Anna Jansson: Musta perhonen. Miten tullaan tuhopolttajaksi?
Kirjan parhainta antia ovat kuvaukset Pyret -nimisen, lapsuudessa pahasti traumatisoituneen ja äitinsä hylkäämän tuhopolttajan mielenmaisemasta.
Sieluni syvyyksiä miellyttää, kun kirjoissa ei keskitytä ainoastaan kuvaamaan pahiksen pahuutta, vaan myös heidän lähtökohtiaan jättäen lukijalle itselleen tulkinnan varan. En puhu teon oikeutuksen puolesta, vaan enemmänkin kokonaisuuden hahmottamisesta. Kun ymmärrämme ison kuvan ja riippuvuudet, voisimme tehokkaammin ymmärtää toistemme käyttäytymistä ja ennaltaehkäistä pahuutta tai ihan vain pientä ilkeyttä. Kunpa vain jaksaisimme muistaa tämän…