Matkustushaaveita

Pari viikkoa sitten kirjoittelin merkityksellisyydestä postauksessa Herätys arjessa. Matkustaminen on rakas harrastus, ja vaikka en profiloikaan itseäni matkabloggaajaksi, on matkustamisesta hauska kirjoittaa.

Melkein yhtä antoisaa kuin itse seikkailu, on suunnittelu. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja uppoutuen matkakertomuksiin, metsästäen tarjouksia ja listaillen omia haaveita. En oikeastaan välitä unelmien realistisuudesta. On antoisaa purkaa unelmia atomeiksi, ja miettiä mitkä elementit oikeastaan tekevät niistä unelmoimisen arvoisia. Saman kokemuksen voi yllättäen löytää toisaaltakin. Parhaimmillaan todellisuus on taruakin ihmeellisempää.

Joskus oma ääni saattaa olla pahasti hukassa. Riskinä on, että ajaudutaan tekemään asioita, jotka näyttävät ulospäin hyvältä, mutta eivät oikeasti lisää energiaa tai nostata intohimoa. Raatorehellisyys on suotavaa. Joillekin matkustaessa sopii shoppailu, toisille museoiden koluaminen ja kolmansille luonnossa samoilu tai rannalla lepääminen. Olemme erilaisia, ei ole parempaa tai hienompaa tapaa matkustaa.

Luen mielelläni muiden matkabucket-listoja, joten ajattelin jakaa kanssanne omat haaveeni – aakkosjärjestyksessä, koska en mitenkään osaa laittaa näitä tärkeysjärjestykseen.

Afrikka – Telttasafari ja ventovieras kulttuuri

Afrikan mantere ja kulttuuri ovat minulle vielä toistaiseksi vieraita, ja täten tietenkin kiinnostavia. Silloin tällöin olen katsellut lentoja Namibiaan tai Tansaniaan. Telttasafarit tai Kilimanjaron vaellus kiinnostaisivat aloittelevaa Afrikan matkailijaa ehkäpä turvallisimpina kohteina? Toisaalta, matkustaessa erityisesti kansankulttuuriin tutustuminen on erityisen mielenkiintoista. En vain tiedä miten sitä pääsisi lähimmäksi Afrikassa. Ehkäpä vapaaehtoispestien kautta?

Alaska – Into the Wild

Alaskasta olen haaveillut siitä lähtien, kun katsoin elokuvan Into the Wild. Kesyttämätön luonto, jäätiköt ja vuoristo kontrasteineen kiehtovat valtavasti. Näen itseni mielikuvissa reippailemassa alueen kansallispuistoissa ja nauttimassa olutta paikallisessa, hirsiseinäisessä pubissa. Majoittuisin ainakin osan matkasta luultavasti Anchoragessa, jossa olisi äärimmäisen mielenkiintoista päästä tutustumaan tarkemmin alkuperäiskansojen kansanperinteeseen.

Antarktis – Ääriolosuhteet ja ei-kenenkään maa

Etelämantereella viehättää karu, armoton, kylmä ja tuulinen ilmasto, luminen ja jäinen maisema sekä pingviinit. Maailman karuimmassa ilmastossa ei kasva lainkaan puita, ainoastaan sammalta, jäkälää ja levää. Tuntuu lohdulliselta, että on vielä maanosa, jossa ei ole vakituista asutusta. Mikään valtio ei omista Etelämannerta ja tämä tekee paikasta entistä kiehtovamman. Haaveilen vuosikymmenten läpi leikkaavasta kuvasarjasta Antarktiksella, ilmastonmuutoksen vaikutusten dokumentoinnista ja Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboalla asumisesta.

Interrail – Seikkailua maanläheisesti

Minulla ei olisi nuorena ollut mitenkään taloudellisesti mahdollista lähteä interrailille, mutta haaveilen edelleen maatapitkin matkustamisesta rinkan kera. Mieluiten reissaisin kesäkuukausien ulkopuolella, jolloin junissa olisi mahdollisesti väljempää. Interrailaamisessa kiinnostaisi vapaus siirtyä paikasta toiseen, lähempänä arkitodellisuutta oleminen (vrt. lomaresortit), ilmastoystävällisempi matkustusmuoto, mahdollisuus seikkailla ja haastaa itsensä matkustamaan pienellä budjetilla. Olisin reissussa mieluusti vähintään kolme viikkoa, joten toistaiseksi lasten harrastukset ja lemmikkien hoito yms. ovat olleet interrail-kokemuksen tiellä.

Islanti talvella – Jäätä ja kuumia lähteitä

Olen nähnyt Islannin karut maisemat ainoastaan välilaskun aikana USA:han. Jo tuolloin ajattelin, että paikassa on jotain mystistä ja mahtavalla tavalla karua. Minua kiehtoisi erityisesti kokea Islanti keskellä talvea, aikana, jolloin sääolosuhteet ovat äärimmäiset ja äkilliset lumimyrskyt saattavat riepotella saarta.

Kuvittelen, että kuumaan lähteeseen hyppääminen on entistä nautinnollisempaa kontrastin kasvaessa ympäröivään luontoon. Kiinnostavaa olisi myös kokea Golden Circle kiertoajelu, jolloin pääsisin tutustumaan Thingvellirin kansallispuistoon, Geysirin geotermiseen alueeseen ja Gullfossin vesiputoukseen. Revontulistakaan ei ole hirveästi kokemusta tällaisella lakeuden kasvatilla, joten niitäkin saattaisi olla Islannissa mahdollisuus kokea.

Kuuba – Karibian rytmit ja rappioromantiikkaa

Kuubassa kiehtoo saaren rappioromanttiikka, historia, vanhat autot, karibialainen tunnelma, musiikkikulttuuri, rytmit ja rommi. Kuvittelen istuvani Kuuban Havannan tai Trinidadin kuumankosteassa iltahämärässä terassille katetulla illallisella kynttilän valossa – kuunnellen ja aistien latinalaisia rytmejä, sekä ihmisten eloisuutta. Ehkäpä osa eloisuutta tarttuisi tähän jäyhemmän puoleiseen pohjalaiseen sieluunkin. Ainakin selittämätöntä kaipuuta tuonne löytyy.

Laivalla USAhan tai Etelä-Amerikkaan

En ole niinkään kiinnostunut Atlantin ylityksestä loistoristeilijällä, vaan ihan vaan arkisesti rahtilaivalla. Olisi aivan mahtavaa tylsistyä aavalla merellä vailla maata, tai muita laivoja näkyvissä. Voisi käyttää kaksi viikkoa pyöritellen kaikenmaailman teorioita päässään. Taivaanrannamaalarin unelmaa siis.

Pohjoinen mökki – keskellä ei mitään

Tämä unelma on melko lähellä Alaskan unelmaa. Pohjoinen hirsimökki, erämaan keskellä, luonnonmukaisissa oloissa. Tähän unelmaan ei tosin riitä pelkkä viikon pyrähdys, vaan tavoitteissa olisi sellainen perustavanlaatuinen erakoituminen -kunnes on saanut tarpeekseen.

Reppureissu – määränpää vapaa

Tämän unelman näen yhtenä vaikeimmin toteutettavista sen keston vuoksi. En oikein osaa ainakaan tällä hetkellä kuvitella jättäytyväni työelämästä maailmanympärysmatkailijaksi vailla tarkkaa suunnitelmaa. Matkahaaveistani tämä on kuitenkin ehkäpä se kaikkein kiinnostavin. Kyse on kuitenkin luultavasti enemmän vapaan, seikkailevan ja uteliaan elämäntavan toteuttamisesta, kuin matkustamista. Toiset tekevät reppureissunsa nuorena, ja minä (toivottavasti) viimeistään eläkeläisenä. Yksi syy lisää pitää huolta terveydestä!

San Francisco

San Franciscossa ei liene juurikaan enää hippimäisyyttä jäljellä, mutta siitä huolimatta olisi mielenkiintoista vierailla tuolla rapakon toisella puolen. Kävisin Alcatrazissa, pyöräilisin Golden Gatella, haistelisin Chinatownin tunnelmaa, kurkkisin merileijonia, haaveilisin viktoriaanisesta puutalosta, hyppäisin cable carsiin, kävisin Lombard Streetillä ja yrittäisin imeä itseeni rakkauden kesän 1967 historiaa Haight-Ashburyssa. Nämä ainakin siis!

Singapore

Singaporessa kiehtoo sen kehuttu turvallisuus, viherrakentaminen, Gardens by the Bay, Botanic Gardens, futuristisuus, food marketit, erilaiset kaupunginosat (Chinatown), Singaporen kansallismuseo ja Universal Studios. Uskon, että Singaporen lomalla olisi mahdollisuus kokea yhdessä kaupungissa mahdollisimman paljon erilaisia asioita.

Skotlanti

Skotlannin ylämaiden vuonot, vuoristot, nummet, Nessie, säkkipillimusiikki ja linnat saavat mielikuvituksen jopa niin laukalle, että näen itseni istuvan viskilasi kädessä takkatulen loimussa. Tosielämässä inhoan viskiä :). Olen lukenut Edinburghin olevan kirjallisuuden ja kirjailijoiden kaupunki, joten uskoisin tuolta löytyvän vielä vanhanaikaisia kirjakauppoja, joissa voisin haahuilla tuntikausia pölyttyneiden hyllyjen välissä. Ihanan vanhanaikasta ja historiallista siis!

Välimerenristeily

Heräisin joka aamu uudessa satamassa, valmiina tutustumaan kulloisenkin kohdekaupungin tarjontaan. Nauttisin laivan täysihoidosta ja raikkaasta meri-ilmasta. Kuvittelen itseni lekottelemaan laivan kannelle kirjan kera meripäivinä, ja vetäytymään hytin rauhaan kiireisten päivien päätteeksi. Eniten kiinnostaisi reitti Rooma – Savona – Marseille – Barcelona – Mallorca – Sisilia.

Mitä yhteistä unelmillani on?

Huomaan viehättyväni enimmäkseen karuista maisemista, ääriolosuhteista, tietynlaisesta seikkailuhenkisyydestä ja historiasta/kansankulttuurista. Haaveista useimmat tuntuvat kaukaisilta, koska vaatisivat toteutuakseen runsaasti sekä aikaa, että rahaa.

Joukossa on kuitenkin muutama kohde, joiden pitäisi olla helpommin toteutettavissa ja saavutettavissa, esimerkiksi Islanti tai Skotlanti. Tosin, matkaseurueen vakuuttelu kohteiden mahtavuudesta on oma rastinsa.

Ymmärrän hyvin, että kaikkien unelma ei ihan välttämättä ole talsiminen paukkupakkasissa, tuulensyömänä, räkä jäätyneenä poskella keskellä valkoista ei-mitään-maata tai tylsistyminen merellä.

Ja hetkonen (!), minähän osin elän unelmaani. Nyt kun tarkemmin mietin, niin kuvauksestahan tulee elävästi mieleen talvisten ja sysipimeiden arkiaamujen koiralenkit puoleensääreen upottavassa lumihangessa rannikon tuulen pistäessä kasvoja. Eipä parane siis ensi talvena valittaa.