Kreikka Karpathos – Perinteistä kreikkalaista idylliä ja huikeita näköaloja.

Matkakohteen valinta

Tänäkin vuonna kesälomakohteen valitseminen oli äärimmäisen vaikeaa. Vaihtoehtoina olivat San Francisco, Singapore, Välimeren risteily tai kohde X Euroopassa. Pitkän + ja – tutkinnan tuloksena päädyin Kreikan Karpathoksen saareen. Ratkaisevana tekijänä oli tällä kertaa tylsästi raha -muut vaihtoehdot olivat n. 2000 euroa kalliimpia. Ehkäpä säästän tuon summan seuraavaan pidempään matkaan.

Otan matkojen suunnittelemisen äärimmäisen vakavasti, ja se on mielestäni osa hauskuutta. Kesäloman kynnyksellä istuin mustan muistivihkoni ja kofeiinittoman kahvini kanssa läppärin eteen ja googlasin päiväkausia (oikeasti!) eri vaihtoehtoja käyden läpi pakettimatkoja tarjoavat toimistot, sekä itse räätälöidyt kokonaisuudet. Olen hyvin kaikkiruokainen kohteiden suhteen, mutta en koe varsinaisesti vetoa kovin patriarkaalisia tai autoritäärisiä maita kohtaan.

Karpathoksella viehätti hinta-laatusuhteiltaan hyvä paketti Apollomatkojen kautta, lyhyt lentomatka ilman ruttoakin pahempia yövuoroja, sekä lupaus tuulisesta (ja siten viileämmästä), rauhallisesta ja peri-kreikkalaisesta saaresta. Nuo lupaukset täyttyivät lomallamme oivallisesti ja Suomeen palasi joukko rentoutuneita lomalaisia.

Helppoa matkustamista

Yleensä junailemme Helsinki-Vantaan lentokentälle, mutta tällä kertaa valitsimme auton matkavälineeksi. Olin varannut etukäteen parkkipaikan Finanvian kautta ja tuo osoittautui äärimmäisen vaivattomaksi vaihtoehdoksi. Eipähän tarvinnut sompailla kentällä ja arpoa eri vaihtoehtojen välillä. Helsinki-Vantaan jonoista on kirjoitettu mediassa tänä kesänä, mutta annan täyden kympin palvelulle. Ihmisiä oli aulassa paljon, mutta jonottaa ei tarvinnut yhtään! Koko byrokratia (matkatavaroiden selvitys ja turvatarkastus) hoitui yhteensä n. 12 minuutissa vaikka olimme liikenteessä ruuhkaiseen aikaan. Karpathokselle saavuimme heinäkuun 2024 ensimmäisellä viikolla n. 4 tunnin lennon päätteeksi Finnairin sinivalkoisin siivin. Matkatavarapalvelu ei olisi voinut olla nopeampi. Koneesta saavuttuamme ehdimme kävellä juuri ja juuri tavarahihnalle, kun se jo käynnistyi pullauttaen ensimmäisenä meidän laukut poimittavaksi.

Ihastuttava Pigadian kaupunki ja hieno hotelli

Yövyimme Karpathoksen eli Pigadian kaupungissa Alimounda Mare hotellissa. Halusin hotellin, jossa on kuntosali, säädyllinen allasalue, ilmastointi, keskusta ja ranta kävelyetäisyydellä, sekä hyvät arvostelut. Haun perusteella ko. hotelli täytti kriteerit ja hintakin oli vielä kohtuullinen n. 2900 euroa, joten valintaa ei tarvinnut pähkäillä sen suuremmin. Hotelli oli siisti, aamiainen loistava ja monipuolinen, allas iso, parvekenäkymät ulapalle mahtavat ja sijainti erinomainen. Jos jotain kehitettävää keksisin hotellista, niin kuntosali olisi voinut olla monipuolisempi ja paremmin ilmastoitu. Muilla asukkailla oli myös hassu tapa varata aurinkotuoleja, vaikka tämä oli säännöissä kielletty. En oikein tiedä mihin tunteeseen tämä perustuu, mutta YouTubesta voi jokainen etsiä videoita aurinkotuoleista taistelevista lomailijoista. Leppoisat lomavibat ovat kyllä kaukana näistä tyypeistä.

Pigadian kaupunki ihastutti idyllisyydellään. Satama-alue ja perinteiset kujat muuttuivat illan tullen vilkkaiksi kohtaamisalueiksi, kun pääosin pohjoismaalaiset, saksalaiset ja hollantilaiset lomailijat kaivautuivat hotelleistaan ja päivän reissuilta ruokailemaan. Paikalliset kokoontuivat myös tavernoihin katselemaan uutisia ja vaihtamaan kuulumisia. Ihmisten lisäksi katujen varret täyttyivät iltaisin suloisista kissoista, joille vietiin isot läjät ruokaa aina auringon laskun tullen. Koiria ei saarella juurikaan näkynyt, joten kissat saivat rauhassa nauttia turistien ja paikallisten huomiosta. Saarelaiset vaikuttivat olevan liikuttavan ylpeitä omasta pikku helmestään ja korostivat sen kauneutta ja rauhaa suhteessa esimerkiksi vilkkaampaan Rodokseen.

Tavernoita joka makuun

Ravintola-, taverna- ja kahvilatarjontaa oli runsaasti. Testasimme joka päivä uutta paikkaa, ja kaikissa ruoka oli erinomaista. Lounasta tosin söimme hotellin snack baarissa useampana päivänä, koska annokset olivat edullisia ja jälkkäriksi sai aina hotellin aamiaiselta jääneistä tuorehedelmistä kootun jälkiruokalautasen ilmaiseksi. Saimme useissa muissakin ravintoloissa itseasiassa kreikkalaiseen tapaan jälkiruokaleivonnaisen ja snapsit ruokailun päätteeksi aterian kylkeen. Yleisesti hinnat olivat hieman huokeampia kuin Suomessa ja ns. sisäänheittokulttuuria ei esiintynyt kuin paikallisesti pääkadun kohdalla. Testasimme ainakin Acropolis, Pizza Uno, Porto Bello ja The Life of Angels ravintoloita, sekä erinomaista perheravintolaa, jonka nimi jäi valitettavasti kyrillisten kirjainten vuoksi mysteeriksi. Selvisimme kaikissa ravintoloissa alle 60 euron laskulla yhteensä kolmelta ruokailijalta, vaikka emme yrittäneet lainkaan säästellä.

En ole ruokahifistelijä millään muotoa, joten en yleensä käytä juurikaan aikaa ravintoloiden valintaan. Strategiana taitaa olla lähinnä mahdollisimman hygieenisen näköinen paikka, mutta muuten melkein mikä vaan käy. En kaipaa mausteisia makuelämyksiä, tai tuntikausia kestäviä illallissessioita. Ilahdun yksinkertaisuudesta (ja nopeudesta) kaikessa nirsoudessani, joten en oikeastaan koe voivani antaa varsinaisia ravintolasuosituksia tai kirjoittaa ruoka-arvosteluita.

Vuokra-autoilua, sympaattisia kyliä ja vilvoittavia rantoja

Karpathoksen saari itsessään on varsin pieni. Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi läheisen Euromoton kautta, ja ehdimme hyvin kiertämään koko paikan pysähdellen jokaisen sopivan näköalan, rannan tai pittoreskin kylän kohdalla. Liikennettä ei ollut juuri nimeksikään kylien ahtaita kujia lukuunottamatta, mutta vuoristoteillä taiteilu toi oman tunnelmansa ajamiseen. Otamme lomilla vuokra-autoillessa aina ajo-oikeuden kahdelle kuskille, jotta molemmat pääsevät testaamaan paikallista liikennekulttuuria. Reissujen jälkeen osaa aina arvostaa Suomen infrastruktuuria ja tasaista maastoa ihan uudella tavalla.

Ihastuin erityisesti Kira Panagian pikkukivirantaan, jossa nautimme turkoosista ja kristallinkirkkaasta merestä, sekä paikallisen tavernan lounaasta. Maisemat rannan kalliolohkareella sijainneesta pikkukirkon terassilta olivat kerrassaan lumoavat. Saarella on aikoinaan lähes joka perheellä ollut oma kirkko, joten siellä täällä oli mahdollisuus kurkistaa sisään pieniin pyhättöihin.

Kävimme myös paljon kehutulla Apella rannalla, mutta jos pitäisi valita näistä vain toinen, niin ehdottomasti suosittelisin Kira Panagiaa. Emme piipahtaneet ns. perinteisillä hiekkarannoilla lainkaan, koska kivirannat ovat suosikkejani siisteydessään ja sielukkuudessaan. Kivirannoilla en kaipaa edes aurinkotuoleja tms. Uteliaisuuttani googlasin pari pollia tähän liittyen, ja kovasti yllätyin kun hiekkarannat olivat useimpien suosiossa. Kummasta sinä pidät enemmän?

Rantojen lisäksi autoilimme Menetesin vuoristokylään. Vierailimme paikallisessa taidekaupassa ja kipusimme kirkolle, jossa oli juuri menossa sunnuntaimessu. Saarelaiset ovat pääosin ortodokseja ja uskonto näkyy arjessa vahvemmin kuin meillä. Minimarketin myyjä esimerkiksi kuunteli kännykästänsä messua ja hyräili veisuun mukana palvellessaan asiakkaita.

Kävimme myös kuvan kauniissa Finikin ja Lefkoksen kalastajakylissä, sekä Arkassin pikkukylässä, jossa vierailimme paikallisessa pienessä museossa tutustumassa arkikulttuuriin arkeologisten löytöjen muodossa. Saarella on aikoinaan ollut tapana optimoida tila rakentamisessa, ja yhden huoneen asunnoissa oli usein yksi iso vuode korottettuna rakennelmalla, jonka alla oli säilytystilaa. Tuossa yhdessä vuoteessa nukkui koko perhe. Vauvat tosin saatettiin nukuttaa pärekoreihin, jotka ripustettiin kattoon roikkumaan perhepedin yläpuolelle.

Kaikki kylät olivat ilahduttavan pieniä ja paikallisilla oli hauska tapa pysäyttää auto keskelle katua ja ryhtyä vaihtamaan leppoisasti kuulumisia ohi kävelleiden tuttujen kanssa. Koko saarella on vain muutama tuhat pysyvää asukasta, joten voin kuvitella, että saarelaiset ovat hyvin perillä toistensa tekemisistä.

Lisää urheilua ja lukemista…

Omatoimisen kiertämisen lisäksi osallistuimme kokopäivän kestävälle retkelle, jossa matkustimme veneellä Diafanin satamakaupunkiin ja sieltä Olympoksen vuoristokylään. Tuo retki on oman postauksen arvoinen, joten voitte lukea siitä lisää täällä: Elävä folklore museo ja suloinen mummolandia.

Retkien lisäksi jatkoin saarella kesälomani alussa aloittamaa kuntokuuria ja vierailin salilla joka päivä lukuunottamatta yhtä päivää. Tein päivittäin kardioharjoituksen (painoja ei ollut) kiertoharjoitteluna, eli n. 20 min. juoksumattoa, soutulaitetta ja pyörää kutakin tunnin verran yhteensä. Useimpina päivinä salilla sai urheilla itsekseen, joten kerrankin ei tarvinnut häiritä muita puuskuttelulla. Ehdin lukea matkalla muutaman kirjankin, mutta niistä mahdollisesti lisää tuonnempana.

Viikon matkailun jälkeen oli mukava palata takaisin Suomeen. Olin varannut lentokentän Hilton hotellista meille huoneen, joten lentojen jälkeen oli miellyttävä kömpiä auton sijaan pehmeään sänkyyn ja jatkaa runsaiden hotelliaamiaisten sarjaa vielä yhdellä aamulla ennen seuraavan päivän ajomatkaa lakeuksille.