Syysloma osa III: Päivävierailu kultaiseen Malagaan
Syyslomasarjan viimeinen postaus on omistettu päivävierailulle Malagaan. Olimme jonkun aikaa ns. kodittomia hotellien vaihdon välissä. Tuona aikana ehti sopivasti vierailla Espanjan kuudenneksi suurimmassa kaupungissa, eli Malagassa. Majapaikkamme (Torremolinos) sijaitsi lähes Malagan kupeessa, joten perille pyrähti kätevästi Boltilla hintaan 24 euroa.
Pääsimme autolla suoraan paraatipaikalle, eli Malagan katedraalipihan ääreen. Vaikuttavan kokoisen kirkon rakentaminen on aloitettu jo vuonna 1528 (!). Siitä huolimatta rakennusta sanotaan edelleen keskeneräiseksi, koska siitä puuttuu toinen torni. Rakentaminen jouduttiin keskeyttämään 1700-luvulla talousvaikeuksien vuoksi. Kansankielellä jotkut puhuvatkin yksikätisestä.
Aikamatka 1500-luvulle Malagan katedraalin inspiroimana
Miettikäähän miten erilaista elämä on ollut tuolloin 1500-luvulla esimerkiksi Suomessa. Talvesta selviytyminen vaati järjestelyä, ja tarkkaa taloudenpitoa perheeltä. Täytyi keskittyä takaamaan perustarpeet, eli lämpöinen yösija ja ruoan riittävyys. Sähkön puuttuessa aikaa valossa työskentelyyn ei ole ollut liiaksi, joten iltaisin luultavasti istuttiin tarinoimassa tulien ääressä. Kuvitelkaa (!), pääsin ikäänkuin vierailemaan tuohon aikakauteen Malagan ikivanhan katedraalin kautta.
1500-luvun puurtajilla on ollut täysin erilaiset prioriteetit ja tekemisen kohteet kuin itsellä. Tälläkin hetkellä möllöttelen sohvalla lämpöisessä, ja rustaan blogipostausta. Suurimmat ongelmani ovat oman pääni sisällä pyöriviä, joko sinne ulkoisesti syötettyjä tai ihan itse kehitettyjä.
1500-luvun perspektiivistä arvioituna nekin tuntuvat lähinnä lapsellisilta, turhilta. Juuri tämän vuoksi koen, että esimerkiksi matkailu avartaa. Uudet kokemukset laukaisevat odottamattomia ajatuskulkuja, ja tuovat vaihtoehtoisia persektiivejä käytettäväksi vaikeisiin tilanteisiin. Perspektiiviä säätämällä tai vaihtamalla voi selvitä lähes mistä vaan.
Katedraalin korkeiden holvikaarien ja pilareiden uumenista löytyy suojeluspyhä jokaiseen tarkoitukseen
Katedraaliin pääsi tutustumaan ääninauhoitteen kera pääsymaksua vastaan. En kuollaksenikaan muista hintaa, mutta se oli varmasti suunnilleen 10 euron luokkaa, aikuiselta. Jonottaa ei onneksi tarvinnut, vaikka turisteja valuikin holvien uumeniin tasaisena virtana.
Katolilaisilla löytyy suojeluspyhiä lähes mihin tahansa tarkoitukseen. Siunata voidaan ihmisryhmiä, ammatteja, paikkoja, tai elämänvaiheita. Suojeluspyhimykset toimivat esikuvina ja niille voidaan antaa almuja. Almua vastaan voidaan esittää pieni pyyntö, lupaus, tai rukous.
Tunnistin osan Malagan katedraalin pyhistä. Annoin almuni Santa Lucialle, jonka tarinan tunnen parhaiten. Kuriositeettina mainittakoon, että Santa Lucia osoittautui myös silmäsairaiden suojeluspyhimykseksi, joten almuni menivät tilanteessani mystisesti todellakin oikeaan osoitteeseen.
Kirkot, temppelit ja luostarit lienevät niitä harvoja paikkoja, jossa yhteisön normit yleensä ajavat käyttäytymään hieman hissutellen
Jos olisin ollut yksin kirkossa, niin olisin luultavasti kuluttanut siellä huomattavasti enemmän aikaa, ihan vain istuskelemalla. En ole uskonnollinen, mutta kirkoissa on yleensä jotenkin rauhoittava tunnelma ja akustiikat kohdillaan. Tämä luo aivan mahtavaa kontrastia kiireiseen ja hälyiseen elämään tottuneille sieluille.
Tuolla Malagan kirkossa ihan vanhanaikainen rituaalisuus oli vahvasti läsnä kanssaturistien käyttäytymisen perusteella. En ole oikeastaan Suomessa turistireissuilla käynyt kirkkojen sisällä, joten vertaukseni on hatara. Uskoisin katolilaisuuden näyttäytyvän luterilaisuutta vahvemmin erityisesti ulkoisesti, varsinkin joissakin etelä-Euroopan maissa.
Malagan keskustassa oli vilkasta, jopa lokakuussa. Picasso museo jäi vain haaveeksi.
Kirkon ympärillä parveilivat erilaiset pienyrittäjät, kaupustelijat ja performanssitaiteilijat. Empiirisen tutkimuksen perusteella kauppakin kävi, koska lokakuisena keskiviikkona keskusta oli houkutellut luokseen koko joukon turisteja. Olen käynyt Malagassa kerran aikaisemmin. Tuolloin, maalis-huhtikuun vaihteessa, ei ollut lainkaan samanmoista vilkkautta.
Suunnitelmissa oli vierailla Picasson Museossa, mutta järkytyin ovella odottavasta ihmisjoukkiosta, joten visiitistä ei tullut mitään. Museoon oli jopa kaksi erillistä pitkää jonoa: yksi ennakkolippulaisille, ja yksi sattumanvaraisille vierailijoille, jollaisia mekin olimme. Tarkkailimme hetken jonoja, mutta ne eivät liikkuneet kerrassaan minnekään, joten jätimme pettyneinä vierailun väliin. (Tai siis, rehellisyyden nimissä, teiniä ei varmasti harmittanut lainkaan, päinvastoin.) En ollut osannut ennakoida moista ruuhkaa, koska vierailimme myös edellisellä kerralla Picasson museossa. Tuolloin vain purjehdimme sisään, eikä museon uumenissakaan ollut juuri tunkua.
Malagan viehättävät ja kauneimmat kujat, sekä tapasravintolat olivat ihan täynnä turisteja, ja osin paikallisiakin. Päämäärättömästä haaveilusamoilusta ei oikein tullut mitään. Se nimittäin vaatii toteutuakseen tarpeeksi rauhallisen ympäristön, sellaisen, kuin esimerkiksi joissakin Kreikan pikkukaupunkien valkoisten kalkkikivirakennusten lomassa.
Olen puuhannut vierailua New Yorkiin ja Tokioon, eli lähinnä aktiivisesti haaveillut ja vertaillut hintoja, mutta en ole oikein varma olisivatko ne sittenkään itselleni parhaita lomapaikkoja? Kestänkö tungoksen, ja sen tuoman kaaottisuuden, sekä melun? Toisaalta mahdollisuus kadota anonyyminä ihmismassaan viehättäisi valtavasti. Ehkä Malagan kohdalla en ollut osannut varautua tungokseen lokakuussa, joten en ollut vain oikealla mentaliteetilla liikkeellä ihmismäärän suhteen?
Malagan energia, ja värimaailma on viehättävän lempeä, jopa “kultainen”
Muutoin Malaga viehätti itseasiassa kovasti. Vierailupäivänämme paistoi aurinko, ja lämpötila oli juuri sopiva, lempeä. Pidin erityisesti keskustan värimaailmasta. Auringonvalo teki tunnelmasta jotenkin pehmeän lämpöisen, sellaisen syliin kutsuvan.
Kun isoissa kaupungeissa paistaa aurinko, niin taivas ei todellakaan ole sininen, vaan saasteiden harmaantama. Malagassa näkyi ihan ehta sinitaivas, joka loi mukavaa kontrastia vaaleankeltaisten, hiekanväristen ja muiden vaalean lämpimillä sävyillä maalattujen rakennusten kanssa. Matala arkkitehtuuri ei tuottanut klaustrofobista tunnelmaa. Jostain kauempaa tuulenvire toi kaduille hienovireisen suolaisen merentuoksun. Tämä kaikki loi itselleni mukavat positiiviset energiat.
Malagaan pitäisi perehtyä vielä tarkemmin, ajan kanssa
Malagan vierailu jätti hieman vielä hampaankoloon, eli voisin ehdottomasti tutkia kaupunkia uudestaan, ajan kanssa. En aina tule matkoilla samaan lopputulokseen, koska joidenkin kaupunkien energiat saattavat olla jopa luotaantyötäviä itselleni. Voisi olla mielenkiintoista visiteerata Malagassa talvikuukausina. Ehkäpä ruuhkat olisivat vähäisemmät?
Mieleeni tulee myös espanjalainen Lumisadetyttö (The Snow Girl) -sarja, jonka katsoin parisen vuotta sitten. Tuosta trilleristä sai Malagasta ihan erilaisen käsityksen, kuin nyt aurinkoisen vierailumme aikana. Suosittelen muuten katsomaan ko. trillerin, mikäli se on vielä jossain suoratoistossa saatavilla.
Malagan tunnelmista palasimme takaisin Torremolinoksen resortiimme junalla. Huomasin, että tämä kombo toimii itselleni oikein mainiosti: päivävierailu isommassa ja elämää sykkivässä keskuksessa, ja sitten rauhoittumaan leppoisampaan kohteeseen.
Millaiset ovat sinun kokemukseksi Malagassa? Kannattaisiko siellä vierailla talvella?
Tämä Malagan postaus päättää kolmiosaisen syyslomasarjani. Lukaise toki lisää Aurinkorannikon lomakuulumisia täältä:
