Florida Orlando – unelmana avaruus ja Kennedy Space Center
Olen välillä hieman kateellinen muinaisten aikojen ihmisille, joilla oli mahdollisuus löytöretkeillä ja seikkailla. Viehätyn tutkimattomasta ja uudesta, pureksimattomista asioista. Tällä hetkellä avaruus edustaa minulle ääretöntä tuntematonta ja aarteiden aittaa. Mikä on maailmankaikkeuden logiikka? Mitä ihmettä tällainen blogia kirjoittava ihmishiukkanen tekee täällä? Mikä minua ohjaa? Miten kaikki liittyy kaikkeen?
Tuurilla avaruuteen? Projekti Dear Moon.
Toki yllä mainittuja kysymyksiä voi tutkia omalla kotisohvallaankin, mutta kuvitelkaa kuinka hienoa olisi pohtia eksistentiaalisia kysymyksiä avaruusaluksella, tai vierasplaneetalla! Osallistuin muutama vuosi sitten japanilaisen miljardööri Yuasuku Maezawan projektin Dear Moon -kilpailuun, jossa etsittiin luovia ihmisiä SpaceX:n Starship aluksella suoritettavaan viikon kestävään kuun kiertoon. Hakutoiveessa puhuttiin artisteista, jollainenhan itse en tokikaan ole. Luovalla logiikalla sain kuitenkin profiilini taivutettua kriteerit täyttäväksi hakijaksi. Mitäpä sitä ei tekisi tai uskaltaisi unelmansa eteen.
Maezawan missiona oli toimia aluksen isäntänä, ja inspiroida kanssamatkaajat luomaan jotain ihan uutta ja ennennäkemätöntä. Ihan mahtava tavoite!
Vapaaehtoisia ilmoittautui miljoona ympäri maailmaa. Hakuprosessin kakkosvaiheessa piti kirjoittaa essee, ja toimintasuunnitelma siitä, miten valjastaa kaiken hyödyn irti tuosta armoitetusta avaruusmatkasta. Kirjoitin rauhasta, ja puskametsästä tulemisesta, siitä, kuinka itsensäkorostamisen sijaan arvostan sisältöä ja kuinka soisin tämän arvomaailman leviävän laajemminkin. Teemavalinta ei mennyt ihan pieleen ainakaan rauhan osalta, koska Maezawa on sittemmin esiintynyt peace-merkki avaruushaalarissaan ja toivonut projektinsa edistävän maailmanrauhaa. Toisessa vaiheessa piti myös ilmoittaa kaikki sosiaalisen median tilit ja seuraajamäärät. Epäsomettajana tiesin, että kisani kosahtaa jo tuohon vaiheeseen.
Valittujen joukossa oli mm. amerikkalainen DJ ja levytuottaja Steve Aoki, ja muita jo tunnettuja hahmoja. Tämä yllätti minua ehkä hieman, koska olin lapsellisesti kuvitellut, että juju on nimenomaan tarjota ilmaista avaruusmatkaa sellaisille henkilöille, joille se muuten ehdottomasti ei olisi mahdollista. Olisikin ollut melkoinen tempaus ja tuhkimotarina, jos onnekkaita olisivatkin olleet ihan tavalliset matti- ja maijameikäläiset ympäri maailmaa nollalla some-seuraajalla. Ehkä jossain maailmankaikkeudessa tämäkin on mahdollista.
En päässyt seuraamaan matkaa, tai sen luovaa tuotosta, koska lopulta koko projekti peruuntui kesäkuussa 2024 Starship kehityksen viivästyessä. Voin vain kuvitella harmituksen määrää, jos on ensin pari vuotta ollut lähdössä kuulennolle, ja sitten koko projekti peruuntuukin.
Kennedy Space Center – lähin kosketukseni avaruusmatkaan
Vierailimme Floridan Orlandossa maaliskuussa 2018, ja jo reissua suunnitellessa tiesin, että KSC:ssä olisi pakko päästä käymään. Vuokrasimme auton lähes koko loman ajaksi, joten pääsimme omatoimisesti ajamaan 80 km läpi aakeiden maisemien Orlandosta KSC:hen.
Universal Studiokseen tai Disney Worldiin verrattuna nähtävyyden liput olivat kohtuullisen hintaiset. Tänään päivän lippu maksaisi internetin mukaan aikuiselta 75 dollaria. Saavuimme keskukseen hieman ennen puoltapäivää, jolloin luukulla oli jonkin verran jonoa. Muodollisuudet hoituivat kuitenkin sutjakkaasti, joten purnaamisen aihetta ei jäänyt.
Rocket Garden ja Heros and Legends
Päivä oli todella tuulinen, mutta puistoon saavuttaessa näky “rakettipuutarhasta” sykähdytti. Avaruusalukset ovat massiivisen kokoisia, ja kätkevät sisäänsä uskomattoman määrän teknologiaa. Taustalla on häärännyt uskomaton määrä mm. insinöörejä, matemaatikkoja ja fyysikkoja lentojen mahdollistajina.
Kaikkialla huokui arvostus astronautteja kohtaan. Heros and Legends ja Hall of Fame näyttelyt toivat kylmät väreet pintaan, kun mietti, miten paljon nämä pioneerit ovat uskaltaneet ja uhranneet intohimolleen. Erityisesti nostan hattua alan uraauurtaville naisille, kuten esimerkiksi Sally Ridelle tai Judith Resnikille, joka menehtyi 36-vuotiaana Challengerin onnettomuudessa. Suomalaisittain törmäsin YLEn uutisissa Vesa Heilalaan, jonka unelma on lähellä toteutumista hänen otettua yli kymmenen vuotta sitten pankkilainan, ja ostettua lipun kaupalliselle Virgin Galactic lennolle.
Astronauteilta vaaditaan paljon. Jos sinä mielit oman elämäsi sankariksi (tai astronautiksi), niin KCS:n mallilla ja määritelmällä se menee näin…
Hero is…Inspired, Passionate, Curious, Disciplined and Confident.
Bussikierros ja järkälemäiset rakennukset
Osallistuimme myös bussikierrokselle, jonka ansiosta pääsimme vierailemaan rajoitetummalla alueella. Laukaisu- ja kokoonpanokeskukset saivat mielikuvituksen lentämään. Alueelta laukaistiin vuonna 1969 ensimmäinen kuuhun laskeutunut avaruusalus, eli Apollo 11. Tuolloin lähialueen pientareet ja pellot keräsivät valtavan joukon aikalaisia katsomaan ihmettä. Olet ehkä nähnytkin kuvia kirkkaissa kesämekoisssa, tupeeratuissa 60-luvun hiuksissaan, aurinkolaseissa ja hatuissa taivaita tähyävistä amerikkalaisista. Samaan aikaan miljoonat seurasivat prosessia tv- ja radiovastaanottimien välityksellä. Näin jälkikäteen “koettuna” tuntuu, kuin maailma olisi ollut yhtä tuossa hetkessä, kaikilla lapsenomainen innostus nousta avaruuteen.
Bussikierroksella sai ihan parhaat kuvat alueen järkälemäisistä rakennuksista, joissa suhteessa pieneltä näyttäneet ovet osoittautuivat valtaviksi. Isoimmat ovet olivat todellisuudessa 139 metriä korkeita. Pelkkään oven avaamiseen meni jopa 45 minuuttia! Oman eksotiikkansa kuvioon toi alueen rämeikössä kömpinyt alligaattori. Mieleen tuli elokuvistakin tuttu floridalainen suoräme, jossa ilmatyynyveneellä edetään tiheässä kaislikossa.
3 – 2 – 1 Lift-off!
Tiedättekö (scifi) elokuvien kohtaukset, jossa suuri joukko superälykkäitä ja innovatiivisia ihmisiä keskittyy avaruusaluksen laukaisuun? Pääsin kurkistamaan laukaisukeskukseen ja näkemään alkuperäisiä kojelautoja. Hyvällä mielikuvituksella varustettuna näin sieluni silmin itseni mukana jännittämässä laukaisua. Innostumisen ja inspiroitumisen energia oli suorastaan käsinkosketeltavaa.
Ymmärtäähän sen jännittyneisyyden energian, sillä laukaisuhetkiin kiteytyy vuosikausien valmistelu ja työ. Kaiken on sujuttava käsikirjoituksen mukaisesti, tiimien on toimittava saumattomasti yhdessä, jotta varmistetaan laukaisun onnistuminen ja astronauttien turvallisuus.
4 D elämyksellä tippa linssiin
Vierailun liikuttavimpia hetkiä oli Hall of Fame kierros, mutta myös elokuvaelämys. Jokaisen pitäisi nähdä tuo elokuva (nimeähän en todellakaan muista ;)), jossa äiti maa näyttää avaruudesta kuvattuna kimmaltavalta paratiisilta.
Isommasta perspektiivistä katsottuna olemme vain yksi kansa – maapallon asukkaat. Käytännössä olemme kuitenkin rakentaneet valtioita ja rajamuureja hallitaksemme väestöä ja organisoidaksemme yhteiskuntaa. Avaruudesta kuvattuna rajat, maapallon konfliktit ja sodat näyttäytyivät välkehtiviltä salamoilta pimeän keskellä. Olen melko varma, että en tule koskaan ymmärtämään sodan ideologiaa, kun asiaa lähdetään tarkastelemaan isommassa mittakaavassa ja metatasolla. Ugh!
En ole aikaisemmin käynyt 4D elokuvateatterissa, joten sekin oli jo itsessään kokemuksen arvoinen. Yllätys oli melkoinen, kun yhtäkkiä tuoli rupesi tärisemään, tai kasvoille pärskähti vesipisaroita, jotka tuuli kuivasi hetkeä myöhemmin. Olisipa hienoa, jos ihan tavalliset elokuvatkin olisivat samanmoisilla tehosteilla varustettuja.
Suosittelen Kennedy Space Centeriä ja menisin uudestaan!
Keskuksessa oli paljon muutakin nähtävää yllä mainittujen lisäksi mm. aina Mars alueesta koulutussimulaattoreihin ja alueella hengaaviin reflektoiviin astronauttirobotteihin. Jos sinua yhtään kiinnostaa avaruushörhöily, niin suosittelen vierailua lämpimästi. Harras toiveeni on, että pääsisin vielä toistamiseen kiertämään keskusta. Aikaa kannattaa varata koko päivä, sillä aktiviteetteja on valtavasti.
Parasta keskuksessa oli mielestäni sen energia. Kuulostaa epämääräiseltä, mutta pystyin aistimaan elävästi innovatiivisuuden, uteliaisuuden ja periksiantamattomuuden tunteet. Yritin imeä niitä sisääni kuin sieni, samalla kun räpsin kymmenittäin kuvia.
Kuvista ei kuitenkaan valitettavasti välity se tunnelma, jossa elin. Inspiraatioksi tämän postin kylkeen voin suositella elokuvaa Hidden Figures, joka kertoo kolmen uraauurtavan matemaatikkonaisen tarinan rotuerottelun ajalta 60-luvulta. He työskentelivät NASANn palveluksessa, ja antoivat sisukkaina panoksensa avaruusohjelmaan aikana, jolloin tasa-arvo oli vielä lapsen kengissä. Vahva suositus tälle elokuvalle, joka avaa avaruusteollisuuden kehitystä ja sisältöä muidenkin, kuin vain astronauttien näkökulmasta.
