Pohjois-Makedonia Skopje – Euroopan edullisin lomakohde

Lomailimme viikon heinäkuussa 2022 Pohjois-Makedonian pääkaupungissa Skopjessa. Olimme kovin myöhässä (kuten yleensä) loman suunnittelun suhteen. Hinnat olivat hypänneet taivaisiin korona-ajan matkailupatoutumien purkautumisen myötä, joten googlasin halpoja lentoja useisiin kohteisiin. Törmäsin ihan sattumalta WizzAir halpalentoyhtiön super edullisiin suoriin lentoihin Turusta Skopjeen. En tuntenut ketään maassa vieraillutta. Pohjois-Makedonia kuulosti ihanan eksoottiselta “lähikohteelta”, joten varasin meille oitis lennot.

Suora lentoyhteys Turusta toimi erinomaisesti. Pienen lentokentän etuna on usein, että ei tarvitse varata tuhottomasti ylimääräistä aikaa, ja auton saa kätevästi parkkiin lähelle sisäänkäyntiä. Näin ainakin Turussa. WizzAir:in lennolla Skopjeen oli sekalainen joukko matkustajia: jalkapallofaneja, poikaporukoita, pariskuntia, sekä Pohjois-Makedoniasta kotoisin olevia Suomeen muuttaneita perheitä tai yksittäisiä henkilöitä. Lyhyellä n. kolmen tunnin lennolla ei ihmeemmin tarjoiluja kaivannut, mutta testasin kuitenkin koneen tomaattikeittoa, joka osoittautui ihan maukkaaksi. Noin 25 km:n matka lentokentältä hotelliimme taittui varsin vauhdikkaasti taksikuskin hurjastellessa, ja maksoin n. 20 euroa.

DoubleTree By Hilton Skopje – yksi parhaimmista, hienostunut, rauhallinen ja monipuolinen jokivarren hotelli

Majoituimme kohteessa DoubleTree By Hilton Skopje hotellissa, joka on yksi hienoimmista hotelleista, joissa olen vieraillut. Hotelliin oli varaa satsata, koska lennot olivat niin edulliset. Hotellissa oli monipuolinen kansainvälinen aamiainen. Hiltoneiden tapaan kahvi- ja teetarjoilu tapahtui pöytiin itsepalvelun sijaan. Vierastan tätä käytäntöä hieman, ja koen sen hassuna, jos muuten on buffet-tyyppinen aamiainen. Ei muuten, mutta kiireaikoina kuuman juoman odottelu kestää turhan kauan. Lisäksi tuntuu epämiellyttävältä erikseen kysellä juoman perään, ja olla vähän kuin turhaan palveltavana.

Hotelli sijaitsi Vardar-joen rannalla noin 4 kilometriä keskustan ulkopuolella. Joen vartta pitkin kulki suosittu ulkoilureitti keskustaan, ja useina päivinä valitsimmekin patikoinnin taksin sijaan, mikäli vain yli 30 asteen helteeltä jaksoimme. Edellisenä viikkona oli taksikuskin mukaan ollut 18 astetta ja satanut, joten ihan kivasti säät suosivat meitä.

Paikallisilla oli reteästi tapana ulkoilla ja kävellä joen rannalla ilman paitaa, tai bikinien yläosassa. Tämä tapa toi tuulahduksen rantaelämän käytäntöjä muuten sisämaassa sijainneeseen kaupunkiin. Itse joki virtasi suhteellisen sulavasti, mutta ei siinä likaisuuden vuoksi kyllä uida olisi voinut. Poikkeuksen tekivät vastarannalle leiriytyneet hökkelikylän lapsoset, joiden hyvinvointi ja turvallisuus hieman murehdutti. Joen rannalla viihtyivät myös kalastajat, joista osalla ainakin näytti olevan ihan kunnon saalistakin.

Hotellin lähistöllä oli ravintoloita ja kauppakeskus, ulkokuntosali ja lentopallokenttä. Meillä oli kaksi vierekkäistä huonetta väliovella, näkymä joelle ja sen varrella sijainneelle kuntoalueelle. Iltaisin kenttä täyttyi paikallisista kuntoilijoista. Ikkunasta oli hauska todistaa mitä erilaisempia treenitapoja. Paikkaa hyödynsivät lähes kaikkien ikäluokkien edustajat, eikä ainoastaan nuoret himourheilijat, mikä ilahdutti kovasti.

Meille muodostui rutiiniksi käydä hotellin kuntosalilla joka ilta turisteloinnin jälkeen. Sen päälle oli miellyttävä siirtyä uimaan ja virkistäytymään hotellin sisäuima-altaaseen ja poreammeisiin. (Ulkouima-allasta ei siis ollut.) Hotellin altaan reunalta löytyi myös lasiseinäinen suomalainen sauna, jossa oli mukava lämmitellä.

Sauna oli yhteiskäytössä miehille ja naisille. Sinne mentiin uikkarit päällä ja seinällä luki ikäänkuin vastuuvapauslausekkeena lista varoituksia, ohjeita sekä huomioita. Liekö kyseinen lista pelottanut muut asiakkaat, kun saimme saunoa enimmäkseen ihan itsekseen. Saunaseuraa saimme lähinnä vain Skånesta kotoisin olevista ruotsalaisista, joille urheasti puhuimme ruotsia. Asiaa ei yhtään helpottanut mongerrukselta kuulostava murre, joka tuntui olevan kovin kaukana ns. standardiruotsista.

Emme aluksi ajatelleet syövämme lainkaan hotellin ravintolassa, koska se vaikutti liian hienolta ja kalliilta meille. Yllätys olikin suuri, kun menua selattuamme huomasimme äärimmäisen edullisen hintatason. Vegaaniruokiakin löytyi listalta ihan pyytämättä, joten söimme useana iltana illallisen kyseisessä “Monte” ravintolassa. Linssikeitto ja olut taisivat maksaa yhteensä kuusi euroa! Palvelutaso oli ravintolassa, ja itseasiassa koko hotellissa todella hyvä. Kokemuksena mieleen tulee adjektiivit: hienostunut, pehmeä, kunnioittava ja rauhallinen. Sitähän toki osaa odottaa viiden tähden hotellilta, mutta jos vertaan kokemusta kesän 2024 saman tason Alimounda Mare hotelliin Kreikassa, niin ero on valtava Skopjen Hiltonin eduksi.

Köyhän naisen Las Vegasin reissu

Skopjen kaupungin erikoisuus on kymmenet patsaat ja vanhan näköiseksi kuorrutetut rakennukset. Saimme luennon aiheesta yhdeltä taksikuskiltamme, joka tuohtuneena moitti hallintoa suoranaisesta tuhlaamisesta, korruptiosta ja ulkokultaisuudesta. Kaupungilla oli ollut vuosikymmen sitten miljoonia maksanut Skopje 2014 -projekti, jonka tarkoituksena oli tehdä kaupungista houkutteleva turisteille, korostaa sen kulttuuriperintöä, ja vahvistaa Pohjois-Makedonialaisten identiteettiä.

Lopputuloksena syntyneet patsaat onnistuvat kuitenkin luomaan hieman kulissimaisen Las Vegas tunnelman jättäen varsinaisen kansanperinteen jotenkin taustalle. Patsaista tunnetuin ja näyttävin on Aleksanteri Suurta kuvaava Ratsastaja, joka sijaitsee keskustan Makedonia aukiolla.

Vilvoittelimme patsaan suihkusateessa ja otimme kympin turistien tavoin kuvia Aleksanterin armoitetussa varjossa. Vardar-joen lähellä löytyy myös Aleksanteri Suuren isää kuvaava Filippos II – patsas. Tämä lisäksi veistettynä on monia bysantin ajan hahmoja, sekä sotilaita hevosineen. Jos olet hullaantunut kuvanveistokseen ja patsaisiin, niin Skopje on sinun unelmakohteesi.

Pohjois-Makedonialla on ollut vaikeita vuosia takana, ja sotaisaa historiaa. 1900-luvun alussa maa oli keskellä Balkanin sotia, ja joutui osaksi Serbiaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen se tuli osaksi Jugoslaviaa, kunnes Jugoslavian hajotessa se julistautui itsenäiseksi Makedoniana vuonna 1991.

Se ajautui nimestä kuitenkin kiistaan Kreikan kanssa, joka ei hyväksynyt Makedonian nimeä. Kreikka vastusti Makedonia-nimeä, koska se katsoi nimen kuuluvan sen omaan historialliseen ja kulttuuriseen perintöön. Se pelkäsi, että nimen käyttö voisi vihjata alueellisiin vaatimuksiin sen pohjoisosan suhteen ja näki nimen uhkaavan sen kansallista identiteettiä ja turvallisuutta. 25 vuoden kiista saatiin lopulta sovittua 2018, jolloin Makedonia vaihtoi nimensä Pohjois-Makedoniaksi.

Poliisipartioita ja jalkapallohuligaaneja

Sotaisan historian aisti helposti esimerkiksi vierailemalla Makedonia-aukion laidalla sijainneessa museossa, jonka teemana oli kuvata Pohjois-Makedonian historiaa ja sen taistelua itsenäisyyden ja valtionmuodostuksen puolesta. Museossa samoillessa hämmästytti kovasti miten maan historiassa ei tuntunut olevan juurikaan sijaa naishahmoille tai heidän näkökulmansa kuvaamiselle.

Yritimme harrastaa museoita laajemminkin ja vierailla kuvataidemuseossa. Valitettavasti tila oli pölyn peittossa ja lappu luukulla. Kävelimme myös luonnonhistorialliselle museolle, mutta siellä meidät vastaanotti virkailija, joka kertoi paikan olevan “closed forever”. En tiedä sitten oliko paikkojen sulkemiseen vaikuttanut korona, vai miksi kulttuuripaikat olivat säpissä.

Skopjen kaupunki oli vierailumme aikana täynnä poliiseja. Lähes joka kulmassa partioi joukkoja, ja kurkkaus ulkoministeriön sivuille kertoi, että Skopjessa on hyvä olla varuillaan eri ryhmien välisten jännitteiden vuoksi. Isoja väkijoukkoja kehotetaan välttämään ja pohjoisen raja-alueella kerrotaan löytyvän vielä raivaamattomia miinoja.

Poliisipartiot olivat Skopjessa vierailumme aikaan varsin tarpeen, koska kaupungilla samoili kaljupäisiä, kiihkeitä ja meluisia jalkapallohuligaaneja etenkin Puolasta kannustamassa omiaan. Kuvailisin tunnelmaa Skopjessa erikoiseksi yhdistelmäksi jännittynyttä energiaa ja uinuvaa rauhallisuutta. Kaduilla kävellessä ei suinkaan pelottanut, mutta partioiden läsnäolo teki olosta kuitenkin jokseenkin jakomielisen.

Hullun halpaa!

Ehkäpä parasta Pohjois-Makedoniassa oli äärimmäisen halvat hinnat. Tämä näyttäytyi erityisesti ravintoloissa, joissa pääruuan saattoi saada hyvinkin 4-6 eurolla. Kuvaavaa lienee se, että melko lähellä hotelliamme, erään kauppakeskuksen laitamilla, sivukadulla sijaitsi ravintola jossa oli oikein valkeat liinat ja viinilasit katettuina. Olin aikeissa ohittaa paikan liian hienona (kuten hotellin ravintolammekin), mutta päätimme kuitenkin pistäytyä sisään. Yllätys oli melkoinen, kun listalta löytyi mm. kolmen euron annoksia. Nautin ravintolassa äärimmäisen herkullisen vegaanisen sienirisoton ja parin euron jääkylmän 0,5 l oluen. Elämys oli jopa niin hyvä, että palasimme paikkaan toiseenkin kertaan.

Skopje yllätti minut todella positiivisesti ruokatarjonnallaan halpojen hintojen lisäksi. Söin mm. vegaanihampurilaisen, tofusalaattia, linssikeittoa, sienirisottoa ja -pastaa, tomaattipastaa jne. Annokset oli valmistettu yksinkertaisista aineksista, ja mikä parasta, ilman sipulia tai ylimaustamista. Kaikkien hintataso oli suomalaisittain naurettavan edullinen. Pientä neukkuhenkisyyttä oli tosin havaittavissa, kun useassa paikassa tarjoilijat ilmoittivat tiettyjen ruokien olevan “loppu”. Esimerkiksi nuorison tuntui olevan erikoisen haasteellista saada jälkiruuaksi ihan vain listan jäätelöä.

Ravintoloiden lisäksi myös balkanilaiset vaatteet ja kengät olivat edullisia. Ostin töihin pari kauluspaitaa yhteensä kahdeksalla ja kengät yhdeksällä eurolla! Kävimme ostostelemassa mm. Skopje City Mallissa ja East Gate Mallissa, joista jälkimmäisessä oli selvästi kalliimpia länkkärituotteita. Lievästi harmittaa, että sopeuduin Skopjessa alhaiseen hintatasoon liiankin hyvin siinä mielessä, että yritin metsästää vieläkin edullisempia tuotteita. Näin jälkikäteen ihmettelen kovasti sokeuttani, koska suomen hintoihin verrattuna kaikki maksoi vain murto-osan.

Vielä ehdit kokea neukkuajan rappioromantiikkaa yhdistettynä Vegasiin

Suosittelen vierailemaan Skopjessa mitä pikimmin, mikäli haluat kokea vielä hajonneen Jugoslavian neukkutunnelmaa ja rappioromantiikkaa yhdistettynä hullunkuriseen uusklassismiin. Uskon (tai ainakin toivon), että kontrasti tasoittuu vielä ajan myötä. Hieman samoin kuin Tallinnassa on käynyt. 90-luvun Tallinna on ihan eri kaupunki kuin nykyajan.

Paikoitellen Skopjen sivukaduilla tuli mieleen 2019 Finlandia palkinnon voittaneen Pajtim Statovcin Bolla romaani, jossa liikutaan Kosovon Pristinan tunnelmissa. Lieneekö ihme, koska Pristina sijaitsee vain alle sadan kilometrin päässä Skopjesta. Osittain taksien halpuuden vuoksi emme vuokranneet autoa, mutta Skopjesta olisi päässyt myös järjestetylle retkelle bussilla Pristinaan. Jätimme reissun tällä kertaa väliin lähinnä helteiden vuoksi.

Turisteja Skopjen kaupungissa oli heinäkuussa 2022 vain vähän, joten ruuhkaa ei ollut missään. Turistien sijaan kaduilla käpsytteli runsaasti irrallisia koiria ja iltaisin myös kissoja. Mm. hotellimme sivuporttia vartioi kovin omistushaluisesti valkea koira, joka haukkui kaikille, jotka yrittivätkään koskea porttiin. Ainakaan alueelle ei ollut siis helppo livahtaa kulkematta pääoven kautta ;).

Skopjen kaupunki ja sen nähtävyydet ovat mukavasti kävellen saavutettavia. Muutaman päivän lomallakin ehtii hyvin tutustua kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Lue näistä lisää postissa Pohjois-Makedonia Skopje – Suosituksia “to do” listalle.