Ruotsi Uumaja – Wasalinen matkassa charmikkaaseen Västerbottenilaiseen kaupunkiin

M/S Aurora Botnialla Merenkurkun yli

Taannoisen Karpathoksen reissun jälkeen kesälomaa oli jäljellä vielä viikko. Puolison palatessa töihin pakkasin laukkuni ja lähdin nuorimmaisen kanssa Wasalinella tutustumaan Merenkurkun vastarannalla sijaitsevaan charmikkaaseen Uumajan kaupunkiin Ruotsiin. Edellisen Uumajan visiitin olin tehnyt vuosikymmeniä sitten TaxFreen kulta-aikana, joten muistikuvani kaupungista eivät olleet kovinkaan kirkkaat. Aikoinaan Vaasa – Uumaja väliä matkustettiin ahkerasti. Sataman Hamster-marketista käytiin hakemassa mm. voita ja sokeria hirveällä kiireellä laivan odotellessa satamassa. Vaasasta pääsi tuolloin myös Sundsvalliin hieman pidemmällä risteilyllä, mutta tuo reitti ei ole enää turistikäytössä.

M/S Aurora Botnia liikennöi nykyään Uumajan reittiä päivittäin ja yhdensuuntainen matka Vaasasta kestää noin 3,5 tuntia. Emme varanneet reissullemme hyttiä tai istumapaikkoja loungesta matkan lyhyyden vuoksi, joten vietimme keulan ravintolan sohvilla suuren osan matkasta. Matka vierähti oikein mukavasti Slushia ja sämpylöitä nautiskellen trubaduurin musisoidessa monella kielellä menneiden vuosikymmenten hittejä aina Bruce Springsteenistä J Karjalaiseen. Laivalta löytyi myös pieni kauppa, à la carte -ravintola, buffet, lounget, sekä lasten leikkipaikka. Ympäristöstä puuttuivat örveltävät risteilymatkustajat, joten tunnelma oli mukavan rauhallinen ja silti samaan aikaan nostalginen.

Clarion Hotel Umeå osoittautui kelpo hotelliksi

Uumajan satamasta on noin 20 minuutin ajomatka keskustaan. Emme olleet varanneet ennakkoon bussikyytiä, joten jouduimme jännittämään tovin mahtuisimmeko kyytiin. Laivalla oli paljon porukkaa ja keulan ravintolan kaikki pöydät taisivat olla käytössä. Tarvittiin kolme täyttä bussia viemään matkustajia keskustaan. Onneksi meillekin oli tilaa yhdessä. Bussimatka taisi maksaa n. 14 euroa ja vei perille ihan keskustaan saakka, josta oli lyhyt kävelymatka varaamaani Clarion Hotel Umeån. Kolmen päivän reissu hotellilla ja laivamatkoilla maksoi n. 290 euroa kahdelta hengeltä.

Varasin hotellin tälläkin kertaa samoin perustein kuin yleensä, eli hyvä sijainti, kuntosali ja asiakastyytyväisyys. Uumajanjoen rannassa sijainnut hotelli oli nappivalinta ja asiakaspalvelu aurinkoisen ystävällistä. Hyödynsimme yltiöaktiivisen poikani kanssa kuntosalia kolmen päivän reissullamme päivittäin. Sali oli riittävästi varusteltu mm. juoksumatolla, soutulaitteella, kuntopyörällä, penkillä ja painoilla. Treeni sujui mainiosti ylimmässä kerroksessa sijainneessa tilassa tutustuen samalla Uumajan kaupunkiin linnun perspektiivistä.

Hotellin aamupala oli hyvä ja erillinen vegaanikaappikin löytyi. Puuroa jäin hieman kaipaamaan, koska kaavoihin kangistuneena syön sitä yleensä tapani mukaan hotelleissa yöpyessäni aina kun mahdollista. Olen tottunut siihen, että Euroopassa puuroa saa melko yleisesti Clarionin tasoisissa hotelleissa, joten ehkäpä siksi yllätyin hieman. Jotain minusta ehkä kertoo se, että kotona ollessa syön joka ikinen aamu saman aamiaisen vuodesta toiseen: maustamatonta vegaanista jogurttia, marjoja tai banaania, mustikkapellavansiemenrouhetta ja kofeiinitonta kahvia. En oikeastaan tiedä onko tämä joustamattomuutta, vai ainoastaan päätöksenteon minimoimista energian säästämiseksi.

Kulttuuria ja budjettiruokailua

Kävimme ensimmäisenä iltana pyörimässä keskustassa, ja söimme tyylikkäästi Ruotsin Hesburgerissa eli Maxissa. Olin haaveillut heidän kanahampurilaista vastaavasta vegaanipurilaisesta, mutta onnistuin valitsemaan itsepalvelusta väärän, tulisen version (tai sitten reseptiä on muutettu sitten viimeisimmän Tukholman reissuni). Ihan hyvää mukautettu versiokin oli, joten en valita. Purilaisia oli kiva käydä sulattelemassa salilla vielä illan päätteeksi ja pötkähtää sitten mahtavan pehmeään vuoteeseen katselemaan Mullan alla -jaksoja Netflixistä.

Seuraavana aamuna kävimme tekemässä treenin ensin, jonka jälkeen pyrähdimme läheiseen, ilmaiseen Kvinnohistoriskt museoon. Museossa oli meneillään toisen maailmansodan naisvakoojista kertova näyttely, sekä toisena kokonaisuutena feministinen, sarjakuvamainen humoristiesittely. Kulttuuripläjäyksen jälkeen päätimme mennä syömään IKEAn kasvis- ja lihapullia, sekä tutustumaan Avion ostoskeskukseen.

Otimme allemme sähköpotkulaudat, koska matkaa olisi ollut n. 3km, joka yhdistettynä yleiseen lorvailuun jalkeilla olisi ollut hieman liikaa. En ole juurikaan sähköpotkulaudoilla ajellut, joten koettelin hurjapäisen poikani kärsivällisyyttä köröttelemällä pitkin periruotsalaista, Volvoja pursuavaa omakotialuetta rauhalliseen tahtiini. Onneksi otimme sähköpotkulaudoille päiväliput, joten sain körötellä ilman suurta aikapainetta.

Pakkomielle IKEAn kasvispulliin

IKEAssa pettymys oli suuri, kun keittäjä ilmoitti, että plantbullarit ovat loppu. Valitsin tilalle joitakin korvaavia kasvispullia ja couscosia, joka valitettavasti huokui sipulia, joten se jäi syömättä tällä kertaa. On hirveä sääli, että sipulia ja valkosipulia (paloja) täytyy laittaa lähes kaikkiin ruokiin. Pidän kasvis-couscousista kovastikin, mutta sen kontaminoiduttua sipulin kanssa koko ruoka on pilalla. Pitäisi varmasti oikeasti ottaa asiaksi varata hypnoterapia tämän sipulipelkotilan kitkemiseksi. Olisiko jollain onnistuneita kokemuksia aiheeseen liittyen? Saa vinkata!

“Jonkin verran” fiksoituneena alkuperäiseen visiooni päätin, että lounastamme myös seuraavana päivänä IKEAssa. Sen eteen saikin tehdä hieman töitä, sillä viimeisenä päivänä satoi. Kevyesti pakanneena minulla oli mukana vain ohuet pellavaiset kangashousut, joiden lahkeet suorastaan kerjäsivät raparoiskeita rydeillessämme keskustasta taajamaan. Sateinen päivä oli inspiroinut koko kansan IKEAan. Lähes kolmen vartin jonottamisen jälkeen visioni vihdoin toteutui ja saimme vatsamme täyteen. Hieman jääräpäistä toimintaa, mutta poikaani ei haitannut yhtään syödä toista päivää putkeen lihapullia ja muusia, joten miksipä ei.

Shoppailun tynkää ja parturikäynti

Kauppakeskuksessa ei ollut kovinkaan eksoottisia liikkeitä, joten tyydyimme lähinnä etsimään vaatteita alati kasvavalle pojalleni. Keskustassa vierailimme Tonka Bistrossa sadetta pitämässä Vahva suositus suklaasta pitäville heidän Mörk choklad -jälkkärille. Poikani piipahti leikkaamassa hiuksensa paikallisessa drop-in parturissa. Parturi teki ihailtavan huolellista työtä ja arveli meidän olevan norjalaisia. Hiukset stailattiin lopuksi tämän ysärin nuorta kovastikin ilahduttaneelle keskijakaukselle, mutta jostain syystä kyseinen eboy -asettelu ei ihan miellyttänyt nuorempaa sukupolveani.

Ruotsissa vieraillessani minut valtaa yleensä kaksijakoinen tunnelma, kun en oikein tiedä puhuisinko ruotsia vai englantia. Yleensä päätän ainakin yrittää paikallisella, vaikka Suomessa en ole oikeastaan ruotsia puhunut sitten vuosituhannen alun. Luen ja kuuntelen sujuvasti, mikäli puhujalla ei ole kovin erikoinen murre tai äärimmäinen, nopea puhekieli, mutta aktiivinen kielen käyttäminen on hieman hidasta. Kotikaupungissani olisi mahdollisuus harjaannuttaa taitoja, mutta töissänikin virallinen kieli on englanti, joten kaukana ovat ne ajat kun ruotsi oli vielä vahvempi kieleni.

Kansainvälistä puistotunnelmaa

Varsinaisena pääpäivänä meitä onnisti, koska sää oli mitä aurinkoisin. Vietimme osan päivästä hieman erikoisesti kuvaamalla kasveja paikallisissa puistoissa ja joen rannalla pojan kasvio -koulutehtävään. Muutama paikallinen saattoi nostella kulmakarvoja, kun kuvasimme kovin innokkaasti lähinnä rikkakasveiksi luokiteltavia kukkia, kuten esimerkiksi nokkosia tai voikukkia. Joen ranta täyttyi iltaa kohden paikallisista ja turisteista tehden tunnelmasta kansainvälisemmän kuin kotikaupungissani, jossa ihmiset viettävät kesällä aikaansa enimmäkseen saaristossa mökeillään.

Kävimme hakemassa päivittäin evästä paikallisesta Coop-marketista tai ICAsta. Kummasti ilahduin Coopin ihan tavallisesta kaurajuusto-sämpylästä. Tosin ehkäpä vielä enemmän hymyilytti kuitenkin Hemmakväll:in mittavan irttisvalikoiman äärellä. Eväät matkassa suunnistimme kotimatkalle onnistuneelta minilomalta Uumajasta. Ilta laivassa vierähti taas nopeasti Netflixin parissa, ja saavuimme Vaasaan puolen yön aikaan. Hämmästys oli suuri, kun kaupungissa oli ihan pimeää ja kuskimmekin kaipaili jo katuvaloja ajamista helpottamaan.

Elokuun hämärät illat ovat ihan nurkan takana, kuten myös töihin paluu tulevana maanantaina. Loma vierähti ohitse kovin nopeasti, mutta olen tyytyväinen, että pääsin taas tutustumaan uusiin kohteisiin, lukemaan ja pipertämään omiani mökillämme. Heinäkuun puolella on toisaalta mukava palata töihin, kun moni jatkaa vielä lomailua, joten suunnittelen pehmeää laskua työmaalle.