Pohjois-Makedonia Skopje – Suosituksia “to do” listalle.

Pohjois-Makedonian pääkaupunki Skopje on kompakti kokonaisuus, jonka tunnetuimpien nähtävyyksien kiertäminen onnistuu muutaman päivänkin lomalla vallan mainiosti. Vierailimme Skopjessa heinäkuussa 2022. Kaupungista mainitaan usein (ansaitustikin) patsaat, mutta kameran kanssa liikkuvalle paikka tarjoaa paljon muutakin nähtävää ja koettavaa.

The Mother Teresa Memorial House

Olen aina ihaillut Äiti Teresaa ja hänen pyyteetöntä omistautumistaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi. Innostuin Skopjesta osittain juuri siksi, että luin Äiti Teresan olevan kaikista maailman kaupungeista kotoisin juuri sieltä.

Äiti Teresa syntyi Skopjessa 1910. Hänet kastettiin kirkossa, johon The Mother Teresa Memorial House on sittemmin rakennettu. Muistotalo sijaitsee Skopjen keskustassa, kävelymatkan etäisyydellä Makedonia aukiolta. Se on tribuutti Äiti Teresan työlle ja elämälle. Rakennus on saanut kritiikkiä osakseen arkkitehtuurinsa vuoksi. Osan mielestä se on liian futuristinen ja näyttävä, eikä sovi alueen rakennuskaavaan. Omasta mielestäni muistotalo oli yllättävän pieni. En käyttäisi missään nimessä sanaa “näyttävä” sen yhteydessä. Skopjessahan on muutenkin hullunkurisesti yhdistetty uusklassista ja neukkutyyliä, joten en ehkä myöskään näe rikottavan kovinkaan johdonmukaista kaavaa arkkitehtuurimielessä.

Tilasta löytyi pieni kappeli, ja useita valokuvia Äiti Teresasta hänen elämänsä varrelta. Lasivitriinit kätkivät myös sisäänsä käsin kirjoitettuja kirjeitä ja muistikirjoja eri aikakausilta. Tilasta löytyi myös pieni matkamuistomyymälä. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan paikassa! Itselle muistotalo oli hieno kokemus.

Matka – kanjoni ja loman kauneimmat valokuvat

Lomamme suuntautuvat yleensä kaupunkeja useammin luonnonläheisiin kohteisiin, joten muutaman päivän kaupunkikierrosten jälkeen mieli kaipasi vihreämmille seuduille virkistäytymään. Mikäs sopikaan tarkoitukseen paremmin kuin suosittu retkikohde Matka-kanjoni.

Kohteeseen olisi päässyt myös bussilla, mutta luin linjojen epätäsmällisyydestä, joten päätimme suosiolla suorittaa reissun taksilla. Matkaan kului noin 40 minuuttia, ja kuljettaja osoitteli komeita taloja, joista osa oli silmäätekevien huviloita.

Olimme lähteneet reissuun heti aamusta, joten kanjonilla ei ollut vielä ruuhkaa komeasta säästä huolimatta. Alueelta löytyi ravintola, patikointireittejä, mahdollisuus kajakilla melomiseen, sekä eripituisiin veneretkiin. Päätimme lähteä retkelle, johon kuului pysähdys Vrelo luolalla. Veneeseen nousi kanssamme ryhmä puolalaisia, kun suuntasimme kohti vihreän kirkasta, vilvoittavaa kanjonia. Maisemat olivat huikeat heinäkuussa, mutta etenkin keväisin alue on todella kaunis luonnon vihertäessä ja kukkiessa.

Itse luola oli iso, Euroopan kolmanneksi suurin itseasiassa. Se oli kauniisti valaistu, joten ihmeteltävää riitti…Kunnes huomasimme katon olevan ihan täynnä lepakoita! Ne riippuivat mustina varjoina kallionseinämissä ja välillä syöksähtivät ilman halki kylmiäväreitä aiheuttaen.

Luola- ja venereissulta palattuamme huomasimme ruuhka-ajan alkaneen ja onnittelimme itseämme siitä, että olimme lähteneet matkaan aikaisin. Kävimme patikoimassa hetken matkaa kanjonin varrella kulkevaa reittiä, joka paikoitellen tuntui hurjalta korkeanpaikankammoiselle.

Reitin varrella todistimme varsin erikoista näkyä, kun eräs aasialainen rouva yhtään häpeilemättä laski housunsa ja lorotteli muina naisina vilkkaan polun varrella tarpeensa luontoon. Ympärillä olisi ollut toki puskaa ja muutaman sadan metrin päässä ihan WC tilatkin, mutta ehkä hätä kävi vain liian suureksi.

Patikointireissulta palattuamme pohdimme hetken syömmekö alueen ravintolassa, mutta päätimme suunnata takaisin keskustaan. Olin onnellinen, että emme olleet saapuneet paikalle vuokra-autolla, koska ns. parkkialue oli ihan sumpussa. Ihmiset olivat parkkeeranneet autonsa miten sattuu, ja toistensa tielle.

Yhtään taksia ei näkynyt mailla eikä halmeilla, puhumattakaan bussista. Meille tarjosi kyytiä edullisesti hieman epämääräisen näköinen tyyppi vanhalla koslallaan. Koska vaihtoehtojakaan ei ollut, tartuimme tarjoukseen. Perille päästiin ihan kunnialla, vaikkakin hirveässä kuumuudessa ja äänitehosteiden saattelemina.

Kivisilta ja vanha basaarialue

Yksi Skopjen kuuluisimmista nähtävyyksistä on Vardar-joen ylittävä Kivisilta eli Kamen Most. Osmanien valtakunnan aikana 1400-luvulla rakennettu silta vie turistin Makedonia-aukiolta vanhalle basaarialueelle. Se on yksi Balkanin parhaiten säilyneistä silloista, ja siten erittäin suosittu kuvauspaikka.

Sillan ympäristöstä alkaa myös kojujen virta ja tunnelma vaihtuu perinteiseen makedonialaiseen käsityöläismekkaan. Alueelta löytyy perinteisiä kauppoja ja pajoja, joissa myydään käsintehtyjä esineitä, koruja, mattoja ja muita paikallisia tuotteita. Vanhan basaarin historia juontaa keskiajalle ja on yksi Balkanin suurimmista säilyneistä kaupankäyntipaikoista.

Baasaarin puoleisella alueella oli myös moskeijoita ja pieni taidemuseo. Alue henki historiaa siinä määrin, että voin hyvin kuvitella miten entisaikoina kapeat mukulakiviset kadut ovat olleet täynnä tuoksuja ja elämää.

Skopjen linnoitus – Kale

Jos kivisillan ja basaarien lisäksi kaipaa lisää historiaa, niin kannattaa kivuta Skopjen linnoitukselle eli Kalelle. Linnoituksen alueella voi kävellä vapaasti, mutta myös oppaan johdolla tapahtuvia kierroksia järjestetään. Alueelta on mahtavat panoraamanäkymät ympäristöön, joten kannattaa ottaa kamera mukaan.

Bonus suositus – erikoinen Museum of Contemporary Art

Useiden museoiden ollessa kiinni bongasin kulttuurinnälkäisenä Museum of Contemporary Artin, jonne ajelimme taksilla. Pihaan saavuttuamme olin varma, että emme ole oikeassa paikassa, tai paikka on säpissä. Olinkin positiivisesti yllättynyt, kun ovet olivat avoinna ja infossa päivysti pari paikallista taidenuorta.

Rakennuksessa taisi toimia taidekoulu, ja näyttelytilat samassa. Olin ensin hieman ymmälläni saavuttuani ensimmäiseen tilaan, jonka lattiaa peitti maaliroiskeinen pressu ja pöydät maalipurkkeineen ja siveltimineen. Tajusin tulleeni taiteenteon ytimeen. Muu tila huokui itä-blokkia pölyineen kaikkineen, mutta tuo sopi jotenkin täydellisesti yhteen varsinaiseen esillä olleeseen taiteeseen, joka vaikutti olevan aatteellista ja ideologista. Jostain kumman syystä tilasta ja tunnelmasta tuli mieleen Lilja 4-ever elokuva.

Kuvia katsellessa ja Skopjea muistellessa hämmästelen miten monipuolinen kohde itseasiassa on. Useasti mainitaan vain ne patsaat, mutta kaupunki ja maa tarjoaa paljon muutakin ihmeteltävää. Tunnelma on selvästi itä-eurooppalainen, kuitenkin häivähdyksellä Kreikkaa ja Turkkia. Erikoinen yhdistelmä, jonka suosittelen itse käymään kokemassa ja toteamassa.