Kanariansaaret Arguineguín – Idyllisen aito kalastajakylä

Kanariansaaret Arguineguín – idyllisen aito kalastajakylä valikoitui talvilomakohteeksemme vuonna 2024. Parasta vierailussamme oli mielestäni huoneistohotellimme, sekä aidon kanarialaisen tunnelman aistiminen. Kylää ei ole vielä pilattu pelkillä hotelleilla ja turisteilla, vaan kaduilla samoilivat myös ihan tavalliset saarelaiset omissa arkipuuhissaan.

Suurelta osin reissukohteen valintaan vaikutti positiivisesti yllättänyt edellisen vuoden talviloma, josta voit lukea lisää omista Playa Del Ingles postauksista. Olin kuvitellut Kanariansaaret pelkkänä kuihtuneena retrokohteena, mutta ehei. Sää oli mitä parhain, ja retkivaihtoehtoja riitti monipuolisesti ympäri saarta.

Maailman hitain turvatarkastus Turun lentoasemalla

Yksi syy matkavalintaamme oli mahdollisuus lähteä lentoon Turusta, eli siis pienemmältä kentältä. Tämä yleensä on oman kokemukseni mukaan tarkoittanut nopeampaa lentokenttäoleskelua ja turvatarkastusta.

Ajoimme Turun lentoasemalle pohjanmaan lakeuksilta. Jätimme auton kätevästi parkkiin lähelle lentoaseman etuovea. Omalla autolla matkustaessa ei tarvitse huolehtia talvivaatteiden säilytyksestä. Sinne ne jäivät tällä kertaa, auton takakonttiin.

Laukun jättäminen sujui ihan mallikkaasti, mutta…turvatarkastus sakkasi ja pahasti. Hieman aikaisemmin oli lähdössä Tukholman lento. Kahdesta turvatarkastuslinjoista vain toinen oli toiminnassa tällä kertaa. Jouduimme päästämään Tukholman koneeseen matkalla olleita virtana ohi, etteivät he olisi myöhästyneet koneestaan.

Suurin syy hitaaseen jonon vetämiseen oli kuitenkin turvatarkastaja, jollaista en ole aikaisemmin nähnyt. Huolimatta järkyttävästä jonosta ja tiedosta Tukholman koneeseen menijöiden kiireestä, hän suoritti virkaansa uskomattoman h-i-t-a-a-s-t-i. Hän mm. näpräsi asiakkaiden tavaroita turvatarkastuslootissa, ja “somisti” niitä, eli asetteli parempaan järjestykseen. Tavara kerrallaan.

Olen yleensä todella lehmänhermoinen. Enhän ole nopeista nopein itsekään, ja tikulla silmään joka toista haukkuu jne…Mutta, kun oikeasti pikkuruiseen jonoon tuhraantui yli tunti aikaa suurilta osin ennennäkemättömän näpertelyn takia, niin koko prosessi meni kyllä rehellisesti sanottuna tunteisiin. Sen verran kismitti, että “jouduin” kietaisemaan pikavauhtia tuopin olutta hermoja lepuuttaakseni ennen koneeseen siirtymistä. Ei sillä, että sivistyneeseen nautiskeluun olisi edes jäänyt aikaa tuon jonottamisen jälkeen.

Huh, tekipä hyvää purkaa tilanne tänne bittiavaruuteen. Kommentoikaahan vertaistueksi, mikäli teilläkin on kauhukokemuksia turvatarkastuksista. Luin juuri Rovaniemen kentän kaaoksesta, ja voin täysin sympatisoida tunnin pakkasella pihalla jonottaneita turisteja.

Arguineguín Park by Servatur – paras ja skandihenkinen huoneistohotelli

Hyvin varusteltu moderni huoneisto

Perillä kohteessa meillä oli varattuna Tjäreborgin kautta kuljetus ja Arguineguín Park by Servatur 4+ tähden huoneistohotelli. Koko loma maksoi neljältä hengeltä yhteensä n. 2900 euroa. Hinta-laatusuhde oli erinomainen, ja voin todellakin suositella pakettia. Saimme matkan hurjaan alennushintaan. Esimerkiksi Vaasasta lähtenyt lento muutoin samoilla spekseillä, olisi maksanut yli 5000 euroa!

Meillä oli varattuna todella tilava kahden makuuhuoneen moderni huoneisto, jossa oli valtava parveke ruokapöydällä ja kahdella aurinkotuolilla. Huoneisto oli putipuhdas. Keittiöstä löytyivät kaikki herkut astianpesukoneineen päivineen, ja olohuoneessa oli tuttu tunnelma. Vähän kuin olisi kotona ollut, skandinaavisesti sisustetussa kodissa. TVstäkin näkyi mm. Ylen kanavat, tosin emme oikeastaan ehtineet sitä juurikaan katsella.

Itkettävän ihana aamurutiini

Huoneistohotellissa ei ollut aamupalaa, mutta hotellin alakerrassa sijaitsi klo 8 aamulla auennut Spar -market. Useat hakivat sieltä aamupalaksi croisantteja, sämpylöitä, jogurttia tms. kahvin kera, vaikka toki huoneistoissa oli omat keittimet.

Itselle muodostui rutiiniksi syödä aamupala parvekkeella. Odottelin päivittäin auringonnousua vastapäisen hotellirakennuksen takaa. Ah, mikä ihana tunnelma se olikaan, kun aamun lämpimät säteet osuivat poskille päivänavauksen merkiksi saaren leudossa ilmassa.

Lomilla mielestäni kullanarvoisinta ovat pienet, syvästi koetut hetket, joita pystyy palauttamaan kehoon ja mieleen vielä vuosienkin päästä. Ihan kuin eläisi ja kokisi koko tilanteen uudestaan. Nytkin, synkkänä joulukuun iltana, tuota aamurutiiniani muistellessa, tekee ihan mieli itkeä kaipuusta ja ilosta.

Se on jännä juttu, että kauneimmatkaan materiaaliset hankinnat eivät pysty synnyttämään vastaavia jälkiä itselleni. Tästä syystä minun luksusta on “törsätä” matkoihin ja elämyksiin, ei esim. reviirin rakentamiseen. Meitä on moneksi, ja hyvä niin!

“Tinkimättömällä ammattitaidolla” siistin allas- ja K18-alue

Hotellin allasalue oli todella siisti. Aurinkotuolit eivät olisi voineet juuri olla suoremmissa riveissä. Ahkerin koskaan näkemäni, vanhempi allasmies järjesteli aluetta jämptin huolellisesti. Hänellä oli selvästi todella ammattimainen ote työhönsä. Hän suoristi jokaisen “väärin” jätetyn tuolin, asetteli tyynyn oikein, keräsi roskat ja toimitti sulkemisrutiininsa kellontarkkuudella.

Mielestäni on ihan mahtavaa seurata antaumuksella työhönsä suhtautuvia ihmisiä, he toimivat inspiraation lähteinä yllättävillekin tahoille. Tärkeää ei ole se varsinainen tekeminen, vaan “tinkimättömällä ammattitaidolla” -asenne, Pauligin Juhla Mokka mainoksia lainatakseni.

Aurinkotuoleja oli todellakin riittävästi. Ylhäällä, syrjäisimmissä kerroksissa sijaitsi aikuisille suunnattu, rauhallisempi K18 allasalue. Kävimme vain pikaisesti vierailemassa siellä, koska mukana oli yksi alle 18-vuotias. Altaiden vedet olivat uintikelpoisen lämpimiä, ja tilaa oli riittävästi esimerkiksi kuntouimisen harrastamiseen. Harmittelin kovasti kotiin unohtunutta uimalakkia ja -laseja.

Allas-alueella oli myös ravintola, jossa olisi voinut käynyt syömässä lounasta tai illallista. Emme kuitenkaan testanneet kyseistä ravintolaa jostain syystä lainkaan. Se taisi mennä iltaisin melko aikaisin kiinni, ja lounasaikaan olimme usein reissussa, joten söimme muualla. Listalta olisi kuitenkin saanut mm. pizzaa, sandwichejä ja salaatteja.

Hissillä omalta parkkipaikalta kellarista suoraan hotellihuoneeseen

Vuokrasimme hotellin respan avustuksella vierailun ajaksi auton. Hotellimme yllätti tässäkin asiassa todella positiivisesti, sillä alueen alle oli louhittu iso parkkihalli. Jokaiselle huoneistolle oli merkitty ihka oma parkkiruutu, joten parkkipaikan etsimiseen ei tarvinnut tuhlata yhtään aikaa.

Parkkihallista pääsi hissillä kätevästi omaan rakennukseen ja kerrokseen, mikä teki esimerkiksi kauppareissuista mahdottoman helppoja. Ja tulihan siinä vähän luksuksen tuntuakin jostain syystä ;).

Arguineguínin idyllinen kalastajakylä ja ympäristö

Arkieloa

Arguineguínin kalastajakylä on sympaattisen rauhallinen. Paikallisten arkipuuhat sulautuvat pääosin pohjoismaista kotoisin olevien turistien kanssa sujuvaan yhteiseloon. Satamassa kantautuvat lokkien ja merilintujen äänet. Kalan tuoksu sekoitettuna merellisiin tuulahduksiin tuo selkeästi esille kalastajakylälle ominaiset piirteet.

Paikalliset markkinat

Vierailimme heti alkulomasta paikallisilla markkinoilla lähellä satamaa. Siellä myytiin mm. perinteisiä käsitöitä, aloe vera tuotteita, herkkuja, vihanneksia, vaatteita, huiveja, koruja, nahkalompakoita, eli kaikkea maan ja taivaan välillä. Fiilistelimme erityisesti suomenkin kesäisiltä markkinoilta tuttuja alkuperäiskansojen panhuiluserenadeja, sekä paikallisia “helppoheikkejä”.

Mukaan ei tarttunut tällä kertaa mitään, koska erityisiä funktionaalisia ostotarpeita ei vain kertakaikkiaan ollut.

Satama ja ranta-alue

Kylän ranta ei ollut erityisen houkuttelevan näköinen, mutta sieltä löytyi kansialue, jossa ihmiset ottivat aurinkoa ja nauttivat meren kohinasta. Vieressä oli myös pieni merivesiallas, jossa ainakin jotkut kävivät pulahtamassa. Vesi näytti sen verran seisoneelta, että itse en uskaltanut allasta testata.

Satamasta lähti päivittäin aluksia Puerto Ricoon ja Puerto de Moganiin. Teimme itsekin ihastuttavaan Moganiin tälläisen retken yhtenä päivänä. Puerto Ricossa kävimme autolla parina iltana. Siellä oli kuhinaa ihan eri tavalla kuin omassa kylässämme. Jos ihmisvilinä ja iltaelämä kiinnostaa, niin Puerto Rico on huomattavasti parempi kohde sinulle.

Suosittelen rantakävelyä erityisesti iltaisin Playa Anfi del Mar suuntaan. Rantakadun varrelta löytyy useita ravintoloita ja sataman valot näyttäytyvät kauniina illan hämärtyessä. Ihan koko matka ei ole rantakatua, vaan melko alkupäässä pitää ylittää hiekkainen, ja osin kivinen rantakaistale taiteillen.

Kaupat ja ravintolat

Teimme ruokaostoksemme pääosin kävelymatkan päässä sijainneessa Spar -marketissa. Sen vieressä oli myös Jumbo-market. Emme tehneet erityistä hintavertailua, joten vaikea sanoa kumpi oli halvempi.

Ostelimme erityisesti tuoreita mansikoita, mehukkaita kirsikkatomaatteja, vastaleivottuja sämpylöitä ja ihan normiruokatarvikkeita kotikokkailuun. Kaupasta löytyi myös vegaanille Alpron jogurtteja, ja muita tuttuja tuotteita. (Kylmäsavu)tofua jäin kaipaamaan, joskin tofua olisi ollut saatavilla maustamattomana versiona Spar Naturalista. Ko. kauppa oli siis erikoistunut tarjoamaan luomua ja vegaanisia tuotteita. Ihan mun kauppa, ja yllätti todella positiivisesti, että pienestä kalastajakylästä löytyi sellainen!

Kävimme syömässä rannan hintavissa ravintoloissa yksinkertaisia ruokia, mutta myös markettien liepeillä olleessa Aasialaisessa ravintolassa. Siellä meille tuotiin ruokailun päätteeksi viinapullot pöytään, josta sai snapsit jälkkäriksi.

Yleensä kuvailen ravintolaruokia, mutta tällä kertaa olin jostain syystä jättänyt otokset ottamatta. Rantakadun hinnat olivat suunnilleen Suomen tasoa, mutta ylempänä, asutusten keskellä olleissa ravintoloissa löytyi huokeampaa tarjontaa.

Kylässä oli myös jonkin verran kauppoja, joskin emme niissä vierailleet. Olimme päättäneet säästää osan seurueesta mielestä pakollisen shoppailuosuuden saaren pääkaupunkiin, eli Las Palmasiin, sekä Puerto Ricon ostariin.

Turistiraivosta ei havaintoja

Helmikuussa 2024 ei ollut aistittavissa raivoa turisteja kohtaan. Toisin olemme saaneet viimeaikoina lukea esimerkiksi Ylen uutisista “Kanariansaarille on syntynyt hökkelikyliä – lomakohteella on karu kääntöpuoli“.

Ymmärrän raivon täysin, ja olisin luultavasti itsekin barrikaadeilla vastaavassa tilanteessa. Luonnonvarojen köyhtyminen ja elinkustannusten nousu turismin seurauksena on valitettava yhtälö. Turismi on kuitenkin köyhälle saarelle elintärkeä tulonlähde, joten toivottavasti se onnistutaan säilyttämään kestävyyden rajat huomioon ottaen. Saapuvien turistien määrää olisi hyvä säädellä, jotta luonnonvarat ja puhdas vesi eivät ehdy paikallisilta. Turistiveroakaan en lainkaan pane pahakseni.

Olisipa hienoa, jos matkailun saralle vakiintuisi uusi businessmalli, joka kunnioittaa luontoa, ja tuottaa hyötyjä erityisesti paikallisille. (Vinkkaa muuten, jos sinulla on lisätietoa moisesta, tai hyvistä käytännöistä!)

Kanariansaarten ja Arguineguínin sää helmikuun lopulla?

Olemme nyt kahtena peräkkäisenä vuonna vierailleet Kanariansaarilla helmikuun lopussa, hiihtoloman aikaan. Usein kuulee kysyttävän, että onko silloin riittävän lämmintä?

Meille on osunut joka Cran Canaria vierailulla (yhteensä 4 kertaa) mahtavat säät. Aamusella lämpötilat ovat olleen n.18 astetta, mutta auringon noustessa lämpötila on kohonnut vähintään 22-23 asteeseen. Yhtenä vuonna vierailun ajaksi sattui lievä calima, eli kuuma kaakkoistuuli. Tuolloin lämpötilat olivat reippaasti yli +25 astetta koko loman ajan.

Suomen pakkasista etelään matkustaessa jo tuo aamun +18 astetta tuntuu luksukselta. Saarten lämpötila on mielestäni optimaalinen esimerkiksi reissujen kannalta. Tuolloin jaksaa kävellä ympäriinsä, eikä hirmuinen helle ei rajoita elämistä.

Saarella kävi melkoinen tuuli parina päivänä. Huomasimme Arguineguínin olevan jotenkin kivassa poterossa, tuulelta suojassa. Siinä missä Maspalomasissa dyynien hiekat leijailivat kadulle, ja palmut heiluivat vaakatasossa, ei pikkuruisessa kalastajakylässämme tuntunut missään. Olemme olleet siis todella onnekkainta säiden suhteen.

Kävimme päiväreissulla yhtenä päivänä pääkaupungissa, eli Las Palmasissa. Se sijaitsee pohjoisemmassa, jossa ilmasto tapaa olla vilpoisempi suhteessa saaren etelärannikkoon. Reissumme aikana siellä olikin viileämpi ilma, ja vettä ripotteli. Tämä sabotoi meidän Las Canteras rantakadulla käyskentelyn, mutta ei haitannut yhtään esimerkiksi Kolumbos museovierailua.

Kirjoittelen Las Palmasin vierailusta ja muista retkikuulumisista lisää myöhemmin, joten pysyhän kuulolla!