Syysloma osa II: Torremolinoksen RIU Costa Del Sol passaa täydelliseen rentoutumiseen

Viikon syyslomamme koostui kahdesta osasta: ensimmäiset kolme päivää vietimme Fuengirolassa, ja loput RIU Hotel Costa Del Solissa Torremolinoksessa. Fuengirolassa painoimme menemään nähtävyyksiä ja rantakatua hikipäässä, mutta loppuloma oli tarkoitus todellakin rauhoittua ja levätä. RIU hotellissa meitä nimittäin odotti All Inclusive resort rannan tuntumassa. Olin vielä osin toipumassa adenoviruksen jälkimainingeista. Onneksi Fuengirolan aurinko ja vitamiinit olivatkin ehtineet virkistämään kehoa (ja mieltä) sen verran, että pahin zombie-vaihe oli takana.

Hotel RIU Costa Del Sol ****

Ajoimme noin 20 minuutissa Boltilla Fuengirolasta Torremolinoksen rantakadulla sijainneeseen neljän tähden RIU Costa Del Sol:iin. Puristin matkan aikana takapenkkiä sormet valkoisina, koska kuski hurjasteli nykivällä tyylillään jokseenkin holtittomasti. Olimme strategisesti luovuttaneet huoneen myöhäisimpään mahdolliseen aikaan edellisessä hotellissa, koska olisimme “kodittomia” muutaman tunnin ajan check-in:ien välillä. Meitä ei olisi haitannut siis lainkaan, vaikka olisimme körötelleet pienintä ja hitainta kinttupolkua kohteeseen. Suunnitelmissa oli heittää vain laukut RIU hotellin matkalaukkuvarastoon, ja jatkaa sitten Malagan kaupunkiin päivävierailulle.

Lämmin vastaanotto ja All Inclusive voimaan heti aamupäivästä

Saavuimme RIU hotellille samaan aikaan saksalaisen eläkeläisbussin kanssa. Pitkälle luikertelevassa jonossa odottaessamme saimme yltiöenergiseltä työntekijältä ranteisiimme All Inclusive nauhat, jotka oikeuttivat nauttimaan rajattomasti resortin antimista. Espanjalaiseen small talk-tyyliin minulta kysyttiin murteisella englannilla, että olenko yli 18-vuotias? En ollut yhtään oikealla aaltopituudella, joten jouduin kysymään varmasti kolme kertaa, että “anteeksi mitä?”. Kysymys oli niin ennakoimaton, että aivoni eivät vain ihan oikeasti prosessoineet sanoja. Hieman hävetti, kun lopulta ymmärsin vitsin. Ei tässä mitenkään hitaalla käydä ;).

Luikerteleva jono purkautui lopulta ihailtavan nopeasti, vaikka espanjalaisen aikakäsityksen vaikutuspiirissä olimmekin. Lämminhenkinen vastaanottovirkailija kertoi yllätykseksemme, että voisimme jo nyt, ennen huoneen saamista, hyödyntää kaikkia palveluja. He lähettäisivät meille viestin heti, kun huone olisi valmis.

Olimme suunnitelleet lounastavamme Malagassa. En ollut osannut kuvitella All Inclusive tarjoilun alkavan näin aikaisin saapumispäivänä. Lounaspaikkamme vaihtui täten lennossa helppoon hotellin ravintolaan, jonka buffet sokaisi monipuolisuudellaan.

Monessa All Inclusive hotellissa ollaan tarkkoja siitä, että rannekkeet ovat voimassa vain sisään- ja uloskirjautumisen välillä virallisten aikojen puitteissa. RIU Costa Del Sol yllätti täten positiivisesti tarjoamalla mahdollisuuden hyödyntää palvelujaan aikaisesta saapumisesta aina lähtöhetkeen saakka. Siitäkin huolimatta, että lähtö koittaisi vasta reippaasti huoneen luovuttamisen jälkeen. Ihan mahtava palveluelämys verrattuna tiukempiin konsepteihin.

Huoneemme valmistui jo puoli kahden aikaan, tosin emme päässeet nauttimaan aikaisesta check-in:stä, koska olimme tuolloin nautiskelemassa Malagan vilinästä. Olimme varanneet huoneen sivuttaisella merinäköalalla, joten näkymät eivät olleet lainkaan pöllömmät. Itse huone oli siisti ja tilavampi kuin edellisen Leonardo hotellin majoitustila.

Hotellin buffetit aiheuttivat ähkyn

All Inclusive tarkoittaa kirjaimellisesti täysihoitoa. Kolme ravintolaa, viisi baaria, sekä snack-piste takasivat täyden vatsan, jopa ähkyyn saakka. Noudatimme pohjoismaalaisina aikaista syömisrutiinia, joten vältyimme isommilta ruuhkilta. Hotellin keski-ikä oli korkein missään ikinä vierailemistani paikoista, joten kukaan ei todellakaan juossut tai kiljunut lautasten kanssa. Tämä oli kerrassaan mahtavaa, koska kovat valot ja -äänet eivät tee hyvää meikäläisen hermostolle.

Ajo Blanco pääravintola – teemaravintoloita parempi

Aamupalalla Ajo Blanco-pääravintolassa söin enimmäkseen puuroa erilaisilla höysteillä (mansikkahillo, siemensekoitus), vesimeloneita, sekä appelsiinia ja kiiviä. Kahvit tuotiin pöytään kannuissa, joten täydennystä ei tarvinnut nousta hakemaan erikseen. Kasvimaitovalikoima ilahdutti vegaanin sydäntä, ja kahvin lailla maidotkin sai kaataa isompaan kannuun halutessaan. Sekasyöjille tarjolla oli salin täydeltä vaihtoehtoja erilaisista munakkaista makkaroihin, kinkkuihin, piirakoihin, pannukakkuihin, leivonnaisiin jne.

Lounaalla ja illallisella nautin enimmäkseen toasteja, joista plokkasin vain täytteet pois, friteerattuja kesäkurpitsoja sekä kasviskeittoja. Olin varsin tyytyväinen buffettien antimiin. Vegaaneille ja kasvisruokailijoille oli pääravintolassa jopa oma piste, mutta sipulirajoitteeni vuoksi jouduin jättämään useimmat vaihtoehdot maistelematta. Siellä olisi kuitenkin ollut tarjolla mm. paellaa, kasvisgratiinia, lasagnea ja makaronivuokia.

Ranneke oikeutti syömään pääravintolan lisäksi myös espanjalaisessa, sekä italialaisessa ravintolassa. Näihin piti olla pöytävaraus tehtynä joko app:in tai vastaanoton kautta. En saanut app:ia kunnolla toimimaan, joten varasimme palvelut respasta.

Espanjalainen Maria Sardina – pienempi versio pääravintolasta

Espanjalainen María Sardina ravintola oli oikeastaan toisinto pääravintolasta, vain pienemmällä miljööllä ja ehkäpä runsaammilla tapasvalikoimilla. Pääravintola sopi paremmin itselleni, koska sieltä löytyi enemmän vaihtoehtoja vegaanille. Muutoin olisin luultavasti suosinut himpun verran rauhallisempaa ja hämyisempää Maria Sardinaa.

Italialainen La Dolce Vita – Kolmen vaihtoehdon ns. à la carte

Italialaisessa La Dolce Vitassa olimme hetken hukassa konseptin kanssa. Luulin sen olevan myös buffet-tyylinen paikka. Lastasin siis alkupaloina lautasen täyteen ruokaa. Tarjoilijan tullessa kyselemään pääruokatilausta olin jo ihan täynnä. Listan kolmesta vaihtoehdosta kasvislasagne sopi myös vegaaneille. Lasagnea ei kuitenkaan ollut (luonnollisesti) saatavilla sipulittomana versiona, joten jätin pääruoan väliin. Seurueen muut jäsenet tilasivat mehevän näköiset pihvit pääruoaksi. Itseäni ei ns. à la carte -tilauksen puuttuminen häirinnyt lainkaan, koska olin syönyt alkupalabuffetista jo vatsani täyteen.

Juomatarjoilu pelasi lukuisissa baareissa

Olen kehittänyt näin vanhemmalla iällä ikävän addiktion sokerittomiin limsoihin. Olen opiskellut ja tankannut aivoihini listan zerojen haitoista, mutta sekään ei voita Zero Mountain Dew:n (huom: tölkistä – ei muovipullosta) himoa. Heti kakkosena listallani on 7Up ja sen jälkeen Sprite. Sitruunalimsat (tölkeistä) siis maistuvat tässä osoitteessa luultavasti paremmalta kuin muualla, sen verran holtitonta touhuni joskus on.

Tästä luonnollisesti seuraa se, että All Inclusiven parasta antia itselleni on juomatarjoilu. Hanasta sai rajattomasti limsaa, enkä pannut Cruzcampo-oluttarjoiluakaan pahakseni.

Aurinkolomilla rutiininani on ollut yleensä jääteen nauttiminen parvekkeella heti aamupalan jälkeen. RIU hotellin aulabaarista sai oivat jääteet huoneeseen klo 8:30 lähtien. Erilaiset (jää)kahvit kermavaahdolla tai ilman tuntuivat olevan myös asukkaiden suosiossa.

En ole koskaan oppinut drinksuttelijaksi, joten avasin drinkkitilini vasta paria tuntia ennen lentokentälle lähtöä piña coladalla. Ihan hyvältä sekin maistui limsan ohessa.

Pelkoni All inclusive hotelleissa on yleensä törmääminen superäänekkäisiin bileporukoihin “ilmaisen” viinan äärellä. Tässä eläkeläishotellissa tunnelma oli kuitenkin rauhallinen, eikä kukaan örveltänyt oksentamassa altaaseen.

Hotellin vapaa-ajan aktiviteetit

Toisinaan kuulee ihmettelyä, että miten jotkut voivat viihtyä niin paljon hotellilla. Uskoisin, että introverteillä ja paljon oman päänsä sisällä elävillä taivaanrannanmaalareilla (öhöm) ei ole oikeastaan ikinä ongelmallista ns. viihdyttää itseään. Itse varasin tälläkin lomalla aikaa RIU hotellilla seuraaviin puuhiin…

Aurinkotuolissa lukeminen voi viedä sinut vaikka toiseen maahan

Luin mm. Sally Salmisen Aikani Amerikassa -teoksen, josta poiki monta ideaa ja ajatusta selvitettäväksi. Ikuisena kaukokaipuu-friikkinä tarinat Amerikkaan muutosta kaiken omaisuuden lihoiksi laittaneena, ja hypystä tuntemattomaan paremman elämän toivossa iskivät täysillä. Voin kuvitella Ellis Islandin tarkastusjonot, joissa siirtolaiset ovat tärisseet toivomassa parasta. Samat haaveet lähtemisestä ja paremmasta tulevaisuudesta eivät ole kadonneet ihmisten keskuudesta mihinkään, joskin maahantulomuodollisuudet ja -rajoitukset ovat tyystin erilaisia nykyään.

Luurit päässä kehtaa kuorsata julkisella paikalla

En ole kovin hyvä ääniviihteen kuluttaja, koska paikalla ollessa (esim. altaalla) tuppaan pääsääntöisesti nukahtamaan. Tästä syystä kulutan ääniviihdettä enimmäkseen liikeellä ollessani, tai sitten nukkumaan mennessä. Tälläkin lomalla päädyin kuorsaamaan altaalla kuulokkeet korvissa kesken ns. aktiivisen kuuntelun.

Rehellisesti, olen useasti miettinyt muutenkin, että minulla on luultavasti jokin lievä audio-prosessointiongelma. Välillä tuntuu siltä, että vastaanottimeni on jotenkin väärälle taajuudelle säädetty. (Eli, jos haluat vaikuttaa minuun, kirjoita :).)

Matkauinti onnistuu lomallakin – vielä parempaa, jos mummot kannustaa

Yksi kriteereistäni Torremolinoksen hotellivaraukselle oli isot altaat. RIU hotellista löytyikin jopa kolme aikuisten allasta, joten uimaan pääsi halutessaan väljästi. Lokakuussa vesi ei ollut vielä kylmää, joten virkistäytyminen ei tuottanut hirveitä ikijää-tuntemuksia. Olin tällä kertaa muistanut ottaa uimalakin ja -lasit mukaan, joten kävin vetämässä tunnin aamutreeniä tyhjässä 50 metrin altaassa. Mummelit ja papat vain katselivat kahvikupposet edessään, kun yritin henkiä pro meininkiä “kunnon varusteiden” kera.

Golden Six:it kehiin kuntosalilla

Keuhkokapasiteettini ei riittänyt tällä lomalla lenkkeilyyn, joten hyödynsin sen sijaan hotellin kuntosalia. Kaivoin sen kuuluisan Golden Six:in naftaliinista ja leppoistelin ohjelman päivittäin läpi. Internet huutaa etenkin keski-ikäisiä naisia panostamaan painoharjoitteluun, JA olemaan pelkäämättä isoja painoja. Niin, en tokikaan pelkää isoja painoja, mutta vaikeaa on isotella, jos ei vaan nouse.

Epäonnistuin ryhmäliikuntojen suhteen

Hotellilla olisi ollut tarjolla runsaasti ryhmäliikuntatunteja, esimerkiksi BodyBalancea, Yogaa, Circuit trainingiä, Corea, Rivitanssia, Latinoa, Vesijumppaa yms. Valitettavasti usko itseeni adenon jäljiltä ei riittänyt, joten en “kehdannut” osallistua näille tunneille. Tämä jäi kieltämättä kaivelemaan, koska annoin periksi pelolle. Kävin toki katselemassa sivusta tunteja, ja mukaviltahan ne näyttivät. Ohjaajana toiminut lihaskimppukin yritti huhuilla liittymään seuraan, mutta en uskaltanut.

Höyrysauna jäi vain haaveeksi

Kylmempien ilmojen varalle hotellista löytyi myös sisäallas, sekä ainakin höyrysauna. Tarkoituksena oli käydä testaamassa höyrysauna (koska rakastan niiden lempeää lämpöä ja hämyä), mutta emme vain yksinkertaisesti ehtineet. Sää oli sen verran lämpöinen muutenkin, että kylmyys ei pakottanut priorisoimaan tätä aktiviteettia. Joskus span allasosastolle on erillinen maksu, mutta RIU hotellissa saunat ja sisäaltaat kuuluivat samaan hintaan.

Elvistä pakoon

Hotellin pääaltaan liepeillä sijainneessa isossa salissa järjestettiin joka ilta musikaalinen teemashow, sekä joinakin päivinä karaokea. Kävimme ensimmäisenä iltana seuraamassa hetken Elvis-showta, mutta totesin pian panostavani mieluummin huoneessa rauhoittumiseen. Huoneemme parvekkeelta näkyi showareenalle, joten olin hieman huolissani yöunien vuoksi. Onneksi äänieristys toimi hyvin, eikä viihdetarjonta luultavasti kestänytkään juuri kymmentä kauempaa.

Muut aktiviteetit päälle, joten kiirettä pitäisi kaikkeen osallistuvalle

Hotellilla oli myös mahdollista pelata rantalenttistä, osallistua leikkimielisiin kisailuihin (dartsin heittoa, jousiammuntaa yms.), lätkiä korttia, pelata lautapelejä, töllöttää jalkapalloa screeniltä, makoilla rannalla yms.

Jos laskee, että syö kolme pääateriaa ja snacksin välissä, niin pelkästään ruokailuihin saa kulumaan jo pari tuntia päivässä. Vielä tunti salilla, tunti uintia, pari tuntia lukemista, puoli tuntia kuulokkeiden kanssa torkkumista ja tunti parvekkeella suunnittelua/haaveilua, niin kyllähän siinä on jo saanut aikaa kulumaan pelkästään hotellilla – ihan omassa kuplassaan.

Jardín Botánico Molino de Inca – ihan kiva puutarha

Saavuimme Torremolinokseen keskiviikkona, ja vietimme ensimmäisen päivän Malagassa. Torstai valkeni hieman pilvisempänä, mikä sopi meille mainiosti. Tarkoituksena oli nimittäin urheilla vanhan myllyn alueelle rakennetulle puutarhalle, joten vähemmän paahtava päivä oli pelkästään suotavaa.

Vaikka en itse ole lainkaan puutarhaharrastaja, niin lähes aina matkoillamme googlaan paikallisia vihreitä keitaita. Ne tarjoavat usein rauhoittumispaikan hälinän keskellä, ja paremman ilman hengittää.

Torremolinoksen puutarhassa sijaitsi mm. japanilainen osasto, suihkulähteitä, papukaijoja (ja muita lintuja) ja tietenkin perinteistä paikallista kasvistoa. En varsinaisesti nauti häkkieläinten katselusta. Eläimet toki saattavat tuottaa kokonaisvaltaisemman ymmärryksen ekosysteemistä, ja tarhojen tarkoituksena voi olla jopa uhanalaisten lajien suojelu, mutta silti tuntuu pahalta.

Häkkilintuja lukuunottamatta puutarhaelämys oli todellakin kolmen euron sisäänpääsymaksun arvoinen. Vierailumme aikana piskotteli hieman, joten emme jääneet pitkiksi ajoiksi haaveilemaan puiston penkeille. Ripsakka kävely puutarhalle kerrytti mukavasti askeleita päivään. Aktiivisuusmittarit huusivat punaista ja ylikuntoa loman aikana (ja vielä sen jälkeenkin), joten otimme rennosti Boltin takaisin hotellille.

Outlet myymälä Plaza Mayor

Torremolinoksen hyvä puoli on ehdottomasti sen sijainti. Junaradan varressa sijaitsevasta kohteesta pääse helposti Aurinkorannikon muihin kyliin, Malagaan ja mm. suureen Plaza Mayor outlet myymälään.

Pyhitimme yhden iltapäivän outlet kierrokselle. Plaza Mayor taisi olla ensimmäinen tai toinen (?) pysäkki asemaltamme, joten kovin kauas ei tarvinnut lähteä shoppailemaan. Suuresta keskuksesta löytyi ns. designer puoli, sekä edullisempi, joka-kansan osuus.

Tavoitteenani oli ostaa pari työpaitaa toimistolle. Tykkään logottomista vaatteista, joten iso osa designer -puotien luomuksista ei ihan istunut tähän toiveeseen. Yleensä Tommy Hilfiger ja Ralph Lauren ovat olleet luottomerkkejäni preppy-henkisten työvaatteiden suhteen. Tällä kertaa petyin Hilfigerin valikoimaan kirkuvien logojen vuoksi, mutta Ralph Laurenin liikkeessä pääsin tuttuun (ja ehkäpä tylsään) tunnelmaan. Minua on välillä kritisoitu liian miesmäisestä (insinöörimäisestäkin) pukeutumisesta, mutta en vain pääse yli rakkaudesta kauluspaitoja kohtaan. Ostoskassiin sujahti hyvällä alennuksella pari paitaa. Muutoinhan en todellakaan malta syytää euroja näille brandeille.

Halpaosastolta ostin vielä housut, jotka tosin olivat lopulta hieman vääränkokoiset. Shoppailin tällä lomalla todellakin enemmän kuin tarpeeksi. Mikäli ostostelu kiinnostaa, niin voin lämpimästi suositella outlet-myymälöitä. Ostimme sieltä myös mm. juniorille uuden talvitakin, vaikka se tuntuikin hieman absurdilta keskellä helteistä päivää.

Torremolinos jäi edelleen suhteellisen vieraaksi

Olen vieraillut Torremolinoksessa aikaisemminkin noin 10 vuotta sitten. Kirjoittelin syksyllä, että tuosta reissusta ei oikein jäänyt mitään erikoista mieleen. Tämän lyhyen visiitin jälkeen voin oikeastaan toistaa nuo sanat. Torremolinoksen keskeinen sijainti on ehdottomasti sen vahvuus, mutta muutoin paikassa nyt vain on jotain itselleni mieleenjäämätöntä.

Samoilimme kyllä mm. rantakadulla, kuulostelimme lintupuita, kävimme verestämässä muistoja Isabel hotellin liepeillä, palloilimme keskustan työmaiden välissä ja ihailimme ravintolatarjontaa, mutta siitäkin huolimatta en oikein saanut paikasta vieläkään otetta. Ehkäpä kolmas kerta sanoisi toden?

Voisin siis vierailla Fuengirolan tavoin myös Torremolinoksessa, ja jopa samassa hotellissa uudestaan. Tällä kertaa aikaa tuntui olevan jotenkin hirveän rajatusti, joten kaikkea suunnittelemaani en vain yksinkertaisesti ehtinyt kokemaan. Boltin kuskin ajaessa meitä kymmenen minuutin matkan päässä sijaitsevalle lentokentälle suunnittelin jo seuraavaa lomaa lämpimään.

PS. Matkakuvia purkaessa tuli mieleen, että bloggaajana voisin kyllä edes yrittää panostaa esteettisiin otoksiin. Jotenkin vain elän niin syvällä tunnelmassa, että en kertakaikkiaan saa aivojani keskittymään. Osallehan estetiikan taju tulee kuin luonnostaan, mutta valitettavasti itse en ole yksi heistä. Harjoitusta harjoitusta siis.