| |

Thaimaa Pattaya

Tänä vuonna vietimme rentouttavan hiihtolomaviikon Thaimaan Pattayalla. Lähdin reissuun kera suurten ennakkoasenteiden. Pattayaa ei kuvata varsinaiseksi rauhan tyyssijaksi, vaan se on tehnyt itseään tunnetuksi kyseenalaisen seksiturismin voimin. Miten kävi? Voiko Pattayalla rentoutua?

Thaimaan Pattaya – tikapuita pitkin taivaaseen vai exit The Truman Shown kaltaisesta kuplasta? Love museo.

Älä koskaan sano ei koskaan – Yölennoilla kohti Thaimaata

Muistanette aikaisimmista blogi postauksistani, että vihaan yölentoja. Tarkoituksena on ollut välttää niitä ruttoakin ahkerammin. Valitettavasti työelämän realiteetit ja loputtomien vapaapäivien puute asettivat rajat lennoillemme. Jouduimme metsästämään lauantai – lauantai lentoja lomapäivien minimoimiseksi, joten yllätys (!) menomatkamme muodostui yölennosta.

Tuskaa minimoidakseni sain kerrankin varattua hyvällä hypyllä olevat lennot Vaasasta Helsinkiin, ja sieltä Bangkokiin. Tuntui suorastaan luksukselta päästellä kotikentältä suoraan Helsinkiin. Aikaa säästyi runsaasti junaan verrattuna, joten jos vain rahat ja aika sallivat, tarkoituksena on hyödyntää kotimaan lentoja jatkossakin.

Aamulenkillä vastaan tuli suloinen majakka-alue, jossa majaili lukuisia kodittomia koiria. Ilahduttavaa oli nähdä länsimaisen papparaisen kurvaavan paikalle vanhalla skootterilla ja ruokkivan koiria. Olivat ilmiselvästi vanhoja tuttuja.

Miten voi onnistua melkein myöhästymään koneesta, vaikka on odotellut lähtöä lähistöllä pari tuntia?

Helsingissä saimme tiedon, että Bangkokin kone oli n. 30 minuuttia myöhässä. Heitin levyksi syrjemmälle, ja rentouduin huolella. Ilmoitetun arvioidun uuden lähtöajan tienoilla aloimme hyvin verkkaisesti vanua kohti porttiamme. Shokki olikin melkoinen, kun huomasimme, että monitorit huusivat Final Call:ia. Olisi ollut kyllä hirveän noloa myöhästyä lennolta ja makoilla kulman takana, katveessa, ihan rauhassa koneen lähtiessä. Onneksi näin ei käynyt! Olen lentänyt paljon, mutta jostain syystä en ole vieläkään ihan täysin orientoitunut hiljaisiin (kuulutuksettomiin) lentokenttiin.

Yritin viihdyttää koneessa itseäni Jokerin kakkososalla. Silmät eivät kuitenkaan millään pysyneet auki, sillä en päässyt mukaan elokuvan musikaalimaisuuteen. Pidin aikaisemmasta Jokerista todella paljon, joten tämä kakkososa oli todellinen pettymys. Jos jotain hyvää, niin sain jotenkin horrosteltua läpi lennon. Menolento ei ollut siis lainkaan niin iso kauhistus, kuin se olisi voinut olla. Pahinta lennolla oli jäätävä kylmyys, vaikka olikin varustautunut ihan farkuilla ja kahdella pitkähihaisella.

Kaiholla kävelin ohi Business luokan, ja uuden Economy Pro luokan lävitse. Joku kaunis päivä minäkin istun siellä.

Thaimaan ihana lämpö vastaanotti syväjäätyneen Pohjolan asukin

Perillä Thaimaan ihanan pehmeä lämpö vastaanotti lentokoneessa syväjäätyneen matkaajan. Pohjolan pimeät kuukaudet olivat tehneet silmistä valonarat, joten siristellen siirryimme varaamani bussikuljetuksen kyytiin. Maahantulomuodollisuudet ja matkatavaroiden haku sujui todella nopeasti. Yhtään ei kiristänyt hermoa.

Aurinkomatkojen oppaita oli kentällä lukuisia ketjuna ohjaamassa suomituristit oikeaan paikkaan. Terminaalista olisi toki voinut varata itsekin kuljetuksen helposti, mutta valitsin sen kaikkein helpoimman vaihtoehdon, eli jo Suomesta varatun bussikuljetuksin suoraan hotellille.

Bangkok Pattaya välillä pidimme pienen jaloittelutauon, mutta muutoin matka SIAM Bayshore hotellillemme sujui reilussa kahdessa tunnissa ilmastoidussa, ja wifillä varustetussa bussissa.

Välillä on ihan hyvä vain istua.

SIAM Bayshoren vastaanotossa sisäänkirjautumista oli hoitamassa lauma ystävällisiä thaimaalaisia, joten olimme huoneessamme reippaasti ennen auringonlaskua. Tässä vaiheessa alkoi väsymys painaa silmiä, mutta päätimme lähteä kiertämään kylille.

Päädyimme syömään läheisen Anytime kahvila-ravintolan terassiparvekkeelle. Tilasin yksinkertaisuudessaan kiinalaisia nuudeleita, ja niitä napostellessa katselimme alhaalla vyöryvää loputonta matkailijoiden laumaa läheisestä satamasta. Ravintola osoittautui sen verran hyväksi, että kävimme siellä syömässä myöhemminkin.

Kävimme vielä pikaiseen pyörähtämässä rantakävelyllä ja läheisessä Royal Garden Plaza ostoskeskuksessa tapaamassa Elvistä, ja sitten nukkumaan hotellille. Olimme matkustaneet vuorokauden ympäri. Tästä oli hyvä jatkaa lomailua ja rentoutumista lempeän lämpimässä ympäristössä.

Always on my mind. Seikkaileminen.

SIAM Bayshore hotelli

Yövyimme neljän tähden SIAM Bayshore hotellissa, joka osoittautui kelpo valinnaksi. Sijainti oli mitä parhain. Lähellä keskustaa ja nähtävyyksiä, rannalla, mutta kuitenkin äärimmäisen rauhallinen ja hiljainen. Walking street, eli ns. baarikatu alkoi ihan hotellin liepeiltä, mutta pihaustakaan diskojen jumputuksesta ei kuulunut meille.

Kivat viheriöt hotellialueella.

Kelpo aamupala

Nautimme hotellin aamupalaa joka aamu ulkona, pienellä kivetetyllä terassialueella. Pöydästä oli mukava tiirailla kaupungin heräämistä, läheiseen satamaan matkalla olleita turisteja ja työntekijöitä, lenkkeilijöitä ja muita kulkijoita. Söin oikeastaan joka aamu samaa settiä, eli paahtoleipää, vastapuristettua vesimelonismoothieta, erilaisia hedelmiä, teetä ja mehuja. Menimme aamupalalle yleensä kello kahdeksan maissa, ja ainakaan tuolloin ei ollut ruuhkasta tietoakaan.

Mittaan aina hotellin keittiön laadun hedelmien ja kasvisten mukaan. Mikäli vesimelonit, kurkut tai tomaatit maistuvat vähääkään sipulille, tiedän, että samoilla välineillä saatetaan leikellä ties mitä. SIAM Bayshoressa ei onneksi tätä ongelmaa ollut, joten sain nauttia vitamiinipitoisista hedelmälautasistani antaumuksella.

Aamupalalla oli aina tuoreita hedelmiä ja vastapuristettua smoothieta.

Tarjolla oli toki aasialaiseen tapaan myös kunnon ruokiakin, eli riisiä, nuudeleita kasviksilla, porsaan lihaa, keittoja, rotia jne. Osa paikallisemmista vieraista näyttikin nauttivan lounaan tapaisen aterian heti aamutuimaan. Voisin kuvitella, että tuolla taktiikalla snacksittelu jää väliin.

Hieman elähtänyt, mutta rauhallinen uima-allasalue

Hotellin uima-allasalue oli hieman elähtänyt. Tarjolla oli toki rantapyyhkeet ja -tuolit, mutta osa pyyhkeistä oli selkeästi elämänsä ehtoopuolella rantatuolien kärsineistä pehmusteista puhumattakaan. Allas oli kuitenkin itsessään siisti ja rauhallinen. Emme muutenkaan olleet tulleet lomallamme asuilemaan uima-altaalle, joten ihan hyvin tuolla itseänsä lepuutti.

Allasalueella itseasiassa eniten kulmia kohotutti kallis olut suhteessa paikalliseen hintatasoon. Yksi olut maksoi muistaakseni hieman yli neljä euroa altaalla, ja se oli paljon verrattuna alueen ravintolaruoan hintoihin.

Allasalue oli rauhallinen.

Tennistä – fake it till you make it, ainakin somessa

Yksi eniten hotellissa ilahduttaneista palveluista oli mahdollisuus tenniksen pelaamiseen. Alueella oli varattavissa kolme tenniskenttää. Huoneen hintaan kuului ilmainen tennisvuoro jokaiselle päivälle. Kävimme varaamassa vuoron useammalle aamulle ennen päivän lämpöaallon iskemistä. Mailat piti toki vuokrata erikseen, Muut pelaajat näyttivät olevan enemmän pro meiningillä, ja saapuivat pelikentille omien välineiden kera.

Kerrottakoon, että en todellakaan ole tenniksessä erityisen hyvä. Sivukulmalla huomasin, että vuokraamon työntekijä hihitteli välillä tyylilleni hyväntahtoiseen thaimaalaiseen tyyliin :).

Ammattilainen.

Törmäsimme pelikentällä myös feikkaamisen multiytimeen. Vuoromme jälkeen kentällemme saapui kaksi viimeisen päälle tennishameiseen ja -toppeihin pukeutunutta thaimaalaista kaunotarta kuvausryhmien kera. Jäimme seuraamaan limsojen kera toviksi tapahtumia. Selkokielellä sanottuna siis töllistelemään.

Näimme, miten kuvausryhmä lavasti naisten välisen matsin heittelemällä heille palloa metrin etäisyydellä. Syötöt lavastettiin siten, että kuvia räpsittiin pallon heitosta ilmaan, koska takuita ei ollut palloon osumisesta syöttövaiheessa. Olen kuitenkin varma, että kuvaustiimi sai naiset varmasti näyttämään editoinnin jälkeen todella ammattimaisilta. Häilyvän hetken tunsin paremmuutta omista, surkeaakin surkeammista tennistaidoista.

Hotellin alueella löytyi myös pieni kuntosali, jossa kävimme myös hieman vetreyttämässä lihaksiamme. Matkassa mukana ollut urheiluhullu nuorison edustaja taisi kuitenkin eniten käyttää salia, etenkin niinä hetkinä, kun ei jostain kumman syystä jaksanut lähteä mukaamme kiertelemään kylille.

Hiljainen hotellihuone tarjosi kaiken tarpeellisen

Hotellihuone itsessään oli todella hiljainen, ja ajoi tarkoituksensa. Huoneemme sijaitsi päärakennuksessa, joten esimerkiksi aamupalalle oli mukavan lyhyt matka alas portaita tai hissillä. Huone oli kodikas, ja siivous pelasi.

Parveke oli pikkuruinen, mutta siellä oli mahtava istua aamuvarhaisella, ja iltasella meren kohinaa kuunnellen pahimman auringonpaisteen hellitettyä.

Pikkuruisella parvekkeella oli ihan mahtava katsoa auringonnousua.

Hotellin sijainti oli mitä parhain

SIAM Bayshoren kulmalla oli 7Eleven marketti, jossa kävimme päivän mittaan tiuhaan hakemassa jos jonkinmoista täydennystä. Alkulomasta jaksoimme tankata sekä lounaan, että illallisen ravintoloissa.

Pattaylla ulkona syöminen on suomalaisittain mahdottoman halpaa. Ateriat ja juomat kolmelle sai poikkeuksetta alle kahden kympin, siitäkin huolimatta, että tilasi surutta mitä sielu sietää. Kolmen päivän jälkeen iski kuitenkin stoppi. Maha oli vain jatkuvasti niin täynnä. Tuosta eteenpäin turvauduimme yleensä lounaalla vain seiskaleiskan eväisiin. Harmi sinänsä, koska yksi Pattayan parhaista puolista on lukuisat ravintolat ja food marketit.

Hotellimme ulkopuolella oli pikkuruinen food market, josta kävin parina iltana hakemassa jälkkäriksi sticky riisiä mangolla. Ihan mahdottoman hyvää. Food marketeilla voi törmätä jos jonkinlaiseen syötävään. Eksoottisimmasta päästä oli krokotiilin liha, ja tietenkin erilaiset hyönteiset.

Krokotiilinlihaa. Kuulema maistuu vähän kanan, kalkkunan, lihan ja kalan sekoitukselta. Yök.

Pattaya Viewpoint ja Big Buddha Temple

Parvekkeeltamme oli näkymä Pattaya Viewpointin suuntaan. Tilasimme hotellin ystävällisen henkilökunnan avustuksella Boltin kautta auton ylös kukkuloille. Taksit, lavataksit ja Boltin kyydit olivat tosi halpoja alueella. Kuljimme eniten lavataksilla, joka maksoi muistaakseni ainoastaan 10 bathia, eli 26 senttiä.

Pattaya Viewpointilta avautuivat näkymät meren yli kaupunkiin saakka. Vierailupäivänä oli hieman pilvinen sää, joten ihan parhaita kuvia emme saaneet otettua. Pattyan rannat eivät ainakaan ylhäältä katseltuna erityisesti houkuttaneet uimaan, koska alueella oli runsaslukuisesti pieniä veneitä siellä täällä. Uskon, että ne jättivät väistämättä jälkeensä jätevanaa.

Titanic. View point.

Samalla reissulla kävimme katsomassa valtavan kokoista kultaista buddha patsasta kukkulan temppelialueella. Olin varautunut mukaan huivilla, mutta se ei ollut ihan riittävän suojaava varustus paikallisen temppelivahdin mielestä. Sainkin onneksi lainaksi pidemmän huivin vierailun mahdollistamiseksi. En olisi ehkä uskonut, että suojautuminen on ihan niin prikulleen tarkkaa, mutta maassa maan tavalla.

Uskonnon harjoittaminen on Thaimaassa arkipäiväisempää kuin länsimaissa.

Alueella oli monia pienempiä jumalten patsaita eri viikonpäiville, ja myytävänä myös matkamuistoja. Thaimaalaiset ovat hyvin taikauskoisia, ja huomattavasti hengellisempiä ihmisiä esimerkiksi suomalaisiin verrattuna.

Jumalille tarjoiltiin kiitoksena ja lahjoituksina ihan tuikitavallista fantaa ja coca colaa. Tämän lisäksi alueella oli iso rumpu, jota erityisesti naiset kävivät hieromassa keskittyneesti ja pitkään käsin. Olisikohan tuo auttanut hedelmällisyyteen tai jotain? Alueelta löytyi myös kiinalaisen horoskoopin mukaiset muistopuut, jonne saattoi antaa lahjoituksen omalle eläinhoroskoopilleen.

Ostostellakin olisi voinut.

Kultaisen ison buddhan temppelin kupeessa sijaitsi lisäksi kiinalainen temppelialue. Valitettavasti siellä näkyi kulumisen merkkejä, ja alue ei ollut oikeastaan lainkaan suosittu vierailukohde.

Kävelimme kukkulalta alas hotellillemme. Hotellin respakin sanoi sen olevan meille “good exercise” iloisesti nauraen. Matkalla ohitimme mm. potkunyrkkeilyä treenaavia miesryhmiä, sekä varjopaikoissa köllötteleviä koiria. En kannata mitään väkivaltaa, joten luonnollisesti emme käyneet katselemassa myöskään nyrkkeilyshowta, jotka ovat käsittääkseni ihan suosittua ajanviihdettä. Itse en vain ymmärrä miten joku voi nauttia nyrkkeilystä. Testasin vuosia sitten pikkuveljeni VR-laseja, ja en pystynyt nyrkkeilemään edes virtuaalisesti.

Melonismoothie oli oiva virvoike kuumuudessa. Eikä kylmässä oluessakaan mitään vikaa ole.

Liikenne

Pattayalla liikenne on todella hektistä. Mieleeni ei ihan heti tullut skootterin tai auton vuokraamista. Etenkin, kun liikenne kulki meikäläisittäin väärään suuntaan. Lähes jokaisessa autossa oli kolhuja, ja mekin todistimme bussin ja auton kolaria, jossa onneksi osapuolet selvisivät peltivaurioilla.

Tien ylittäminen oli paikoitellen herran haltuun tyylillä suorittamista, kun tapana ei ole väistää jalankulkijoita. Autoilija on Thaimaassa kingi.

Tosin, kaikki on suhteellista. Palasin juuri viikon työmatkalta Intian Mumbaista ja Punesta. Tuolla liikenneruuhkat ja kaaottisuus saivat ihan oman merkityksen. Intialaiseen menoon verrattuna Pattayan liikenne sujuikin siis oikein mallikkaasti ja loogisesti.

Walking streetin hyväpuoli – se suljettiin illaksi autoilta ja mopoilta, joten harpoimme usein sen kautta nopeuttaaksemme hotellille pääsyä.

Karman laki on hyvä ohjenuora

Thaimaalainen atmosfääri on minusta jotenkin ihanan rauhoittava. Ihmiset ovat hymyileväisiä ja rauhallisia. Monesta huokuu halu säilyttää harmonia tilanteessa kuin tilanteessa, ja arvostan tätä ominaisuutta todella korkealle. Vihaan itsekkyyttä, ylimielisyyttä ja toisten mollaamista. Todella.

Esimerkiksi kolaritilanteen sattuessa thaimaalaiset eivät kiihdy ja ala huutamaan hallitsettomasti vastapuolelle, vaan pyrkivät rauhallisesti odottamaan viranomaisten saapumista paikalle ja asioiden selvittelyä.

Peace.

Isoin osa paikallisista on buddhalaisia, ja he uskovat karmaan eli syyn ja seurauksen lakiin. Tämä puhuttelee itseäni syvästi. Uskon, että esimerkiksi se miten kohtelet muita ihmisiä, mitä ajattelet heistä, miten puhut ja millaisia tekoja teet, tulee vaikuttamaan oman elämäsi kulkuun. Muita ihmisiä ei voi muuttaa ulkoa käsin, mutta voit aina muuttaa omaa suhtautumista todellisuuteesi. Tämä vastuullistaa ihmisen ihan erilailla elämää varten.

Luin tuossa taannoin Hawaijilaisesta (?) teoriasta, jonka mukaan ihminen on täysin vastuussa omasta todellisuudestaan, koska kaikki on meidän itsemme luomaa. Sen mukaan voisimme esimerkiksi “parantaa” muita ihmisiä parantamalla itseämme. Tämä teoria antaa oman elämänsä herrana toimiselle ihan eri kertoimet. Taidan palata ko. tutkimuksen pariin vielä tarkistaakseni, että ymmärsinkö varmasti oikein.

Love museo/taidenäyttelyssä. Arvatkaapa kumpi rakasti?

Thaimaan loman kokemukset eivät millään mahdu yhteen postaukseen, joten joutunette odottelemaan jatkoa reissun purkamiselle ja muille nähtävyyksille. Millaista on kelluvilla markkinoilla tai kuninkaallisessa puutarhassa? Missä voi kokea elämän tarkoituksellisuutta? Toivottavasti osaan vastata näihin kysymyksiin seuraavissa Thaimaa postauksessa.

Muistilappu itselle: Tästä valinnanvaikeuden tuskasta oppineena, seuraavalla reissulla taitaa olla ehkäpä paras kirjoitella postit valmiiksi jo lomalla iltaisin.

EDIT. Mikäli olet kiinnostunut muista Pattaya -aiheisista postauksistani, niin tämän linkin takaa löydät kokoelmani: https://unfilteredm.com/tag/pattaya/.

Jaa ystävillesi!

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *