Espanja Kanariansaaret – Playa del Ingelsissä rentoutumassa

Jouduin viime alkuvuodesta yllättäen vatsan alueen operaatioon, vaikka olen yleensä terve kuin pukki. Hiihtolomaan mennessä en ollut vielä terävimmilläni, vaan kaipasin edelleen lepoa ja mahdollisimman helppoa lomaa. Hain inspiraatioita lomalleni 1800- ja 1900-luvun alusta, jolloin suotuisalla ilmastolla ja meren läheisyydellä uskottiin olevan myönteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen. Tuolloin lääkärit saattoivat suosittaa pitkiä matkoja parantoloihin, joissa saattoi nauttia raikkaasta meri-ilmasta, d-vitamiinista auringon välityksellä, sekä täysihoidosta.

Pohjanmaalta Kanarialle

Omaksi “parantolakseni” valikoitui Aurinkomatkojen kautta Playa del Inglesissä sijaitseva Abora Buenaventura by Lopesan, jonka All Inclusive herkuista pääsimme nauttimaan viikoksi helmikuun lopulla 2023. Lähdimme tälläkin kertaa liikkeelle Pohjanmaalta 6:44 kohti Helsinki-Vantaata. Olisimme periaatteessa ehtineet kentälle myös myöhäisemmällä junalla, mutta halusimme pelata varman päälle mahdollisten myöhästymisten varalta. Junamatka taittui sutjakasti neljän hengen ryhmässä.

Saavuimme lentokentälle puolen päivän aikaan, ja lähtöselvitysmuodollisuudet sujuivat oikein mallikkaasti. Meillä oli useita tunteja kulutettavana, joten parkkeerasimme itsemme etäiselle lepoalueelle, jossa nautimme talvisista auringonsäteistä lepotuoleissa. Olipa virkistävää ottaa pienet nokoset aikaisen aamuherätyksen jälkeen.

Olimme perillä kohteessa vasta puolen yön aikaan, joten välikooma lentokentällä kannatti. Nappasimme hotellin aulan automaatista mukaan juomat, ja painuimme suoraan pehkuihin. Meillä oli kaksi vierekkäistä huonetta varattuna, joten nuoriso sai oman valtakuntansa.

Abora Buenaventura by Lopesan

Ruokailu (All Inclusive)

Hotelli itsessään on valtavan kokoinen. Useat ovat kommentoineet ruokailutilojen melua ja ruuhkaa, mutta kävimme (kuten yleensäkin) aikaisin ruokailemassa, joten emme joutuneet jonottamaan tms. Muut vieraat koostuivat etenkin saksalaisista eläkeläisistä, joten tunnelma vaikutti enemmänkin rauhalliselta. Toisaalta, jos hakee boutique-hotelleille ominaista tunnelmallista täysihoitoa, niin tähän tarpeeseen iso hotelli ei millään pysty vastaamaan.

Oma kauhukokemukseni ruuhkaisesta All Inclusive hotellista sijoittuu Turkin Sideen, jossa hotellin valtavasta ruokailutilasta huolimatta ei meinannut löytää mistään vapaata pöytää. Hotelli oli ihan täynnä vilkkaita ja tempperamenttisia lapsia, joten vilinää riitti. Taisimme olla ainoat pohjoismaalaiset, tai edes länsi-eurooppalaiset vieraat. Tuosta kokemuksesta Abora Buenaventura jäi tähtitieteellisen kauas, onneksi.

Olemme vierailleet useissa All Inclusive hotelleissa, ja Abora Buenaventuran tarjonta sopi hyvin myös nirsolle vegaanille. Söin joka päivä mm. erilaisia kasvissosekeittoja, hedelmiä ja mahtavia, vastapaistettuja sämpylöitä. Valikoima oli monipuolinen itselleni sopivien tuotteiden suhteen, joten en lainkaan haikaillut vaihtoehtojen perään. Tosin, kun satsaa muutaman päivän hotelliruokaa, niin jossain vaiheessa alkaa olemaan vain niin täynnä, että ei jaksa tankata isoa lounasta. Korvasimmekin lounaan välillä ihan vain snack-ravintolan tarjonnalla.

Allasalue

Hotellin allasalue oli mielestäni yllättävän pieni suhteessa isoon kokoon, mutta löysimme aina aurinkotuolit halutessamme. Tässäkin hotellissa jotkut lomailijat yrittivät varailla tuoleja aamulla, mutta henkilökunta kävi napsimassa pyyhkeitä tyynen rauhallisesti pois. Isot plussat heille!

Allasalueella oli päivittäin energistä vesijumppaa, jota kävin itsekin testaamassa. Jouduin kieltäytymään haikein mielin joogatunneista, koska core ei ollut vielä täysin palautunut operaatiosta. Allasalueen liepeillä oli myös kuntohuone, jonka varustelu oli äärimmäisen minimalistinen.

Sitävastoin hyödynsin allasalueen baarin tarjontaa, josta kävin hakemassa virvoittavan juoman jos toisenkin päivän mittaan. Iltaisin allasalueen lavalla alkoi hirveä jumputus ja jonkinlainen show, jonka tosin jätimme aina väliin. Onneksi ko. tilaisuus päättyi orjallisesti ennen klo 23, joten koko yötä ei tarvinnut kuunnella turhan äänekästä musiikkia. Ihmettelen kovasti, että miksi pienehköllä alueella pitää vääntää volyymit kaakkoon, kun vähemmälläkin pärjäisi.

Olemme yleensä käyneet aina edes vilkaisemassa ohjelmatarjontaa, mutta tällä kertaa tuomitsin viihdetarjonnan parvekkeelta suoritetun analyysin perusteella. Oma epäileväinen asenne kaikenlaisia esityksiä kohtaan juontaa juurensa parin vuosikymmenen taakse Turkkiin. Tulin “onnekkaasti” yleisöstä poimituksi käärmeshown osallistujaksi parin muun pohjoismaalaisen kanssa. Valtavan iso boa-käärme aseteltiin vuorotellen jokaisen kaulalle käärmetanssijan loihtiessa eloa yleisöön ja käärmeeseen. Kieltäytyäkin olisi toki voinut, mutta puntti tutisten ajattelin, että “no, ei kait tähän nyt kuolekaan”. Ei kuollut :D.

Samoilua ympäriinsä

Playa del Ingelsistä tulee useimmille ensimmäisenä mieleen valtavat Maspalomaksen dyynit, joiden hiekka on peräisin meren pohjasta ja Afrikasta. Paloin halusta päästä varpaistelemaan kilometrien mittaiselle alueelle. Olen bongannut termin Appa matkustaa -blogista, ja se kuvaa oikein mainiosti rantahietikossa ilman kenkiä tapahtuvaa haahuilua. Hotellistamme oli rantaan matkaa alle kilometri, joten otimme päivittäin tavaksi varpaistella dyyneillä tai rantahietikossa merituulen leudossa vireessä.

Hiljattaisesta operaatiosta johtuen menoni oli kovin rauhallista. Itse dyyneillä kävely on äärettömän hikistä puuhaa, ja alueella mäkitreenasi erikoisjoukkojen tapaan muutamiakin urheiluseuroja.

Varpaistelu oli varsin suosittua puuhaa. Olin jotenkin kuvitellut Inglesin olevan nykyään hiljainen, menneiden aikojen unohdettu kohde, mutta porukkaa oli rantakävelemässä runsaasti. Jokainen tallusteli omaan tahtiinsa. Väliin tosin tulin yllätetyksi kasuaalisti muina miehinä ja naisina käpsytelleiden nudistien toimesta, jotka edustivat lähes täysin vanhempaa sukupolvea.

Muutamana päivänä kävelimme rantabulevaria pitkin läheiseen San Augustin kylään. Playa del Ingles vaikutti olevan enimmäkseen saksalaisten suosiossa, mutta San Augustinin alueella tuntui Pohjoismaalaisia vaikutteita. Kylä ja ranta-alue olivat huomattavasti Play del Inglesiä ja Maspalomasia rauhallisempia. San Augustin rantakahviloissa oli mukava käydä nauttimassa vilvoittavia antimia.

Faron majakka, merkkiliikkeet ja Pretty Woman -fiilikset

Olen käynyt Play Del Inglesissä yhteensä neljä kertaa. Ensimmäisen kerran 90-luvulla, toisen kerran 2000-luvun alkupuolella, ja viimeksi tämän vuoden hiihtolomalla, aina kuitenkin helmi-maaliskuun vaihteessa. Säät ovat suosineet, ja olemme päässeet nauttimaan kahdenkymmenen paremmalla puolella olevista lukemista.

Ensimmäiseltä visiitiltä muistan vilkkaan ostoskeskuksen, kauppiaat ja huvipuiston. Sittemmin ostoskeskukset eivät ole enää samanlaisessa loistossaan. Jumbo oli edelleen auki, mutta tyhjää liiketilaakin löytyi. Hinnat olivat Suomen tasolla, ja emme juurikaan shoppaileet. Taisimme ostaa ainoastaan yhden lippiksen, senkin tarpeeseen. Sateenkaarikulttuuri oli Playa del Inglesissä voimissaan ja näkyvästi edustettuna. Lomailemassa oli runsaasti etenkin miespuolisia pariskuntia.

Varpaistelumatkoillamme kävelimme pariin kertaan n. 5 kilometrin matkan Faron majakalle saakka. Sen kupeessa löytyi kauppiaita Afrikasta, miimikkoja ja ihmispatsaita. Majakan liepeillä oli myös merkkiliikkeitä, jossa piipahdimme vain nopeasti. Katsahdus peiliin ja tuulen sekoittamaan tukkaan, hikisen hiekkaiseen olemukseen kauhistutti sen verran, että en kehdannut enempää pelästyttää eteerisen kauniita ja viimeisen päälle huoliteltuja myyjättäriä. “Pretty Woman” -tunnelma löi niin voimakkaasti päälle, että oli pakko poistua takavasemmalle. Vähän fiinimpää lomaa haluavat varmasti suuntaavat monesti uudemman ja ylellisemmän Meloneraksen puolelle.

Muistan aikaisemmilla reissuillani vierailleeni Maspalomasin puutarhassa, ja kävimme nostalgia mielessä kurkistamassa alueelle. Puutarhaan oli vapaa pääsy. En ole kasvien asiantuntija, mutta jopa minun silmääni alue näytti hoitamattomalta. Kukkien ja kasvien sijaan sen olivat vallanneet lukuisat kissat ja suloiset siilit. Muistelisin puutarhaan olleen aikaisemmin pääsymaksu hoidettujen ja vehreiden käytävien äärelle.

Puutarhavierailun lisäksi nostalgiatrippasin minigolf-radalla. Se olikin yllättävän kivaa puuhaa, joten kävimme parina iltana kisaamassa paikan kuninkuudesta. Iso plussa rock- ja grunge-henkisestä musiikista, jonka tahdissa oli mukava pelailla.

Mielikuvia parempi Kanaria

Kanarian loma, leuto ilmasto ja raikas merituuli onnistuivat palauttamaan mieleni ja kehoni operaation jäljiltä parempaan suuntaan. Teimme lomalla myös retkiä mm. vuoristoon, rommitehtaalle, banaaniviljelmälle ja viinitilalle. Voit lukea kyseisistä seikkailuista omassa postauksessa täältä –> Espanja Kanariansaaret – Retkiä ja tekemistä rantaloman lisäksi.

Varasin reissun hieman sillä asenteella, että vaikka keho vielä oireilisi, niin ei paljon harmittaisi, vaikka ei mitään näkisikään. Yllätyin siis positiivisesti kohteen monipuolisuudesta, siisteydestä ja helppoudesta. Rentouduin niin huolella, että palasimme vuoden kuluttua uudestaan Kanarialle, tosin Arguineguín kalastajakylään. Siitä lisää myöhemmin.

Loman ehdoton miinuspuoli oli paluulento yöllä, aamujunan odottelu lentoasemalla ja hidas matka pohjanmaalle. En osaa nukkua istuma-asennossa, joten paluu oli silkkaa painajaista. Valvottamista on käytetty kidutusmuotona, ja ymmärrän konseptin täysin. Joka kerta “nukahdettuani” hätkähdin hereille pään tai asennon liikahtaessa. Tätä jatkui koko yö, joten loman rentouttavat säteet karisivat vallan tehokkaasti jo ennen kotiovelle saapumista. Ei enää yölentoja minulle siis!

Haaveilen mahdollisuudesta matkustaa yöt makuuasennossa (lentokoneessa, junassa, bussissa, autossa, asemilla), mutta sen toteutumiseen saattaa vierähtää tovi jos toinenkin. Lähimmäksi haavetta olen päässyt matkustamalla laivan hytissä, varsinaista luksusta :D.