Levi – Kolme päivää pohjoisen eksotiikkaa.

Olemme vierailleet Lapissa kesällä useasti. Matalasesongin aikaan on tilaa hengittää ja mahdollisuus vaellella luonnossa mielin määrin. Oi sitä vapauden tunnetta, kun saapuu Oulu-Kemi väylälle ja tiet alkavat avartua ja maisemat huudella pohjoista. Pohjoisessa olemme erityisesti mieltyneet Levi Hotel Spa:han, jonne olemme palanneet useamminkin kuin kerran. Viime kesänä, kuuman Kreikan matkan jälkeen sekä matkustusintoa, että lomapäiviä oli vielä jäljellä, joten houkuttelin mukaani vanhempani ja vanhimman pojan jatkamaan reissaamista.

Matkalla pohjoiseen (Päivä 1)

Lähdimme matkaan kohti tuntureita aamutuimaan Pohjanmaan lakeuksilta heinäkuun 2023 lähentyessä loppuaan. Kuskina toimi lähes koko matkan poikani, jota opetin kyseisenä kesänä 17-vuotiaiden poikkeusluvalla ajamaan. Takapenkin osastoa taisi hieman alkuun hirvittää, mutta lopulta olikin kuulemma kerrankin rentouttavaa vain nauttia matkasta. Ensimmäisen teknisen tauon pidimme perinteisesti Kalajoen ABC asemalla.

Lyhyen pysähdyksen jälkeen tarkoituksena oli etsiä Oulun paikkeilta kaunis levähdyspaikka, ja nauttia siellä ulkoilmassa kahvia/teetä sekä evästä. Ajamisen suhteen iskee välillä päälle suorittaja-rooli, jolloin haluaa vain kartuttaa kilometrejä mahdollisimman paljon kerralla, ja niin taisi käydä tälläkin kertaa. Lopulta maltoimme pysähtyä, ja löysimme Oulun tienoilta taukopaikan. Grillikatoksineen kaikkineen sillä oli mahtava potentiaali kauneuteen ja idyllisyyteen. Valitettavasti paikka oli ihan täynnä roskaa ja WCn kuntoa en kehtaa edes kuvailla. Olen ollut tähän saakka onnekas, koska en ole Suomessa matkustaessa moiseen aikaisemmin törmännyt. Jatkoimme matkaa tältä pysäkiltä varsin vikkelään.

Myöhäistä lounasta olin suunnitellut nautittavan Ruotsin puolella. Vegaanina matkustaessa iänikuiset vege-hampurilaiset saattavat toisinaan tulla korvista, joten olin strategisesti aikatauluttanut huoltoetapin Haaparannan IKEAan edullisten ja maittavien kasvispyöryköiden ääreen. Eivät pettäneet tälläkään kertaa. Ruokailun päätteeksi kävimme hakemassa jälkiruokaa automatkalle Euroopan suurimmasta karkkikaupasta Candy World:istä. Mukaan tarttui irtokarkkeja (ihan liikaa!), sekä testiin erilaisia vitamiinijuomia. Loman oli tarkoitus olla terveysloma, joten hieman lipsahti.

Perillä! Porot tervetulokomiteassa

Haaparannasta lähdimme ajelemaan kohti Leviä. Pohjoisempana meitä tervehtivät useat porolaumat, jotka ihailtavan itsevarmasti ja rauhallisen tyynesti tallasivat omaa reittiään keskellä tietä peltilehmien väistäessä sivuun. Levi Hotel Spa:han saavuimme seitsemän aikaan illalla. Alue oli muuttunut sitten viime vierailuni. Se oli täydentynyt Design Hotel Levi rakennuksella, jonka aula oli varsin vaikuttavan näköinen. Ensi kerralla täytynee testata uudemman puolen majoitus.

Olimme varanneet kolmeksi yöksi kaksi huonetta Levi Hotel Span puolelta, joten majoituimme erillisissä Lapin tunnelmaa huokuvissa rivitalo-rakennuksissa. Huoneiden hintaan kuului aamiaiset, sekä vapaa pääsy kylpylään, joten 365 euron hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen. Kävimme kylpylässä kuntouimassa, vesijumppaamassa ja nauttimassa kuuma/kylmä-altaista, poreista sekä ulko-altaasta joka päiväretkiemme päätteeksi. Kylpylä on mielestäni yksi parhaista vierailemistani, koska siellä on monipuolisesti erilaisia altaita, ja mikä tärkeintä, ei tule kylmä! Olen mahdoton vilukissa, joten tämä on suuri kunniamaininta.

Saavuttuamme iltasella kohteeseen, kävimme vain nopeasti heittämässä tavarat huoneeseen ja lähdimme virkistävälle kävelylle rinteeseen katselemaan poroja ja nauttimaan auringosta. Illan pimentyessä päätimme tehdä vielä pikaisen visiitin Levi-tunturin huipulle, jossa kävimme kuvailemassa jylhiä maisemia hämärän laskeutuessa. Hyttyset ovat olleet Lapin kesässä vaihtelevasti kiusanamme, mutta tänä vuonna niitä oli varsin maltillisesti. Muistan erään kesän, kun olimme pakanneet eväät ja kipusimme Kätkä-tunturille, mutta syömisestä ei tullutkaan kerrassaan mitään -ellei sitten olisi halunnut mutustella elävillä hyönteisillä höystettyä sämpylää.

Huipulla tuulee (ja sataa) (Päivä 2)

Seuraavana aamuna kävin pojan kanssa aikaisin lenkillä läheisellä pururadalla. Kilpauimarina hän tosin meni omia menojansa ja käpsyttelin itse verkkaista tahtiani puolisen tuntia ennen suihkua ja ah (!) niin ihanaa hotelliaamiasta. Tästä muodostui tapa – ensin lenkki ja sitten puoli yhdeksän aikaan aamiaiselle. Parina aamuna poro oli päättänyt lenkkeillä kanssani samoja reittejä ja blokkasi tieni. Hetken asiaa pällisteltyäni ohitin kaverini tyynen rauhallisesti ja eipä hänen arvonsa tainnut juuri minua huomatakaan.

Päivä oli sateinen, mutta emme antaneet sen haitata menoamme. Ostimme liput hotellin aulan automaatista gondolihissiin ja suuntasimme kohti Levin huippua. Tällä kertaa maisemakuvauksesta ei tullut mitään, koska sade ja sumu peittivät näkymät. Oli melkoinen kokemus kiertää huippua tuulen lennättäessä seurueen sadeviittoja ympäri korvia. Nauroimme katketaksemme luonnonvoimien temppuilulle. Lakeuksien kasvatille tulee aina yllätyksenä miten paljon huipun olosuhteet voivatkin erota maankamaran sääolosuhteista. Rinteen alaosassa olisi voinut kokeilla kiipeilyä seikkailupuistossa, mutta valitettavasti jouduimme jättämään tämän pisteen väliin huonon sään vuoksi.

Ruoan sulattelua Panoraman näköalaportaissa

Kävimme kuivattelemassa ja syömässä Levi Golf & Country Clubin Draivi -ravintolassa. Sateesta huolimatta intohimoisimmat lajin harrastajat talsivat viheriöllä kuin mikään mahti maailmassa ei voisi heitä häiritä. Varsinaista zen-tunnelmaa. Ruokailun jälkeen sade oli lakannut ja lähdimme urheilemaan Panoraman portaisiin. 766 askelta ei kuulosta kummoiselta, mutta kävi kyllä työstä tunkata itseänsä ylös huipulle. Kävelin portaat edestakaisin muistaakseni kolmisen kertaa. Olimme suorituksistamme varsin ylpeitä, ja päätimme lähteä virvoittamaan väsyneitä raajoja kylpylään. Kylpylään oli tullut uutuutena sitten viime visiittini iso tv-screen, josta saattoi valita haluamansa vesijumpan. Siirryin itse kuntouimaan puoleksi tunniksi uintiradalle pojan kanssa vanhempieni jäädessä testaamaan jumppatarjontaa. Urheilun jälkeen kylpylän kuuma/kylmä-allaskombo tuntui taivaalliselta ja uni maistui makeasti liikunnallisen päivän päätteeksi.

Särkitunturin huiputus (Päivä 3)

Toisena kokonaisena reissupäivänä sää ei edelleenkään suosinut meitä, mutta golffareiden tavoin lähdimme kohti omia kiinnostuksen kohteita säästä välittämättä. Ajoimme noin puolen tunnin matkan Särkitunturille, joka sopii vaelluskohteeksi myös hieman huonompijalkaisemmillekin. Minun suunnistaessa tosin ajoimme ensin harjaan jonnekin metsän siimeksessä sijaitsevalle soranottopaikalle, mutta kiitos googlen löysimme lopulta perille. Oikean tien varressa parkkialue näkyikin hyvin ja pysäköintitilaa oli riittävästi. Olen käynyt Särkitunturilla aikaisemminkin, mutta navigointi ei todellakaan ole vahvuuteni.

Reitti ylhäälle on soratietä, ja matkan varrella pysähdyimme pienen lammen äärellä olevalle taukopaikalle. Hieman harmitti, että eväät olivat jääneet matkasta, koska kodassa olisi ollut vielä pieni hiillos kutsumassa makkaranpaistoon. Huipulla Suomen kauniimpiin kehut maisemat olivat maineensa veroiset ja palkitsivat kauneudellaan. Matkalla alas vastaan tuli useita vaeltajia, ja bussilastillinen rippikoululaisia, joten suositusta tunturista on kyse. Oli mukava huomata miten suomalainen jäykkyys oli vaihtunut täällä vaeltajien iloiseen kanssakäymiseen ja tervehtimiseen.

Särkitunturin valloituksen jälkeen meillä oli kiljuva nälkä. Kävimme syömässä pizzat paikallisessa Kotipizzassa. Kesäkaudellahan Levillä ei ole kaikki ravintolat auki, joten kotoinen Kotipizza oli ihan kelpo vaihtoehto. Keskustasta sijaitsevasta ravintolasta oli helppo siirtyä katsastamaan alueen kauppoja. Vaikka olen kuluttamisen suhteen pedantti (yleensä vain tarpeeseen ja toiminnallisia asioita), niin alueen lahjatavarapuodit olivat varsin viehättäviä. Pidän kuitenkin erityisesti Levin urheiluvaatekaupoista, ja tällä kertaa mukaan lähti monikäyttöinen fleece, jota olen sittemmin pitänyt mm. koko pitkän talven ulkoiluttaessani neljävuotiasta, haaveiluun taipuvaa, ja siten maailman hitainta labradoriamme. Shoppailun jälkeen kello oli jo yllättävän paljon ja kukkarot kevyempinä lähdimme illaksi kylpemään päivän pölyt pois vesijumpan kera. Viimeisenkin Levi-päivän jälkeen uni maistui erinomaisesti.

Joulupukin pajakylässä heinäkuussa (Päivä 4)

Neljännen reissupäivän aamun valjetessa suuntasimme auton kohti etelää. Olin suunnitellut joulu-hullun äitini iloksi vierailun Rovaniemen Joulupukin pajakylään, joka on auki kesälläkin. Alueella vallitsi varsin kansainvälinen tunnelma. Bongasimme moottoripyöräilijöitä ainakin Hollannista, Saksasta, Belgiasta ja Norjasta. Tämän lisäksi turisteja oli Ranskasta ja Aasian maista. Oli hienoa nähdä, miten innoissaan turistit käpistelivät lahjapuodin Lappi-aiheisia matkamuistoesineitä. Parasta antia olivat lukuisat kirjeet joulupukille joka maailman kolkasta, ja haaveilu täydellisestä joulusta joulumaan koristeita ja astioita hypistellessä. Todellisuudessa en omaa erityistä intohimoa koristeluja kohtaan, mutta tuolla joulumaan sydämessä näin asiat toisin.

Jouluähkyn jälkeen (tämä päti vain osaan, ei porukan jouluhulluun) hyppäsimme autoon, tarkoituksena ajaa nopeinta mahdollista reittiä lakeuksille. Uskomattomien navigointitaitojeni suosiollisella avustuksella päädyimme kuitenkin ajamaan syrjäistä, kuoppaista hiekkatietä useita kymmeniä kilometrejä keskellä ei mitään. Tämäkin oli varsin avartava kokemus, koska en olisi uskonut, että Suomesta löytyy vielä tuollaista maisemaa. Maaseutua, hiekkatietä kilometritolkulla ja vanhoja, asuttuja omakotitaloja korvessa. Tuntui kuin olisimme tehneet aikamatkan menneeseen.

Löysimme tiemme tuolta aikaloopista lopulta pois, ja kellon lähestyessä puoltayötä saavuimme kotiin monta kokemusta rikkaampina vastaanottamaan tulevaa elokuuta ja arkea.