Minun matkakarttani: suosikkikohteet ja arjen havainnot

Olen käynyt 22 maassa 46-vuotisen elämäni aikana. Laskin tämän ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten väsätessäni blogiini maailmankarttaa. Fanitan erityisesti kulttuureja ja folklorea.

Rakastan tavallisen kansalaisen arjen tutkimista (lue tarkkailua) – enemmän, kuin lumoavia maisemia, kaunista arkkitehtuuria, monipuolisia shoppailumahdollisuuksia tai eri maiden ruokien testaamista. Siis…jos pitäisi listata matkustamiseen perinteisesti liitettyjä asioita jonkinlaiseen tärkeysjärjestykseen…Kaikkihan ne yleensä tulevat kuitenkin yhdessä paketissa.

Millaiset asiat arjessa kiinnostavat?

Matkoilla arkisiin, päätäni pakottaviin kysymyksiin putkahtaa oma kulmakertoimensa. Mitä vieraampi kulttuuri, sitä enemmän kysyttävää ja ymmärrettävää. Elämäntilanne, kulttuuri, uskonto, sosiaalinen asema…kymmenittäin muuttujia selvitettäväksi, jotta voisin todella ymmärtää:

• Miten elää ja tuntee yksinäinen intialainen nainen, joka on köyhä, kuin kirkonrotta?
• Mitä ajattelee ja tuntee suomalainen kansanbaarin mies keskellä ei-mitään?
• Millaisia ovat toimistotyöntekijän päivät Amerikan sydänmaalla?
• Mitä vapaa-ajan rutiineja tai traditioita on thaimaalaisella kahvilatyöntekijällä?
• Millä kongolainen orpolapsi selviytyy?
• Kuka ompelee minunkin vaatteet?
• Mistä tomaattini tulevat ja millainen ihminen on poiminut ne?

Kysymyksiä on yhtä loputtomasti kuin ihmisiä ja elinympäristöjä.

Herra ja Rouva Täydellisyydet paratiiseissaan ovat vaikeammin lähestyttävissä. Toki tämä toinenkin ääripää kiinnostaa, ihmisistä kun on kyse. Heidän kohdallaan mietin, onko kyse modernista orjuudesta, ihan vain vanhasta rahasta ja sivistyneisyydestä, onnesta vai mistä? Jotkut ovat syntyneet maan- ja metsienomistajiksi. Herraskaisiksi. Miltä se tuntuu?

Näihin maihin palaan

Thaimaa

Joihinkin maihin olen palannut takaisin useasti, ja osaan haluaisin vielä palata uudestaan. Listani kärkipäässä on Thaimaa. Sen kulttuuri ja uskomukset ovat sopivasti erilaisia buddhalaisuuden näkyessä vahvasti arjessa. Pidän erityisesti thaimaalaisten tavasta vältellä räjähtäviä konflikteja. Asiat pitäisi pystyä ratkaisemaan muutenkin, kuin rähjäämällä. Thaimaan henkinen energia on jotenkin helposti lähestyttävää.

Madeira (Portugali)

Portugalin Madeiran ympäristössä ja hengessä oli myös jotakin erityistä. Sielläkään paikalliset eivät tulleet ns. liiaksi “tykö” omalla energiallaan. Luonto, levadat ja maisemat lumosivat. Voisin helposti kuvitella mummoilevani mukavasti Madeiran saarella Atlantin syrjässä raikkaan leudossa saaristolaistunnelmassa.

Kreikka

Kolmantena suosikkina voisin mainita Kreikan. Lukuisat Kreikan saaret (ja osan mantereesta) kolunneena olen aina tepastellut kohteessa hymyssä suin. Kreikkalaisten ja suomalaisten mentaliteetissa ja pohjavireessä on jotain selittämätöntä sukulaisuutta, vaikka äänenvoimakkuus onkin eri. Se kumpuaa ehkä tunteesta, että voi katsoa toista silmiin, eikä tunne jatkuvasti tulevansa jotenkin vedätetyksi.

Nämä maat vaatisivat enemmän opiskelua tullakseen osaltani paremmin ymmärretyiksi

Intia

Haastavammissakin kohteissa olen toki vieraillut. Intia vastakkaisuuksineen ansaitsee tällä listalla oman mainintansa. Epäilen jokaisella Intian vierailulla omaa taitoani prosessoida informaatiota normaalisti. Päällimmäinen tunteeni maassa on hämmennys.

En yleensä ymmärrä mitä tehdään ja miksi. Asiat jotenkin elävät liian orgaanisesti, tai motiivit ovat muuten vain hämärän peitossa. Minun on vaikea toimia, jos en ymmärrä “miksi” jotain tehdään.

Ihmismassat, liikenne, loputon tööttäys, roskat ja kaduille tarpeiden tekeminen ovat vain kuriositeetteja tämän yleisen hämmennyksen rinnalla. Intia vaatisi pidempää opiskelua paikan päällä, jotta tuntisin oloni kotoisammaksi.

Turkki

Turkin olen myös kokenut hieman haastavaksi useammankin vierailun jälkeen. Lähinnä ahdistusta ovat herättäneet turhan innokkaat miehet ja kauppiaat, sekä jonkinlainen korostettu maskuliinisuus.

Haluan kävellä, katsella ravintoloiden ruokalistoja, ja tavaroita – rauhassa. Ylimääräinen huomio saa minut vain karkaamaan paikalta kuin pieru Saharaan.

Asiat ovat toki voineet muuttua Turkissa sitten viimeisimmän vierailuni n. 10 vuotta sitten.

Ristiriita ydinarvojen suhteen tekee kohteesta vaikean

Tasa-arvo (naisia ei ole piilotettu sinne hellan ja nyrkin väliin näkymättömiin), heikoimmista huolehtiminen, luonnon ja ympäristön kunnioittaminen, sekä kultaisen säännön “kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan” sisäistäminen ja seuraaminen tekevät yleensä kohteista/kulttuureista helpommin lähestyttäviä.

Nämä ovat myös osa omia ydinarvojani. Pienemmissä arvoristiriidoissa otan jouhevasti ymmärtäjän roolin, koska tiedostan ikiaikaisen historian ja tietynlaisen kuplan vaikutuksen. Olen kuitenkin huomannut olevani jokseenkin jäärä, mikäli ydinarvoni joutuvat haastetuksi. En tokikaan meuhkaa, vaan saatan ottaa kantaa, tai sitten (enimmäkseen) vain todeta, että “tämä ei ole mun kauraa” ja kadota ikuisesti.

Minne matkustan seuraavaksi?

Minulla on toki oma matkustushaaveita listani, mutta olen huomannut lomasuunnitelmieni etenevän yleensä jokseenkin satunnaisesti. Toki olisi kiva saada väritettyä maailmankarttaani lisää vihreää, mutta arjen realiteetit iskevät välillä kovastikin päin pläsiä.

En ole vielä(kään) varannut meille hiihtolomareissua, vaikka olen puuhastellut sen parissa lukemattomia päiviä. Satunnaisuudessa ei ole siis varsinaisesti kyse suunnittelemattomuudesta, vaan muuttujien hallinnasta.

Perheenä matkustettaessa pitää huomioida kaikkien lomatoiveet, eikä voi vain yksisilmäisesti jyrätä oman listansa kanssa. Aikaa ja rahaa on rajallisesti käytettävissä, joten sekin rajoittaa viikon reissusuunnitelmaa.

Olen ollut viime viikkoina hilkulla varata matkaa meille neljälle mm. seuraaviin kohteisiin:

• New York – helmikuu voisi olla mukava low season, haluaisin tutustua kuvauspaikkoihin, museoihin, metroverkostoon, kansojen sulatusuunien äitiin ja Ellis Islandiin.
• Marrakech – en ole koskaan käynyt Arfikan mantereella, Marokon lennot olivat vielä suhteellisen edulliset, tuhannen ja yhden yön maailma minttuteineen ja koristeellisine laattoineen kiinnostaisi.
• Japani – uskon, että Japani olisi henkisesti ja energeettisesti helposti lähestyttävä, mutta kuitenkin tyystin omanlaisensa. Lennot Japaniin ovat kuitenkin törkeän kalliit.
• Washington – chat gpt suositteli kaupunkia minulle. Siellä on kuulemma tyrkyllä runsaasti ilmaisia museoita, USAn kulttuurihistoriaa ja helmikuussa vähemmän tungosta.
• Thaimaa – viimeaikaiset pakkaset ovat saaneet haikailemaan Thaimaan lämpöön edullisten hintojen ja ystävällisten ihmisten pariin, mutta tämä olisi sellainen tuttu ja turvallinen valinta.
• Vietnam – Thaimaan “pikkusisko” on kiinnostanut jo pitkään, mutta toistaiseksi lennot ovat maksaneet ihan liikaa…

Olen henkisesti ja mielikuvituksessani matkustanut jo kaikkiin yllämainittuihin kohteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että olen suunnitellessani lukenut kohteisiin liittyviä blogipostauksia, katsonut youtube videoita ja valinnut sopivia hotelleja, sekä lentoja. Kaikki “varaa” -napin painallusta varten valmiiksi suunniteltuna. (Kunnes hinnat ovat muuttuneet ja myllänneet suunnitelmat uusiksi, tai perheen riveistä on kantautunut syvä “ei”.)

Joskus olisi kiva saada diktaattorin lailla päättää minne matkustetaan ja hoitaa kaikki tyystin itse. Ainakin aikaa säästyisi tolkuttomasti ja ehtisi tehdä paljon muutakin :D.

Millaiselta sinun maailmankarttasi näyttää? Minne palaisit takaisin? Missä olet kohdannut henkisiä haasteita?