Hämärässä luettuja…Vinkkejä joululoman lukulistalle?

Vuoden pimeimpinä kuukausina on ihan mahtavaa tarttua kirjaan sysimustassa illassa, ja sukeltaa uusiin maailmoihin. Luin paljon erityisesti lokakuun “Kuukausi virallisia terveyssuosituksia” -kampanjan aikana, koska rajoitin nettiaikaa. Välillä on kiva julkaista kirja-arvosteluja, jotta muistaa itsekin mitä on tullut luettua.

Kirjat tarjoavat ärsykkeitä, mutta kirkkaisiin ja välkkyviin tietokoneen tai puhelimen näyttöihin verrattuna tyystin erilaisia. Kirjojen parissa palautumisaste kasvaa, koska lukeminen vaatii aktiivista aivotyötä ja mielikuvituksen valjastamista. Syksyn aikana olen mm. perehtynyt sodan vaikutuksiin eri vuosikymmeninä, ja leikkinyt etsivää.

1. Molly & Henry, Kjell Westö. (Romaani sotavuosilta)

Kjell Westön Molly & Henry on minulle todella epätyypillinen lukuvalinta, sillä olen aktiivisesti kaihtanut sotaromaaneja. Olen katsonut Yle Areenan kirjailijadokkareita, ja sieltä sain inspiraation tutustua Kjell Westön tuotantoon. Hän vaikutti kiinnostavalta persoonalta. Melko sattumanvaraisesti kirjastosta lähti mukaani Molly & Henry. Ajattelin sen tarjoavan muhkeana, yli 500 sivuisena teoksena pitkitetyn nautinnon sota-ajan rakastavaisten arkeen.

Kirja sijoittuu Suomen talvisodan ajanjaksoon, ja kertoo teatteriseurueen kanssa Ruotsia kiertävästä Mollysta, sekä rintama-kirjeenvaihtajana työskentelevästä Henrystä. Mollyn ja Henryn suhdetta leimaa tietynlainen jääräpäisyys, ja asioiden selvittämättä jättäminen. Tämä jopa ärsytti hieman. Miksi ihmiset eivät vain voisi olla ultrarehellisiä toisillensa? Uskon, että kaikilla olisi niin paljon helpompaa, kun ei tarvitsi elää ns. keskeneräisten asioiden kera.

Sotavuosina koetusta säännöstelystä, ja pula-ajasta selviämisestä olisi mieluusti lukenut enemmänkin. Minulla on keittokirja vuosikymmenten takaa, ja sen reseptiikkaa selatessa huomaa, miten yltäkylläistä ja globalisoitua aikaa nykyään elämme. Molly ja Henry eivät joutuneet elämään sitä kaikkein kurjimman roolia sodan aikana, vaikka mitään herkkua heidän elämänsä ei ollutkaan.

Suosittelen kirjaa arkipäivän sota-ajan kuvauksista, ja sen vaikutuksista ihmissuhteisiin kiinnostuneille. Itse luin kirjan sujuvasti, mutta en tuntenut sellaista vetoa, että olisin varsinaisesti ahminut sen parissa päivässä. Olisin kaivannut päähenkilöiksi ehkäpä köyhemmän polven edustajia ja sen myötä keskittymistä rajumpaan selviytymistarinaan.

Arvosana 7/10.

2. No War, Marina Ovsjannikova. (Tietokirja)

Jatkoin epätyypillisellä sotateemalla tutustumalla venäläisen toimittajan omakohtaisiin kokemuksiin taistelussa sotaa vastaan. Marina Ovsjannikova työskenteli uutistoimituksessa, kunnes eräänä päivänä hänen mittansa tuli täyteen Kremlin sotapropagandaa. Hän järjesti suorassa lähetyksessä Ukrainan sotaa vastaan kohdistuneen protestin, jossa pyysi “Ei sodalle. Älkää uskoko propagandaa.”

Tästähän tuli seuraamuksia. Venäjällä häntä alettiin syyttää kytköksistä Britannian suurlähtetystöön, ja Ukrainassa puolestaan Venäjän vakoojjaksi. Mikään ei tuntunut oikealta, ja Marina oli todella yksin. Hän oli menettää lapsensa vain, koska ei suostunut olemaan hiljaa.

Suomalaisena ummikkona tuntuu todella hullulta, että joutuisi kuulusteltavaksi, salakuunneltavaksi, seurattavaksi ja informaatiosodan kohteeksi vain, koska pyrkii noudattamaan toimittajan ammattietiikka, sekä lähdekriittisyyttä. Saamme elää todella etuoikeutetussa maassa!

Kirja oli todella nopealukuinen ja helppoa tekstiä. Teos avasi silmät naapurimme kulttuuriin, ja sai ihmettelemään miten niin lähellä, mutta kaukana he elävätkään meistä.

Tämän postauksen jälkeen ehkä eniten kiinnostaa aktivoiko sisältö venäläiset roskabotit? Blogini suhteen muut postaukseni ovat saaneet olla ihan rauhassa, mutta Florida Orlando – Unelmana avaruus ja Kennedy Space Center avaus kerää jostain syystä puoleensa venäjänkielistä spammia.

Arvosana 7/10.

3. Tomussa ja tuhkassa, Anne Holt. (Dekkari)

Pohjoismaisten dekkareiden ystävänä mukaan mahtui toki jännitystäkin. Anne Holtin dekkareita olen lukenut aikoinaan aktiivisemminkin, mutta Tomussa ja tuhkassa -kirjaan en ollut vielä tarttunut.

Dekkarissa Hanne Wilhelmsen, sekä aktiivisempi päähenkilö Henrik Holmen selvittävät kolmevuotiaan Dinan traagista kuolemaa onnettomuudessa. Tämän lisäksi etsivien tuntosarvia herättävät maahanmuuttovastaisen bloggarin itsemurha.

Ihailen Anne Holtin tapaa liittää asioita yhteen pala kerrallaan isommaksi kokonaisuudeksi. Lukijana yleensä muodostan nopeahakosti ennakkokäsityksen ja ison kuvan, johon sitten peilaan lukemaani. Parhaimmat kirjat ovat sellasia, joissa oma ennakkokäsitykseni ja arvailuni murskataan vääränä :).

Suosittelen dekkaria tuttua ja turvallista pohjoismaista jännitystä etsivälle.

Arvosana 8/10.

4. Hildur, Satu Rämö. (Dekkari)

Helsingin kirjamessujen vierailuni innoittamana luin ipadilla Nextoryn kautta Satu Rämön ensimmäisen, Islantiin sijoittuvan dekkarin. Olen muistaakseni aloittanut kirjaa joskus aikaisemminkin, mutta lopettanut sen kesken (liian) pitkän historiallisen intron vuoksi. Sain kirjasta ihan väärän mielikuvan sen vuoksi!

Onneksi annoin kirjalle uuden mahdollisuuden, koska eihän messujen megalomaaninen yleisö nyt ihan väärässä voi olla fanituksessaa. Hildurissa Islannin syrjäseuduilla työskentelevä rikosetsivä ja suomalainen poliisiharjoittelija Jakob selvittävät sarjamurhaaja tuotoksilta vaikuttavaa vyyhtiä. Murhasarja tulee lähelle Hilduria, ja saa hänet itsepäisesti jatkamaan työtään.

Samalla käsitellään Hildurin kauan sitten kadonneiden siskojen kohtaloa. Mihin ala-asteikäiset tytöt katosivat koulupäivän jälkeen?

Satu Rämön tyyli kirjoittaa on miellyttävä. Hän ei kirjoita a – b – c tyyliin, vaan lauseet liittyvät kohtaukseen. Silti tarina etenee loogisen varmasti ja pitää hyppysissään. Hildurin persoona vaikutti mukavan jäyhältä. Hän ei ole mikään maailmoja syleilevä hössöttäjä. Häneen on helppo samaistua ensimmäisen kirjan perusteella. Nähtäväksi jää, miten persoona elää jatkossa. Mielenkiinnolla tutustun jatkossa erityisesti enemmän kutomista harrastavaan Jakobiin.

Onneksi Nextorystä löytyy tämä Satu Rämön nordic noir henkinen kirjasarja. Ajattelin uppoutua viimeistään joululomalla Islantilaiseen maisemaan ja mystiikkaan lisää. Onhan Islanti edelleen toteutumattomat matkahaavet listallanikin.

Arvosana 9/10.

5. Sanna Marin, Lauri Nurmi. (Tietokirja)

Toinen Helsingin kirjamessujen vierailuni innoittama lukuelämys oli Sanna Marinista kertova Lauri Nurmen toimittama tietokirja. Kirja on tehty ilman Marinin panosta vuosien haastattelujen ja tapaamisten avulla kertyneistä materiaaleista. Tämän vuoksi luin kirjaa yhtenä näkemyksenä Marinin kulusta lähiöstä kohti pääministerin virkaa ja kansainvälistä huippupestiä.

Kirjassa Marinista välittyi kuva kunnianhimoisena suorittajana, pelin pelaajana, sekä hyödyntäjänä. Hän vaikuttaa rutiineja rakastavalta, ja pikkutarkalta ihmiseltä. En oikein saa otetta kirjassa hänen poliittisista haluista tai palosta. Toisaalta, ehkä Marinin persoona on vain sellainen, että se ei luonnollisena hohkaa ideologista paatosta ulospäin niin voimakkaasti, vaikka sitä sisältä löytyisikin.

Kirjassa esitellään näkökulma, jonka mukaan Marinissa luultavasti elää sisällä halu julkistaa maailmalle, että “katsokaa kuinka olen pärjännyt – lähtökohdista huolimatta”. Uskon, että tämä olisi varsin inhimillistä, ja varmasti saattaisi johtaa paljon puhuttuun ristiriitaan nykyisen julkisuuskuvan ja nuoren Marinin välillä.

Arvostan kirjasta välittyvää tekemisen meininkiä ja rohkeutta. Mielenkiinnolla jään odottamaan päähenkilön omaa näkemystä asioiden kulusta jossain vaiheessa tulevaisuutta.

Arvosana 8/10.

Kesken jätetyt

6. Kolkyt ja risana, Kasey Edwards (Tositarina)

Tarinaa kolmekymppiseltä naiselta, joka on saavuttanut ns. kaiken, mutta ei jaksa nousta aamuisin sängystä ylös. Täydellinen työ, ihana poikaystävä ja mahtava asunto ei enää riitä tuottamaan iloa.

Kirjasta tuli mieleen Ottessa Moshfeghin Vuosi horroksessa, jonka arvostelin osana kesälomalukemistoani. Teemana siis nuorten naisten vaikeudet saada tyydytystä elämästään. En jaksanut tätä kirjaa juuri alkua pidemmälle. En halua ärsyyntyä tästä aiheesta, vaan ymmärtää. Alun perusteella kuitenkin tuntui, että myötätuntoni sijaan kirja olisi herätellyt lähinnä negatiivisia tunteita. Oli siis parempi lopettaa lukeminen kesken.

Lisää vinkkejä joululoman lukulistalle?

Mikäli kaipaat lisää vinkkejä lukulistallesi, niin tsekkaa muut kirja-arvosteluni tämän kategorian alta:

Otan myös auliisti itse vinkkejä vastaan, joten jätähän sivun alalaidasta löytyvään kommenttiboxiin viestiä!