omaa osallistumista monien pisteiden arvo olisi jäänyt puolitiehen, tai jopa kokonaan lunastamatta. Eli tämä museo ei ole ehkä pelkästä katselusta kiinnostuneille se paras vaihtoehto.
Iso osa museon suosiosta perustuu varmasti sen Instagram ystävällisyyteen. Paikan päällä sai nimittäin hauskoja kuvia itsestään tälläytyneenä jos jonkinlaiseen “pinteeseen” – myös henkilökunnan avustuksella, mikäli oli yksin liikenteessä. En kuitenkaan oikeastaan suosittelisi museota välttämättä yksin vierailevalle, koska hauskempaa on edetä kaverin kanssa hassutellen. Monet vierailijoista olivat ilmiselvästi perehtyneet museoon aikaisemmin, ja osasivat poseerata juuri oikein parhaimman tai hauskimman Insta-kuvan, tai optisen illuusion takaamiseksi.
Miten idiootti voi olla?
Museon tv-ruuduilla mainostettiin myös Gravity-kokemusta, jonne saimme vuoronumeron 7. Kierrellessä pitikin välillä tarkkailla jonon etenemistä, että osasi olla paikalla oman vuoronsa saapuessa. Mainoksen perusteella tunnelmani nousi kattoon! Pienessä, avaruussukkulan näköisessä putkessa pääsisi testaamaan painovoiman vaikutusta. Hehkuttelin innoissani mahdollisuutta päästä askeleen lähemmäs avaruus-unelmaani, ja painovoiman vaikutuksen eliminoimista. Menimmekin jonoon seisoskelemaan hyvissä ajoin, koska en missään nimessä halunnut kokemuksen vaarantuvan.
No, öööö. En siis todellakaan tiedä mitä ajattelin…Tietenkin kyse oli optisesta illuusiosta, kun kerran paradokseihin perustuvassa museossa oltiin! Pettymys olikin suuri, kun pitkän odottelun jälkeen näin mistä oli kyse. Putkilo oli siis sellainen tavallinen pyörivä putki, jossa illuusion painovoimattomuudesta sai luotua asettelemalla itsensä tiettyihin asentoihin suhteessa putkilon liikkeisiin. En voinut kuin nauraa itselleni!
Paikalla päivystänyt henkilökunnan edustaja asetteli puhelimeni kuvauspisteeseen, ja näpsäytti videokuvauksen päälle. Muutaman minuutin ajan saimme marsun lailla kokea oravanpyörässä olemista. Koska en ollut aikaisemmin tutkinut asiaa, niin emme tietenkään ymmärtäneet mallautua niihin parhaisiin kuvausasentoihin. Onneksi henkilökunta hieman opasti, että nyt voitte laittaa kädet ylös jne.
Hieman hävetti jälkikäteen, että jonossa hehkuttelin kovaan ääneen ihan innoissani tulevaa kokemusta: mietin, että apua, miten osaisin “liidellä”. Siellä jonossa oli nimittäin myös muitakin Suomi-turisteja. Innostuin vain niin lapsellisen kovasti ajatuksesta päästä edes etäisesti kokemaan painovoimattomuutta, että ymmärsin Gravityn kirjaimellisesti tarkoittavan sitä itseään. (Eikä ollut muuten ihan ensimmäinen kerta kun näin käy.)
Mall of Scandinavia – shoppailijan paratiisi
Paradox museossa pällistelyn päätteksi lounasaika alkoi lähentyä. Nuorison edustajalla polttelivat taskussa rippi-juhlista saadut lahjarahat, joten seuraavaksi meitä kutsui Solnassa sijainnut Mall of Scandinavia. Megalomaaninen ostoskeskus sai kylmän hien otsalleni, kun laskeskelin mielessä tunteja, ja miten kauan shoppailuun voisi saada aikaan. JD Sportsista pojalle lähtivät mukaan lenkkarit, mutta sen jälkeen nälkä oli sen verran kova, että oli pakko siirtyä metsästämään ruokapaikkaa.
Päädyimme lopulta italialaista ruokaa tarjoavaan Vapianoon. Kyseessä on saksalainen ravintolakonsepti, ja Helsingistäkin taitaa löytyä vastaava ravintola. Ruoka oli oikein maistuvaa, vaikka paikka ei ollut saanutkaan kovin hyviä arvosteluja. Tosin, kuten tiedätte, olen äärimmäisen yksinkertaisen ruoan ystävä. Hienommat ravintolat ovat minulle hieman kuin helmiä sioille.
Jäin ravintolaan istuskelemaan itsekseni vielä melkein pariksi tunniksi (!), kun juniori lähti kiertelemään kaupoille. Lisäksi puhelimeni akku oli lähes loppu, ja tarvitsin latausta SLn lippujen vuoksi. Onneksi olimme saaneet pöydän seinän vierestä, pistorasian ääreltä. Nautiskelin siinä sitten omassa rauhassa pari kylmää Heinekeniä hellepäivän virkistykseksi, ja kirjoitin mielessäni tarinoita pöytäseurueiden takana. Ihan parasta ajanvietettä!
Ostoskeskuksessa vierähti lopulta useita tunteja. Poistuimme sieltä pojan kantamusten kera kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Kello oli jo sen verran paljon, että hotellihuonekin oli valmiina. Orastavien rakkojen kera oli parasta suunnata kohti satamaa. Jälleen kerran kiitin Tukholman mahtavaa julkista liikennettä ja metrosysteemiä. Päivälipuilla olimme suhanneet julkisilla surutta sinne tänne. Valtavan helppoa ja kätevää.
Scandic Södra Kajen – optimaalinen sijainti aamulaivojen käyttäjille
Superior huoneemme sijaitsi korkealla rakennuksessa. Hienot merinäköalat suoraan satamaan mahdollistivat satamaan illaksi lipuvien laivojen bongaamisen. Hiljaisessa huoneessa lösähdin sängylle, ja nostin jalkani ilmaan seinää vasten. Aamun 5:30 herätys, ja kokopäivän kaupungilla kiertely alkoi todenteolla tuntua.
Tarkoituksenani oli ollut vielä käydä itsekseni klo 23 asti auki olleessa Fotografiska museossa. Julkisilla siirtymisiin olisi mennyt kuitenkin lähemmäs tunnin. Aloin laskeskelemaan mahdollista takaisintuloaikaa, ja melko myöhällehän se olisi mennyt. Laiva lähtisi seuraavana aamuna takaisin 7:10. Väsynyt keho voitti tällä kertaa, ja passasin tilaisuuden. Ehkäpä seuraavalla visiitillä sitten?
Vietimme illan hotellissa pingistä pelaillen, ja muuten vaan rentoutuen. Katsastimme myös hotellin kuntosalin, mutta millään ei jaksanut tällä kertaa repiä. Kävimme hakemassa läheisestä ICA-marketista iltapalaa, ja painuimme suhteellisen aikaisin pehkuihin.
Olin kellottanut satamasta hotelliin kävelyn, joten aamulla säntäsimme melkeinpä suorin vartaloin sängystä satamaan. Eipähän tarvinnut hirveästi turhia odotella aulassa. Aikaisen lähdön vuoksi emme olleet ehtineet syödä hotellilla aamupalaa. Investoin laivan buffetissa tarjottavaan meriaamiaiseen, jonka monimuolisen valikoiman äärellä sai mahansa täyteen.
Aamupalalla törmäsin tuttuun lapsuuden kyläpahasestamme. Olen todella huono tunnistamaan ihmisiä historiasta, ja hetken luulin, että hän oli joku kaksoissiskoni tuttu. (Tästä syystä muuten moikkailen sujuvasti ketä tahansa.) Lopulta aamukankeat piuhat yhdistivät. Terveiset vain Jukkikselle.
Bingo(!) ja tuliaisostoksia
En oikeastaan ikinä pelaa pelikoneita laivalla, mutta bingoon osallistun aina. Ostimme laput päivän molempiin bingoihin, ja kyllä kannatti. Jännityksen lisäksi saavutin kolmen rivin bingon! Voittosumma oli ruhtinaalliset 15 euroa, koska voitto piti jakaa muidenkin onnekkaiden kera. Kylläpä tuntui muuten messevältä kerrankin voittaa jotain.
Tykkään yleensä laivojen ns. “fashion” putiikeista. Baltic Princessin valikoima on mukavan pieni, ja edustaa yleensä melko klassista linjaa. Tarvitsin syksyksi takin, ja mukaan lähtikin farkkutakki. Tämän lisäksi olen pidemmän aikaa katsellut lämpimämpää puseroa, joka ei kuitenkaan ole college-matskua. Villa- ja neulepuseroitahan on kaupat pulloillaan. Ongelmani on kuitenkin se, että en pidä niiden tuntumasta, koska koen itseni neule päällä “epästruktuuriseksi”. Samasta syystä en myöskään oikeastaan ikinä pukeudu kuviollisiin vaatteisiin raitoja tai ruutuja lukuunottamatta. Laivalta löysin onnekseni juuri oikeanlaisen, tarpeeksi sileää, mutta paksua kudosta olevan puseron.
Mukaan tuliaisiksi lähti tietenkin karkkeja, mm. itselleni laktritsia matalan verenpaineen hoitoon, sekä kotijoukoille Tobleronea. Raahasin ilman kärryjä, muiden kantamusten ohella kotiin myös yhden laatikollisen Mariestadsia. Mukavaa, periruotsalaista, suhteellisen yksinkertaista perusolutta.
Kiitos kesälomalle 2025
Ruotsin lomalta paluupäivä olikin viimeinen kesälomapäiväni. Turun satamaan päästyämme lähdimme iltakahdeksalta ajelemaan kohti Vaasaa. Nollan pysähdyksen taktiikalla, lähes autioilla maanteillä, olimme perillä reippaasti ennen kahtatoista.
Matkalla oli onni myötä, sillä heinäkuun lopun yön hämärässä automme ohitse juoksi valtavan kokoinen hirvi. Huonosti olisi käynyt, mikäli olisimme tuohon vuoren kokoiseen möhkäleeseen törmänneet. Ottakaahan siis hirvivaara-alueilla oikeasti varovasti. Ei niitä merkkejä turhaan ole sinne teille pystytetty.
Seuraavana aamuna, ensimmäisenä työpäivänä ramaisi eittämättä hieman. Onneksi lopettelin lomaani keskiviikkoon, eli kahden päivän työviikko oli sopiva orientoitumisjakso takaisin työelämään.
Kesälomani oli 2,5 viikon lyhykäisyydessäänkin onnistunut. Säät suosivat täydellisesti, ja lämmintä piisasi. Kävin mm. Pohjois-Savon kiertueella tutustumassa itselleni vieraampaan itä-Suomeen, vietin aikaani kesämökillä rentoutuen ja pistäydyin sporttilomalla Eerikkilässä rippijuhlahumun ohessa. Tämä Tukholman reissu toi puolestaan ripauksen kansainvälisyyttä viikkoihin. Kauhuskenaarioni olisi ollut viettää lomani tutussa ympäristössä, samojen ajatusten ympäröimänä. Onnekseni tuo pelko ei kuitenkaan toteutunut.
Toivottavasti nautit lomakuulumisistani! Kesä jatkuu, ja tuleville viikonlopuille on vielä luvassa kaikenlaista mukavaa ja ehkä hulluakin puuhaa. Pysykäähän kuulolla.
