Kreikka Metéora – Henkeäsalpaavan kaunis ja uniikki Unescon maailmanperintökohde.
En ole lainkaan uskonnollinen, tai uskonnollisesta perheestä kotoisin, mutta lapsena halusin asua luostarissa. Tähän vaikutti muistaakseni Pyhän Birgittan sisarista lukemani kirja, jossa kerrottiin luostarin arjesta. Kirjan nimeä tai juonta en sen tarkemmin muista, joten on täysin hämärän peitossa mistä moinen haave tarkalleen ottaen muodostui. Matkoillamme olen sittemmin vieraillut luostareissa fiilistelemässä ja yrittämässä tarkemmin muistaa tuota vuosikymmenten takaista lukuelämystä. Kun bongasin Kreikan Meteoran alueen, jossa on ortodoksisia luostareita keikkumassa ylhäisessä yksinäisyydessään äärimmäisten korkeiden kalliopylväiden päällä, olin myyty.
Meteoran alue sijaitsee keski-Kreikassa, ja sinne oli matkaa majapaikastamme Ammoudiasta n. 185 km. Majoituimme ko. kalastajakylässä viikon heinäkuussa 2023 kesälomallamme. Voit lukea lisää Ammoudiasta postauksesta Kesälomaksi Kreikkaan? Lämmin suositus Pargan alueelle ja Ammoudian rauhalle. Retkien tekemistä varten vuokrasimme auton Aviksen kautta Jälkiviisaana voin todeta, että tehokkaammalla moottorilla varustettu auto olisi ollut miellyttävämpi Kreikan vuoristoisessa maastossa. Pääsimme kuitenkin kohteisiimme perille pikkuruisella Peugeotillakin, ja se lienee tärkeintä. Meteoraan lähdimme aamuvarhaisella, ja tiemme kulki vuorten läpi kulkevien tunnelien ja mutkittelevien tieden kautta perille n. kolmen tunnin matkanteon jälkeen. Olen iloinen, että alueella oltiin investoitu vuoret läpäisevään tieinfrastruktuuriin, sillä mutkittelevilla vuoristoteillä ajaminen oli hitaamman puoleista. Etenkin jos eteen sattui raskasliikennettä, jota ei oikein voinut ohittaakkaan.
Meteoran luostarit on rakennettu 1300-1500-luvulla ja alueella on kuusi toiminnassa olevaa luostaria. Vierailimme niistä Pyhän Nikolaoksen ja Pyhän Kolminaisuuden munkkiluostareissa. Vuonna 1362 perustettu Pyhän Kolminaisuuden munkkiluostari on vilahtanut jopa James Bond -elokuvassa Erittäin salainen. Tämä olikin myyntivalttini seurueelleni, joka ei välttämättä jostain kumman syystä täysin jaa luostari-innostustani.
Luostariin pääseminen oli melkoinen voimanponnistus 40 asteen helteessä. Ensin oli laskeuduttava pitkä mäki alas, jotta pääsi kiipeämään 145 askelmaa ylös luostariin. Näkymät ja tunnelma ylhäällä kuitenkin palkitsivat. Luostarin viileässä ilmassa saattoi levähtää tovin ja kuvitella mitä kaikkea sen uumenissa on tapahtunutkaan. Elämä luostareissa on ollut ankaraa ja hyvin eristäytynyttä. Hartauden harjoittamisen lisäksi luostarit ovat olleet myös paikkoja oppimiselle ja kulttuurille, ja siellä munkit ovat kopioneet kirjoja ja säilyttäneet täten antiikin perintöä. Historian havina oli käsinkosketeltavaa näissä Meteoran kallioluostareissa.
Valitsemissamme luostareissa sai rauhassa samoilla ilman turistirysä-fiilistä. Tosin olisikohan tämä johtunut alueella vallinneesta hurjasta helteestä? Sisäänpääsymaksut olivat pienet, n. parin euron luokkaa, eli mielellään olisin vieraillut kaikessa kuudessa luostarissa, jos vain sää ja aika olisi sallinut. Luostarivierailulle kannattaa kesällä varustautua runsaalla juomavarastolla, kunnon kävelykengillä (nuoriso-osaston mielestä rantaläpsyt on ihan hyvät, mutta en suosittele) ja urheiluhengellä. Tunnelma oli välillä varsin extreme, kun hiki valuen tunkkasi ylös vuosisatoja vanhoja portaita. Mukaan kannattaa myös ottaa pidempi huivi tms. joka on helppo kietoa paljaiden polvien suojaksi pukukoodia kunnioittaen. Sisäänpääsypisteiltä sai toki lainaan luostarin omiakin varusteita.
Luostarivierailun jälkeen nälkä oli melkoinen ja ajattelimme käydä syömässä Metsovo nimisessä vuoristokylässä. En tiedä oliko alueella jokin tapahtuma tuolloin, mutta kaupungin pienet ja jyrkät tiet olivat ihan täynnä ja mistään ei löytynyt parkkipaikkaa. Tämä oli varsin harmillista, koska alue vaikutti idylliseltä ja olisi ollut mukava samoilla noilla kaduilla. Nälkäkiukuissamme käänsimme sitten kurssimme suoraan Ammoudiaan ja söimme ajaessa eväitä. Taisimme pysähtyä yhdessä kahvilassa teknisellä tauolla, eli yhden pysähdyksen taktiikalla mentiin. Lomalla(kin) olen yleensä hyvin tarkka ruoka-ajoista ja pyrin syömään vähintään neljästi päivässä mielellään tiettyinä kellonaikoina. Tämä lähinnä siksi, että muuten energiani eivät millään pysy ylhäällä, ei matkoilla tai normaalielämässä. Tuolla Meteoran retkellä ruokapuoli epäonnistui, mutta onneksi tilanne saatiin haltuun Ammoudiaan palattuamme.
