Syysloma osa I: Fuengirolan parantava vaikutus

Kertaalleen varattu ja maksettu Kanarian All Inclusive syysloma vaihtui epäonnisten bittien vuoksi lennossa Aurinkorannikon Fuengirolaan ja Torremolinokseen. Alun sadattelu päättyi lopulta kuitenkin iloon. Pääsimme saman syysloman aikana kokemaan sekä Fuengirolan vilkasta, pienyrittäjyyden rikastuttamaa merenrantaelämää, että ihanan rentouttavaa All Inclusive resortia Torremolinoksessa. Viikon yhdistelmäloman aikana tunsin eläneeni enemmän kuin viimeisenä kuukautena.

Toipilaana reissuun

Pelimerkit lomalle eivät olleet parhaat. Lähdin reissuun puolikuntoisena 9 päivää kestäneen adenoviruksen jälkimainingeissa. Olin ennakkoon ajatellut idyllisesti lenkkeileväni pitkin loputtomia rantakatuja aamuauringon lämmittäessä poskiani. Nyt en olisi voinut kuvitellakaan moista tuossa kunnossa.

Toinen silmänikin oli vielä tulehtunut, joten jouduin kärvistelemään koko loman joko silmälaseissa, tai yhdellä piilarilla. Tämä ei muutoin olisi ongelma, mutta olen lähestulkoon sokea ilman apuvälineitä. Silmäni eivät edelleenkään tätä kirjoittaessa näe täysin normaalisti, mikä on perin kurjaa.

Olen käyttänyt yli 20 vuotisen urani aikana työterveyttä ehkä kolme-neljä kertaa (unikoulun lisäksi). Adenon vuoksi jouduin varaamaan ajan sillä ajatuksella, että nyt tuntuu muuten niin pahalta, että pää on siinä kuuluissa kainalossa = pakko mennä lääkäriin. Blogiani lukeneet ovat tuttuja pelkoni kanssa, joten tästä voinette päätellä sairauden laadun.

Ilmainen vinkki: mikäli kuulette jonkun adeno-tartunnasta, juoskaa! Tauti on todella herkkä tarttumaan. Se voi levitä useita päiviä vielä ns. parantumisen jälkeenkin. Pidin itse vapaaehtoisen karanteenin kotosalla etätöitä tehden ja julkisia paikkoja vältellen. En todellakaan halunnut levittää moista vitsausta kanssaihmisille. (Itsehän sain taudin pojalta tuliaisena armeijasta.)

SASin lennot ja lounge Arlandassa testattu. Mainettaan parempi.

Matkamme alkoi sunnuntaiaamuna Vaasan lentokentältä kohti Tukholmaa. Inhimillinen aamupäivän lähtöaika tuntui luksukselta. Olimme perillä Arlandassa lounasaikaan. Malagan kone lähtisi vasta kolmen tunnin kuluttua, mikä tarjosi mahdollisuuden stressittömään hengailuun.

Olin investoinut SASin lounge-lippuihin 29 euroa per henkilö, koska tiesin, että meidän olisi muutoinkin syötävä lentokentällä. Ajattelin, että buffetin antimista nautiskelu ja rauhallisemmilla vesillä oleilu tekisi pompusta leppoisamman.

SASin lounge oli saanut huonot arvostelut Tripadvisorin mukaan (2,2 tähteä). Sitä syytettiin mm. likaisuudesta, tukkoisuudesta ja huonosta ruokavalikoimasta. Itse en voi yhtyä näihin kommenttehin. Lounge oli mielestäni hyvin perinteinen, samaa keskitasoa, kuin muutkin kokemani. (Näihin olen päässyt siis lähinnä jonkun paljon matkustaneen henkilön siivellä.)

Vierailumme aikana kaikkialla oli siistiä, eikä ruokia oltu sotkettu ympäri tarjoilupöytiä. Löysimme helposti istumapaikat. Tosin en tiedä olisiko sunnuntailla ollut osaa tähän? Rauhallisessa ympäristössä maistuivat mm. tomaattikeitto, leipä, sipsit ja olut.

Aika vierähti loungessa kuin huomaamatta. Tukholma – Malaga -kone oli täyteen lastattu ruotsalaisilla eläkeläisillä. Reittilennon ollessa kyseessä meidät ripoteltiin ympäri konetta, koska en ollut halunnut maksaa ekstraa istumapaikoista. Tosin, eräs eläkeläispari vaihtoi pojan kanssa paikkaa, koska he olivat “kompisar”, joiden väliin poikamme oli sijoitettu. Tämän jälkeen vielä alunperin vieressäni istunut mummo ehdotti itse, että voisi istua “kompisar” -eläkeläisparin vieressä. Lopulta istuin siis poikani kanssa vierekkäin. 4,5h tuntui yllättävän pitkältä ajalta. Vasta loppuvaiheessa sain istumisen rytmistä kiinni luurien avulla.

Malagan kentältä suoraan junalla Fuengirolaan

Malagan lentokentällä laukut saapuivat ripeästi hihnalle. Emme olleet ennakkoon päättäneet miten siirrymme ensimmäiseen hotelliin. Pienen palloilun lopputulemana päädyimme junaan. Asema sijaitsi ulko-ovesta poistuttaessa vastapäätä lentokenttää, eli tarvitsi vain ylittää tie. Lippujen osto oli muuten helppoa (automaatin kielen vaihdon jälkeen), paitsi että omat sormeni eivät olleet riittävän “vasteisia” kosketusnäytöille. Onneksi seurueemme muiden henkilöiden sormien sähkönjohtavuus toimi paremmin. Liput kolmelta henkilöltä Fuengirolaan maksoivat n. 11 euroa.

Juna oli ihan täynnä, joten isojen laukkujen kera oli hieman ikävä seisoskella tungoksessa. Istumapaikkoja ei löytynyt kuin vasta loppumatkasta. Espanjan illan lämpö yllätti suomalaisiin pitkiin vaatteisiin pukeutuneen matkaajan. Mutta, kyllähän se silti tuntui hienolta. Etelän kuuman kostea ilta, hikikarpalot selässä, ja kokonainen viikko muuttolintuna edessä.

Leonardo Hotel Fuengirola Costa del Sol****

Olimme varanneet neljän tähden Leonardo Hotel Fuengirola Costa del Solin su-ke välille. Rantakadulla sijainneelle hotellille ei ollut kummoinenkaan kävelymatka sunnuntai-illassa juna-asemalta. Ainoa haaste liittyi verkkoon. Juna-aseman ulkopuolella ei ollut kuuluvuutta, joten alkuun jouduimme harhailemaan hieman, jotta saimme google mapsin toimimaan.

Olin tehnyt hotelliin sisäänkirjautumisen sähköisesti jo ennakkoon, joten avaimenluovutukseen liittyvät muodollisuudet hoituivat jouhevasti ystävällisen henkilökunnan avustuksella. Respan mies itsesasiassa kyseli heti ensimmäisen “hei:n” jälkeen, että “olemmeko nimellä Unfiltered M”? Hän oli valmistellut jo etukäteen kaikki tarvittavat paperit yms. joten matkustuspäivän väsymyksen alkaessa painaa, ei tarvinnut turhia odotella.

Olimme varanneet huoneen merinäköalalla. 6. kerroksen huone oli pieni, mutta siisti. Yleensä hotellihuoneissa on aina öisin läsnä jonkinmoinen etäinen häly, mutta Leonardo hotellin ehdoton plussa oli hiljaisuus. Olen ihan mahdottoman herkkäuninen, mutta täällä unia eivät häirinneet ainakaan oudot äänet.

Jos jotain parannettavaa etsisin, niin suihkun lämmönjakelu oli hieman epävakainen. Vettä sai lorotella melkoisen kauan, että muutoin kiehuvan kuuma suihku muuttuisi siedettäväksi. Toisaalta, parempi näin, kuin että joutuisi ottamaan pelkkiä jääsuihkuja.

Suosittelen panostamaan pienen lisän huoneen näköalaan. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun on vielä koko päivä edessä ja istuu suunnitelmien + jääteen kera aamuauringossa meren äärellä parvekkeella. Lämmön helliessä luita ja ytimiä, ja meri-ilman raikastaessa keuhkoja on helppo antaa hartioiden rentoutua ja vaihtaa vapaalle.

Fuengirolan rantakatu oli suosittu lenkkeilijöiden keskuudessa. Aamuvirkut joogailivat tai venyttelivät rantahietikolla. Kävipä moni aamu-uimassakin lokakuisessa meressä. Tästä näkymästä sai imettyä valtavasti positiivista energiaa, ja esimerkkiä omaan päiväänsä.

Mahtava aamupala

Hotellin aamupalaa oli kovasti kehuttu mm. booking.com palvelussa, joten odotukset olivat korkealla. Aamiashuoneen rauhallinen tunnelma syleili kutsuvuudellaan. Söimme aina ennen auringonnousua kahdeksan maissa, joten kaikkialla oli vielä mukavan hämärää. Missään ei ollut ruuhkaa, vaikka hotelli kyllä muutoin vaikutti olevan hyvinkin täynnä. Ehkä aikaisella ajankohdalla oli asian kanssa tekemistä?

Aamupala oli maineensa veroinen, ja tyydytti hyvin myös vegaanin tarpeet. Nautiskelin hedelmäpöydän antimia antaumuksella. Granola rouskui ihanasti suussa. Aamiaiselta löytyi myös virtaava suklaafondue.

En ole eläissäni testannut minkäänlaisia fondueita, mutta nyt dippasin lähteessä viinirypäläitä. Tarjolla oli vielä kuohuvaa, joten tunsin todellakin olevani lomalla. Tosin, ihan ensimmäisenä aamuna emme todellakaan kehdanneet korkata kuohuvaa. Vasta konsultaatio kotisuomeen ja whatsapp-viesti, että “tietenkin otatte, tehän olette suomalaisia” avasi portit. Niin, miksipä ei?

Sangriaa allas-alueella leppoisassa tunnelmassa ilman taistelua aurinkotuoleista

Lomamme Fuengirola-osuudella emme juurikaan makoilleet altaalla, koska tiesimme, että loppuloma kuluisi all inclusive rentoilussa. Lunastin kuitenkin allaspyyhkeet panttia vastaan. Tähän muuten kelpasi vain käteinen. Pantti taisi olla 5 tai 10 euroa per pyyhe. Valitettavasti en ollut onnistunut ottamaan yhtään julkaisukelpoista kuvaa altaalta (lue: ilman vieraita ihmisiä uima-asuissaan lähietäisyydeltä kuvattuna), joten saatte nauttia tässä pätkässä tekstin lomassa hotellin muista tiloista.

Uima-allas sijaitsi suojassa katseilta, eikä suinkaan ollut huoneemme parvekkeelta pilkottanut allas. Aurinkotuoleista ei tarvinnut taistella meemien lailla, sillä niitä oli riittävästi lokakuisena viikkona. Pienen altaan vesi vihersi, mikä johtui pohjamateriaalista. Erikoinen efekti aiheutti ensitöikseen kulmien kohottelua “homeisella” ulkomuodollaan, mutta logiikan (ja kuumuuden) voitettua kävin virkistäytymässä altaalla. Vesi ei ollut mitenkään kylmää, joten hampaiden kalistelut jäivät sikseen.

Allas-alueella sijaitsivat myös spa, biljardipöytä ja snack-baari. Monet pariskunnat istuskelivat sangriakannun kera varjojen katveessa ihan vaan tunnelmasta nautiskellen tai esimerkiksi korttia pelaten. Emme itse testanneet kyseisen snack-baarin antimia, mutta menu ei vaikuttanut lainkaan pöllömmältä.

Hotellin asiakaskunta koostui pääosin eläkeläisistä, joten riehakkaasta jumputuksesta tai juopottelusta ei ollut tietoakaan altaalla. Enemmänkin aistin kiireetöntä eloa, läsnäoloa ilman kännykän tuijottamista ja maadoittumista lempeässä lämmössä. Tämä toimi itselleni ihan mahtavana esimerkkinä, koska ryntäsin lomalle kiireisen syksyn keskeltä.

Fuengirolan parhaat

Sohailin linna

Fuengirolan “tekemistä” -listaa selatessa kärjen ehdotuksina vastaan tulee Sohailin linna. Yritimme heti ensimmäisen päivän aamuna reippailla n. 2,5 km päässä sijaitsevalle linnalle. Valitettavasti sisäänkäynti oli suljettu, koska paikka ei ollut tuolloin maanantaisin auki. Vaikka tykkäänkin suunnitella asioita (tai siis, enemmänkin sisäinen pakko ajaa siihen), niin en ole kovinkaan tarkka yksityiskohdissa tai käytännön järjestelyissä. Mitäpä sitä nyt nähtävyyden aukioloaikoja turhaan tarkistamaan?

Kävimme linnalla uuden yrityksen kera seuraavana päivänä. Korkeuksissa kohoavalle jykevälle kivirakennukselle johti nousu, joka ei sovi kovin huonojalkaisille. Paikalle tosin saattoi päästä myös takareittiä auton kera? Sisäänpääsymaksua ei ollut, joten tämä nähtävyys lämmittää myös budjettimatkailijan sydäntä.

900-luvulta lähtien rakennettu alue toimi aina 1800-luvulle saakka mm. sotilaallisissa tarkoituksessa suojana merirosvojen hyökkäyksiä vastaan. Restauroidun linnan sisäänkäynnistä avautui näkymä valtavalle sisäpihalle.

Fuengirolan kaupunki järjestää paikassa kulttuuri- ja musiikkitapahtumia. Suomalaisiakin sointuja on kuultu useasti. 2025 syyskuussa konsertoimassa piipahti pillit pussiin laittava Eppu Normaali. Tuntuu hienolta, että vanhojen kivilinnojen ja -linnoitusten pohjia ei vain unohdeta, vaan otetaan ne osaksi arkea ja kulttuuriperintöä.

Rantakatu kahviloineen ja ravintoloineen

Mitä tehdä meren äärellä, jos auringonottaminen ei ole ykkösjuttusi?

Lomalla tulee käveltyä yleensä runsaasti. En juurikaan välitä ostoskeskuksissa kiertelystä tai shoppailu-reippailusta, mutta rantakadut ovat vieneet sieluni. Fuengirolan rantabulevardilla, eli Paseo Marítimolla on pituutta jopa 7 kilometriä. Adeno pilasi omat suunnitelmani pitkistä hölköttelyistä, mutta leveää ja tasaista kulkuväylää kelpaa tallustella huonommallakin kunnolla tai jaloilla. Ehkäpä tästä syystä tasainen Costa Del Solin alue tuntui olevan varsinainen eläkeläisten paratiisi?

Rannoilla ohjelmanumeroon kuului itseoikeutetusti ns. varpaistelu. Matalassa aallokossa ilman kenkiä tallustelussa vain on jotain niin rauhoittavaa. Lokakuun merivesi ei tuntunut lainkaan kylmältä, joten pohkeisiin lyövät aallot onnistuivat vain virkistämään mukavasti. Rantahiekka hieroi väsyneitä jalanpohjia ja kohinan läpi mikään paha ei päässyt koskemaan.

Varpaistelun oheisnumerona harrastan kivien bongailua. Minulla on eri puolilta maailmaa tuotu kokoelma ns. “meditaatio-kiviä”. Olen keräillyt harmaita, valkoisia ja vaaleanpunaisia kiviä reissuiltani jo vuosia. Muun värisiäkin toki toisin, jos erikoisempia silmään osuisi. Tällä hetkellä olen yrittänyt metsästää vihertävää sarjaa. En tokikaan muista, mistä kohteesta “kukakin” on kotoisin. Täällä pohjanmaalla ne kuitenkin tällä hetkellä asustavat, sulassa sovussa hyllyssäni.

Kävelyn, varpaistelun ja kivibongauksen lisäksi tykkään töllätä erilaisia veneitä, olivatpa ne sitten pikkuruisia soutuveneitä, kalastaja-aluksia, jahteja tai komeita purjeveneitä. Edelleen yksi matkaunelmani olisi viettää loma purjehtien (tai sitten Atlantin yli rahtilaivalla). Fuengirolan satamassa on purjeveneitä rannat pulloillaan, mutta laitureille ei suinkaan päässyt maija meikäläinen samoilemaan. Harrastin merihaaveita siis hieman etäämmältä, vain parvekkeeltamme ja rantakadun varrelta.

Ravintoloita vuoden jokaiselle päivälle

Meren aaltojen kohistessa ja auringon lämmittäessä, on välillä mukava piipahtaa virkistäytymään lounaalle tai välipalalle jossakin rannan lukuisista ravintoloista tai kahviloista. Niitähän nimittäin piisaa Fuengirolassa silmän kantamattomiin. Löytyy italialaista, intialaista, espanjalaista, pohjoismaalaista, brittiläistä jne. Ruokaan intohimoisesti suhtautuvat löytävät takuulla kohteesta testattavaa ja koettavaa.

Halutessaan Fuengirolassa voisi syödä (ja juoda) koko loman ajan pelkästään suomalaisomisteissa paikoissa. Eli, jos epäilet kielitaitoasi ja arkailet sen vuoksi ulkomaille matkustamista, on Fuengirola oivallinen paikka reissaamisen aloittamiselle. Olemme katselleet joidenkin aurinkorannikon suomalaisten tubevidoita toisinaan ajanvietteeksi, mm. Jethron. Koska Fugessa oltiin, ja juniori halusi kebabia, niin tietenkin kävimme Jeti’s Kebabissa.

Paikalla palveli itse Okkishow (myöskin youtubaaja), jonka kanssa vaihdoimme suomikuulumiset ja tietenkin tälläsin itseni yhteiskuvaa. Teini halusi vajota maan alle, mutta mitäs keski-ikäinen mamma moisesta? Pitää kyllä kehua Okkia äärimmäisen hyvästä asiakaspalvelusta. Hän selkeästi taitaa ihmisten kanssa jutustelun ja toi positiivista vibaa paikalle. Jutteli niitä näitä siinä työn lomassa myös toisen randomin vanhemman suomipariskunnan kanssa. Iso plussa paikalle.

Itse söin Fuengirolassa mm. tofukulhoa, toasteja ja pizzaa. Useissa paikoissa oli mahdollista tilata annoksia vegaanisena versiona, esimerkiksi vegaanijuustolla. En kokenut suurtakaan haastetta tämän “rajoitteen” kanssa Costa Del Solin alueella, toisin kuin esimerkiksi Kreikan pienemmissä paikoissa, USAssa tai Itä-Euroopan kohteissa matkustettaessa. Tosin, vegaaniudesta on tullut jokseenkin valtavirtaa, joten uskon vanhakantaisempienkin maiden ruokakulttuurin muuttuvan tässä suhteessa ihan lähitulevaisuudessa.

Shoppailua ja peruuntuneet tiistai-markkinat

Miramar-ostoskeskus

Fuengirolassa, Sohailin linnan kupeessa sijaitsee valtavan kokoinen Miramar-ostoskeskus. Yli 140 kaupan keskuksessa olisi helppo kuluttaa tuntikausia madellen putiikista toiseen. Onneksi Mr ei myöskään ole kovin innokas shoppailija, joten meille riitti pikainen täsmäisku täyttämään teinin ostohalut.

Mukaan Miramarista tarttui muutamia paitoja alati kasvavalle juniorille. Itselleni ostin pari t-paitaa Zarasta yhteishintaan 12 euroa. Valkoisia t-paitoja kun ei voi koskaan olla liikaa!

Off topic: Olen mestari pilaamaan vaaleita paitojani joko väärin pesemällä, tai tuhraamalla ne erinäisillä roiskeilla. Usein jää täydeksi mysteeriksi, mistä olen tahrat onnistunut paitoihini imemään. Tässäpä muutamia esimerkkejä mokistani valkoisella pohjalla, enjoy:

• Vietin iloisesti työpäivän toimistolla valtavan kokoinen musta tussitahra hihan takaosassa,
• Kaaduin työmatkalla naamalleni valuttaen verta leuasta aimo annoksen valkoiselle paidalleni,
• Olen roiskinut spaghetin tomaattikastikkeet useasti ympäri rinnuksia.
• jne. lista on pitkä kuin synti.

Eli, joo, 6 euron paidoille oli tarvetta.

Tiistai-markkinat

Ostoskeskuksen lisäksi Fuengirolassa voi shoppailla myös tiistaisin järjestettävillä markkinoilla. Suuntasimme markkinoille aamutuimaan, vain ihmettelemään tyhjää markkinapaikkaa. Kysyin paikalliselta arpamyyjältä, että olemmekohan oikeassa paikassa. Hän kertoi kangertelevalla englanninkielellä, että markkinat oli peruttu Espanjan kansallispäiväjuhlahumujen vuoksi. Kyseinen juhlapäivä vaikutti osin myös alkulomasta muidenkin paikkojen aukioloaikoihin, tosin omia suunnitelmiamme häiritsemättä.

Tykkään kyllä usein vierailla turistimatkoillani markkinoilla, mikäli sellainen vain on mahdollista. Siitäkin huolimatta, että kojut ovat alkaneet muistuttamaan maasta riippumatta yhä enemmän toisinaan. Mutta, välillä niistä voi löytää helmiä, eli enemmänkin paikalliseen käsityöläis-, artesaani-, taide- tai ruokaperinteisiin keskittyviä kojuja.

Muistan edelleen elävästi ylhäällä Kanarian vuoristoseudulla järjestetyt pikkuruiset markkinat, jossa kojujen lomassa tallusteli eläviä kanoja, kukkoja ja aaseja. Sumuinen ja kirpeä ilma kietoi markkinakävijät syliinsä. Tästä hämystä markkinamiehet yrittivät meitä houkutella luokseen runsaiden ilmaisten leivonnais- ja juomamaistiaisten kera. Lisää tuosta vierailusta omassa postauksessa: Espanja Kanariansaaret: Retkeilyä ja tekemistä rantaloman lisäksi.

Vaikka en tällä kertaa päässyt kokemaan Fuengirolan markkinoita, niin elin ne mielessäni ainakin ideaalisina. Emme muuten olleet ainoita, jotka pällistelivät turhaan aukiolla. Paikalle saapui paikallisliikenteen bussilla läjä turisteja, joilla oli ilmiselvästi ollut meidän lailla aikomus tulla aistimaan markkinahumua.

Vau-efektin aiheuttaneet muraalit eli seinämaalaukset

Viimeisen Fuge-päivän iltana ehdimme vielä katselemaan todella vaikuttavaa muraalitaidetta keskelle arkista kerrostalolähiötä. Kävelyetäisyydellä hotellistamme sijainneen lähiön useiden talojen päätyjä koristivat valtavan kokoiset taideteokset.

Ruta de los Murales nimellä kulkeva muraalireitti toi turistelle paikallisten arjen lähemmäksi. Kerrostalojen ikkunoista roikkuivat paikoin pitkät pyykkinarut, kuin New Yorkin muinoisilla kujilla konsanaan. Kujien penkeillä istuskeli asukkaita seurustelemassa ja vaihtamassa kuulumisiaan illan hämärtyessä.

Bongasin todella monta vanhempaa oletettua äiti-poika paria, jossa poika ulkoilutti tukea antaen käsipuolessaan iän kangistamaa muoriansa. Ympäristö vaikutti jotenkin selittämättömästi yhteisöllisemmältä, verrattuna meidän pohjolan kylmän jäyhiin betonilähiöihin. (Tai sitten lämpö ja vapaa-vibat vain tekivät mielelleni positiiviset tepposet.)

Muraalireitin kiertämistä suosittelen ehdottomasti, etenkin kun se(kään) ei maksa penniäkään. Kuten huomaat, lomalla ei tarvitse tuhlata silmittömästi rahaa päästäkseen kokemaan monenmoista uutta.

Fuengirolasta matka jatkui kohti seuraavaa kohdetta, eli Torremolinosta

Saavuimme Fuengirolaan sunnuntai-iltana ja varauksemme hyvin palvelleessa Leonardo hotellissa päättyi keskiviikkona ennen lounasaikaa. Ehdimme nautiskella Fuengirolan pikkukaupungin vilinästä kokonaiset kaksi päivää ja rapiat päälle. Tuossa ajassa ehti hyvin saada yleiskuvan (tai meidän tapauksessa kertauksen) kaupungista.

Paikka on mielestäni vilkastunut parin vuosikymmenen aikana, ja pienyrityksiä näkyi siellä täällä. Suurin osa turisteista oli vanhempaa ikäluokkaa. En tiedä miten vilkasta kaupungissa on kesäkuukausina, mutta lokakuu tuntui oikeastaan täydelliseltä vierailuajankohdalta. Paikat olivat vielä auki, mutta väkeä ei ollut kuitenkaan tungokseen asti. Säät suosivat, eli pärjäsimme vallan mainiosti t-paidoissa ja shortseissa ihan koko loman. Lämpötila ei kuitenkaan kohonnut liian korkeaksi, joten turistikiertely onnistui ilman puuskutusta tai lämpöhalvausta.

Juttelimme erään suomalaisen miehen kanssa, joka kertoi vierailleensa vuosikymmenien saatossa Fuengirolassa yhteensä satoja kertoja. Koska “paikassa nyt vain viehättää niin moni asia: lämpö, helppous, suhteellisen läheinen sijainti, halvemmat hinnat (joskin sittemmin kallistuneet) jne.” Pyrähdyksemme jälkeen voin sanoa, että ymmärrän.

Fuengirolasta matkamme jatkui Torremolinokseen. Junan sijasta valitsimme tällä kertaa siirtymiseen Boltin. Tutustuimme Boltiin Thaimaassa, joten mikäs sen mukavampaa, kun sama app kävi kuljetusten tilaamiseen myös muuallakin. Täytyy sanoa, että saimme kuskiksemme aikamoisen hurjastelijan. Jopa minä puristin takapenkin reunaa sormet valkoisena, mutta pääsimme hengissä perille seuraavaan kohteesemme ennen klo 12.

Loppuloman kuulumisista lisää tulevina viikkoina, eli pysykäähän linjoilla. Ai niin, ja jaa toki kommenteissa omat vinkkisi Fuengirolaan. Uskon, että helppouden nimissä palaamme varmasti kohteeseen vielä myöhemmin.