Huvilakauden päättäjäiset Vaasan saaristossa

Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietettiin Vaasan seudulla huvilakauden päättäjäisiä. Myös me pakkasimme kimpsumme työviikon päätteeksi autoon, ja hurautimme Vaasan saaristossa sijaitsevalle mökille valmiina juhlimaan. Samana päivänä liputettiin myös Suomen luonnon päivää, joten viikonloppu survivor-henkisellä mökillämme sopi teemaan mainiosti.

Pohjanmaalainen perinnejuhla elokuun viimeiseen viikonloppuun

Kyseessähän on vanha, ainakin 1800-luvulta saakka vietetty, yhteisöllinen ja paikallinen perinne Pohjanmaalla. Muualla päin Suomea taidetaan puhua venetsialaisista, mikäli sellaisia juhlitaan. Muistan erään opiskeluaikojen tutun hämmästelleen ilotulitusten pauketta elokuussa. Hän ei ollut moisesta perinteestä kuullutkaan, joten oli saanut melkoisen vastaanoton uudessa kotikaupungissaan.

Sää suosi jälleen kerran, sillä sateisista ennusteista huolimatta puolipilvinen taivas lämmitti iltaan saakka. Olimme hakeneet juniorijaoston iloksi muutamia raketteja, mutta niiden poksauttamista saimme odotella myöhäiseen iltaan. Elokuun viimeisenä viikonloppuna aurinko laskeutui 20:53 ennusteen mukaan.

Nimestään huolimatta emme ole paketoimassa huvilakauttamme tähän viikonloppuun. En ollut siis juhlimassa haikein mielin, tai suorittamassa suursiivousta talven varalle. Mökillemme pääsee autolla, joten tarkoituksena on jatkaa harrastusta niin pitkään kuin huvittaa. Yleensä pidämme talven runsaslumisimmat kuukaudet paussia, mutta joskus on tullut käytyä jäällä hiihtelemässä. Lautamökki lämpeää kamiinalla ja kahdella patterilla pehmeän lämpöiseksi. Kylmästä ei tarvitse kärsiä siis talvellakaan.

TOP 6 mökkiruokaani

Huvilakauden päättäjäisiin kuului itseoikeutetusti hartaudella grillaaminen. Meillä on mökillä kamiinan lisäksi kaasuliesi ja -uuni, sekä mikro, joten normaali ruuanlaitto onnistuu halutessaan. Emme ole tosin asentaneet tänä vuonna kaasupulloa lainkaan sisäliedelle, koska kokkaamme aina pihaoloissa. Uunikin on ihan käyttämätön. Olen tapojeni orja myös grilliruuan suhteen, joten varioin muutamaa settiä vuodesta toiseen:

• Kesäkurpitsa, tomaatti, paprika, herkkusieni + kylmäsavutofu tai maustamaton tofu
• Bon Vegan kasvisnakit. Nämä virolaisen yrityksen nakit ovat ainoita, joita voin syödä ns. “vegaanin makkaratuotteista” vapaaehtoisesti.
• Luomu hernekeitto (kasvisvaihtoehto luonnollisesti). Ei grilliruoka, mutta lämpenee sivukeittimessä.
• Salaatti + grillattu tofu
• Apetit Wok lehtikaalikasviksia + plant based nuggets (harvemmin)
• Beyond Burger (harvemmin)

Kylmäsavutofu on ollut luottotuotteeni vuosikaudet monikäyttöisyydellään. Muiden valmistuotteiden suhteen olen äärimmäisen merkkiuskollinen sipulikammoni vuoksi. Pelkään kuollakseni reseptien uudistamista. Aikaisemmin esimeriksi Härkis oli helppoudessaan suosikkiani, mutta ns. “uusi pehmeä maku” päästi sipuliuutteen niin pahasti läpi, että en ole uskaltanut ostaa Härkistä hetkeen grillattavaksi. Samoin kävi Hälsans Kökin kasvispullien suhteen. Heidän kasvispyörykät alkoivat maistua yhtäkkiä itämaisilta lihapullilta. En tiedä ovatko kummatkaan palanneet takaisin alkuperäiseen sittemmin?

Muu perhe grillailee lihansyöjinä toki monipuolisemmin omia herkkujansa, mutta oma repertuaarini on melko vakio. Kotona olen viimeaikoina ihastunut Airfyerissa paahdettuihin kasviksiin ja mustapapuihin, joten ajattelin seuraavaksi testata tätä kompoa grillin loimussa. Pitäisi kyllä muutenkin tutkia tarkemmin reseptejä, vaihtelun vuoksi. Haaveilen muurikkapannusta, jolla voisi grillin ohella valmistaa pihalla herkkuja. Vielä ei ole tullut moista ostettua, koska sille ei olisi kunnon grillipaikkaa.

Olen ylikäristäjä

Yhteisten grilliherkkujen (perunat, kasvikset) valmistuksessa aiheuttaa pienoista haastetta erilaiset mieltymykset. Olen suolaa ja joskus pippuria -tyyppi, eli en kaipaa erityisemmin maustelisiä esimerkiksi grillissä valmistettuihin lohkoperunoihin. Pidän (valitettavasti) äärimmäisen käristyneestä grilliruoasta, joten siinä vaiheessa, kun kanssagrillaajat huutelevat “valmis“, niin itse jatkan grillaamista vielä pitkään.

Saan aina moitteita, kun poltan ruokani mustaksi. Sehän on valtavan epäterveellistä, mutta en ole vain oppinut tavasta pois. Luulen, että tapa on muodostunut kahdesta syystä: a) ylikäristämällä valmisruuasta häviää mausteisuus b) en pidä “mehevän” ruuan suutuntumasta tai mausta. Ehkä? Terveyden kannalta tästä ylikäristämisestä pitäisi kyllä oppia eroon karsinogeenien vuoksi…

Puutarhahommia ja olematon visio

Kuten saatatte muistaa, olen pienoinen anti-puutarhuristi. Nautin kyllä hyvin hoidettujen pihojen katselusta, mutta villiintyneet pihamaat eivät saa erityisemmin puutarhahanskojani polttelemaan. Luonto on voimakas elementti. Sen taivuttaminen haluamaansa muottiin vaatii ensinnäkin vision haluamastaan, ja toisekseen äärimmäisen paljon hoivaamista ja huoltamista.

Minulta puuttuu visio, eli en unelmoi tai haaveile kauniista puutarhoista. En oikeastaan osaa kunnolla edes määritellä mitä kaunis tai ideaali tässä yhteydessä tarkoittaisi. Voi kuulostaa hullulta, tiedän. Tämä on kuitenkin lähes varmasti “ongelmani” ydin.

Tiedän, että perehtyneisyys asiaan auttaisi. Voisin lukea puutarhalehtiä, katsoa tv-sarjoja, selata nettiä ja puutarhablogeja, sekä mahdollisesti somea. Toistojen myötä aivoni olisivat todennäköisesti muovautuneet “näkemään”. Joku voisi kysyä, että miksi tästä tarvitsee tehdä niin suuri numero? Omalla kohdallani ainoastaan siksi, että en osaa ryhtyä tekemään jotain säännöllistä puolittain. Vedän yleensä kunniakkaasti riman alta, tai sitten ihan överiksi. Paha tapa…

Mökkitonttimme on valtavan iso, eli siellä riittäisi runsaasti avaraa luontoa muokattavaksi. Yleensä olen puuhastellut enemmänkin rantaviivan kanssa, mutta tänä vuonna se on jäänyt väliin. (Ja sen kyllä huomaa.) Siirsimme ikivanhan mustaherukkapuskan aurinkoisempaan paikkaan. Josko se tuottaisi kahta marjaa isomman sadon jatkossa? Viikonloppuna kynsin erityisesti kivikkoista keskipihaa, joka pitäisi perustaa uudelleen. Trimmeri alkoi temppuilemaan, joten jouduin käsipelillä ja tylpällä viikatteella harventamaan rannan reunustan istuma-aluetta. Ihan mukavaa hyötyliikuntaahan sekin oli, vaikkakin hidasta.

Huvilakauden päättäjäisissä sauna lämpeää

Mökillämme saunotaan aina, ja yhtä varmasti myös uidaan. Lämpötilasta huolimatta. Huvilakauden päättäjäiset eivät tehneet poikkeusta. Vesi on viilennyt runsaasti heinäkuun helteiden jäljiltä. Mittarimme oli lähtenyt ajelehtimaan kohti parempia vesiä, joten nettipalvelu kertoi meren lämpötilaksi 14,2 astetta. Selkeästi lämpöisempää kuin kesäkuussa kuitenkin, joten ihan yhtä paljon ei tarvinnut haukkoa henkeä veteen pulahtaessa.

Viileä vesi aktivoi verenkiertoa mukavasti ja parantaa mielialaa. Pyrin yleensä oleskelemaan vedessä vähintään kaksi minuuttia. Toki kesällä lämpimien vesien aikaan uin ihan kunnolla, kauan ja hartaasti. Vielä vesi ei ollut niin kylmää, että tuottaisi absoluuttista ihon kihelmöimistä vedestä noustessa. Mutta, tunsin kyllä, että veri alkoi kiertämään ihan eri tavalla ja olo virkistyi.

Yhteisöllinen juhla

Illalla meille saapui vieraita viettämään kauden päättäjäisiä. Grillasimme syötävää, tosin kaasu loppui kesken lihansyöjien grillausten. Kaasunsyöttö ei oikein toiminut uuden pullon kanssa, joten makkaransyöjät saivat työskennellä lihansa eteen. Yhden piti nimittäin pitää suutinta pohjassa, että kaasunvirtaus varmistuisi. Itse ehdin grillailla omat kasvisnakkini etukäteen, joten säästyin vaivalta. Ruoan kruunasivat vanhat kunnon pullakaffit.

Elokuun illassa tarkeni vielä hupparilla, vaikka ilmassa tuoksui jo syksy. Muuttolintujen aura muistutti poislähtijöistä. Niillä olisi vielä pitkä matka taivallettavana ennen etelän lämpöä. Tuntuu hassulta, että osa linnuista viettää talvensa jopa Afrikassa asti. Ihan tyystin erilaisissa ympyröissä siis.

Auringon laskiessa sytytimme ulkotulet ja kynttilät. Huvilakauden päättäjäisten tunnelma syntyy nimenomaan hämärässä leimuavista valoista. Juonioriosasto viihdytti meitä ilotulitteilla. Itse en ole erityisemmin rakettien ystävä, koska ne kuormittavat luontoa, ja eläimiä, sekä lisäävät tapaturmariskejä. Lämpimässä kesäyössä ilotulitteiden katseleminen ei ole kuitenkaan yhtä tuskallista, kuin 30 asteen pakkasessa varpaat ja sormet sinisinä. Labbiksemme ei onneksi ole milläsikään ilotulitteista. Tämä on hieman hämmentävää, koska hän vierastaa mm. laitureita ja naapurin auki olevaa autotallia (joka siis yleensä on kiinni, eikä aiheuta siten jumitusta “kauheudellaan”) :D.

Viikonloppu hurahti silmänräpäyksessä

Hauskojen mökkiviikonloppujen “ongelma” on valon nopeudella liikkuva aika. Tuntuu, kuin juuri olisi painanut läppärin kiinni työnteon lopettamisen merkiksi, kun jo taas viettää sunnuntai-iltaa kotosalla. Olin varmasti nuorempana huomattavasti tehokkaampi ajan käyttäjä. Ehdin käydä perjantaina viihteellä kavereiden kanssa, vierailla kotikylässä, lukea tentteihin, siivota, leipoa, katsoa elokuvia, lukea kirjoja jne.

Nyt jos lähtisin esimerkiksi perjantaina viihteelle samalla metodilla, niin olisin puolikuollut koko lauantain. Toisaalta kontrasti arjen ja viikonlopun välillä ei ollut niin suuri opiskeluaikoina. Akateeminen vapaus tarkoitti mahdollisuutta suunnitella oma viikko melkeinpä millaiseksi itse halusi. Talousoikeus pääaineena takasi läsnäolopakottoman lukujärjestyksen. Hyödynsin vapautta ihan kiitettävästi, enkä tosiaankaan pingottanut opinnoissani. Ihan ok todistuksen onnistuin kuitenkin saamaan.

Pohdiskelin itsekseni, että minun pitäisi keksiä itselleni jotain mahdollisimman kurjaa, tylsää tai muuten vain epämukavaa tekemistä tuleviksi viikonlopuiksi. Kuvittelisin ajan matelevan tuolla metodilla. Yritin kysellä kanssaeläjiltä vinkkejä tylsään tekemiseen. Minulle ehdotettiin mm. viikonlopun viettoa sohvalla, mutta läppärin kera tuohan olisi melkein kuin suoraan unelmastani :).

Itse mietin, että ehkä voisin tunkea itseni puolituttujen kissanristiäisiin, hengailla ostoskeskuksessa, suorittaa pakkotalkoo velvollisuuttani kioskissa, lukea vero-oikeuden kirjaa, askarrella, kutoa tai käydä katsomassa rallia? Luulen, että noilla eväillä saisin viikonlopun tuntumaan pieneltä ikuisuudelta. Mitä luulet? Olisiko sinulla esimerkkejä tylsän viikonlopun kaipaajalle?